Just one tear//IN FINNISH

24. Suspicion

"Minä halusin mennä jo nyt naimisiin. Ei siinä ole mitään pahaa. Sinun pitäisi olla onnellinen minun puolestani, Alice. Minä olen nimittäin onnellinen. En halua, että sinä tai kukaan muukaan epäilee onneani." Sanon mahdollisimman tiukasti, ja toivon, että tämän asian voisi nyt oikeasti jättää tähän.

"Hyvä on, Alex. Minä halusin vaan varmistaa." Alice lopulta sanoo ja menee toiselle sängylle. Minä jään makaamaan toiselle sängylle ja jään tuijottamaan kattoa.

****

Alice lähti äsken syömään iltapalaa, Bethin ja Madisonin kanssa. Minä en halunnut lähteä mukaan, vaan jäin tänne.

Minulla ei ole yhtään nälkä. Tunnen vaan kuinka perhoset lepattavat vatsassani. Yritän saada itseni jotenkin rauhoitettua, mutta se ei tunnu niin millään onnistuvan.

Lopulta nousen ylös ja avaan huoneen oven. Kurkistan käytävään ja huomaan sen olevan tyhjä. Pujahdan huoneesta pois ja lähden kohti rappusia kohti.

Kävelen raput alas ja suuntaan kohti salia, jossa meidät huomenna vihitään. Se on länsi-siipeen päin, mutta ei ole kumminkaan siellä.

Se on todella avara ja kaunis paikka. Me meinattiin ensin valita puutarha, mutta päädyttiin kumminkin saliin.

Avaan ovet ja katselen salia. Kaikki on jo valmista huomista varten. Sali on täynnä penkkejä. Tai niin paljon, kun niitä tänne mahtuu. Victoria sanoi, että linnan piha tulee olemaan täynnä kansalaisia. Kaikki haluaa nähdä prinssin ja hänen vaimonsa.

Huokaisen, ja istahdan yhdelle penkille. Katson salin päähän, jossa on kaunis kaari. Aamulla käydään hakemassa kukkia puutarhasta ja tuo koristellaan niillä. Osaan jo kuvitella, että miten kaunis siitä tulee.

Osaan kuvitella, kuinka me seisotaan huomenna Christianin kanssa tuon kaaren alla. Sali on täynnä ihmisiä, ja he todistavat kaiken. Meidän rakkauden.

Jostain syystä rintaani rupeaa puristamaan,ja nousen hermostuneena penkiltä ylös. Nousen niin nopeasti, että koko penkki meinaa kaatua. Saan siitä kumminkin kiinni ajoissa, ja siitä ei lähde ihan hirveää meteliä.

Lähden salista ja laitan ovet kiinni. En halua vielä mennä takaisin. Minua jännittää vielä ihan liikaa. En pysty vielä millään nukkumaan. Silloin yöunet jäisivät todella lyhyiksi.

Katselen ympärilleni ja mietin, että minä oikein tekisin. Kuulen puhetta ja askelia. Pujahdan kulman taakse, ja kuulen kahden palvelijan kävelevän ohi.

He keskustelivat huomisista häistä, mutta toinen heistä mainitsi toisenkin asian. Kuningas oli jälleen teloittanut yhden siivojan. Kerkesin kuulla vaan sen verran, että häntä syytettiin varkaudesta. Kaikkiako hän syyttää varkaudesta?

Hän tulee teloittamaan jokaisen kansalaisen, ja niitä ei varmasti kerkeä tulemaan edes lisää. Hän on nimittäin teloittanut ihan hirveästi ihmisiä. Yksikin virhe ja pyöveli toivottaa sinut tervetulleeksi.

Christian kyllä sanoi, että kuningas on kireä serkkunsa takia. Hänellä oli ollut kuulema neuvottelut hänen kanssaan suunnilleen kolme viikkoa sitten, ja hän on ihan tosissaan muuttunut. Tai hän on erilainen päivällisillä.

Hän on ihan hiljaa. Hän yleensä aina keksii jotain valittamisen aihetta, mutta nykyään ei. Hän on ihan hiljaa. Hän ei yleensä sanoa sanakaan. Hän vaan katsoo ruokaansa tai sitten minua. Mitä ihmettä hänen ja heidän serkkunsa välillä on oikein käynyt?

Lopulta saan idean, joka on kyllä todella typerä. Varsinkin nyt. Minä menen huomenna naimisiin Christianin kanssa, mutta en pysty estämään itseäni. Ihan kuin jalkani liikkuisivat itsestään.

Lähden kohti länsi-siipeä, mutta varon ettei kukaan vaan näen minua matkalla. Lopulta olen päämäärässäni, ja huomaan, että vartijat eivät ole paikallaan.

Missä ihmeessä he ovat?

Jätän koko seikan huomioimatta ja astun aivan ovien eteen. Painin hetken itseni kanssa. Pitäisikö minun koputtaa vai ei? Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä?

Miksi minä ylipäätänsä mietin mitään tälläistä? Miksi mietin, että menisin kuninkaan luo?

Laitan käteni nyrkkiin ja koputan oveen hiljaa. Odotan pari sekuntia, mutta mitään ei kuulu sisältä. Kuulen kuitenkin kahden miehen räkätyksen käytävältä, ja arvelen heidän olevan vartijat.

Tuntuu, että todellisuus iskee vasta silloin. Siis mitä ihmettä minä olen oikein tekemässä. Peräännyn kulman taakse, mutta en lähde kumminkaan minnekään.

Pian ovi aukeaa ja kuningas tule ulos huoneestaan. Vartijat saapuvat myös ja kuningas kysyy, että ovatko he nähneet mitään. Molemmat pudistavat päätän, ja kuningas kääntyy katsomaan suoraan minuun.

Vetäydyn nopeasti pois ja toivon vaan, että hän ei nähnyt minua. Tai ainakaan tunnistanut.

Mitä ihmettä sinä puuhat, Alexandra?

****

Ens osassa päästään sit viettämään häitä.😉

🔥Kiitos kun luit!🔥

💋See u!💋