Just one tear//IN FINNISH

17. Stuck

"Sinä..." kuningas aloittaa ja ottaa yhden askeleen lähemmäs. Silloin hän on jo ihan edessäni ja lasken pääni retkottamaan. En todellakaan halua katsoa häntä.

William tarttuu kumminkin leukaani ja pakottaa katsomaan itseään. "Sinä olet ihan erilainen, kuin muut."

Minä en todellakaan tiedä mitä minun pitäisi sanoa, saati sitten ajatella. Hänen äänensä ei ole kylmä tai halveksiva. Se on melkein lämmin? Tuo kuulostaa tietysti mahdottomalta ja naurettavalta, mutta asia sattuu olemaan näin.

"Sinä uskallat uhmata minua ja ilmaista mielipiteesi. Sinä et pelkää minua." Kuningas sanoo, kuin asia olisi aivan uusi hänelle.

Ja siis miten hidasta hänen aivotoiminta oikein on? Nytkö hän tosiaan vasta tajusi, että minä en pelkää häntä?

"Mitä siitä? Pitäisikö minun pelätä? Haluatko, että minä pelkään sinua? Sitä päivää ei tule tapahtumaan. En todellakaan pelkää tai tule pelkäämään sinua. Voin tulla vaan tuntemaan sinua kohtaan lisää vihaa tai sääliä." Syljen sanat ulos suustani, mutta kuninkaan ilme ei värähdä.

"Sinussa on jotain." Hän sanoo ja minä ihan oikeasti olen hämilläni. Miksi hän ei huuda minulle? Miksi hän ei paheksu minua noista sanoista? Onko hän aivan sekaisin?

"Siis mikä ihme sinulla oikein on?" Kysyn ja kallistan hieman päätäni. William ei vastaa mitään, vaan tuo kasvojaan aavistuksen lähemmäksi. Minä olen suorastaan jähmettynyt paikalleni.

Hänen huulensa ovat vaan parin sentin päästä omistani, enkä pysty vieläkään liikkumaan. Sitten kuulen huutoa käytävältä, ja kuningaskin menee hiukan kauemmaksi. Tai siis hän vetää päätään hieman kauemmaksi. Muuten hän ei liiku yhtään minnekään.

"Alexandra? Oletko sinä täällä?" Christian huutaa ja minä olen huutamassa takaisin, mutta kuningas peittää suuni. Hän laittaa kätensä suuni eteen ja tällä hetkellä suutun hänelle koko ajan enemmän.

Huuto alkaa muuttua kokoajan hiljaisemmaksi ja lopulta se lakkaa kokonaan. Aivan loistavaa. Siihen meni meidän selviytymiskeino.

Lopulta William ottaa kätensä pois ja minä mulkaisen häntä.

"Miksi ihmeessä sinä teit noin? Molemmat meistä haluavat pois täältä. Sinä nyt pilasit meidän tavoitteen. Siis miten tyhmä sinä oikein olet?" Tiuskaisen ja nojaudun hiukan taaksepäin. Tässä joutuu nyt odottamaan ikuisuuden, että joku tulee avaamaan meille tuon kirotun oven.

"Meillä on tässä vielä juttu kesken. Jos lähtisit nyt, niin et kuuntelisi minun asiaani loppuun."

"Tiedätkö...... kerrankin sinä olet oikeassa. Minä en todellakaan kuuntelisi tätä juttua loppuun, koska minua ei yksinkertaisesti kiinnosta." Sanon ja ristin kädet rinnalleni.

Kumpikaan meistä ei hetkeen sano yhtään mitään. Kuningas vaan tutkailee minua. Pisimpään hänen katseensa viipyy silmissäni. Minunkin katseeni on lukittautunut hänen tummiin silmiinsä.

Jossain vaiheessa tilanne alkaa käydä todella epämukavaksi, enkä oikeasti tajua, että miksi en vaan huuda Christiania. Ehkä osa minusta todella haluaa tietää, että mitä asiaa kuninkaalla on.

Alexandra hei! Mieti vähän mitä äsken oikein mietit! Tuohan on aivan järjetöntä.

"Voitko vaan kertoa sen asian? Haluaisin päästä täältä kopista mahdollisimman nopeasti kihlattuni luokse." Sanon lopulta ja Williamin ilme synkkenee hetkeksi. Mutta vaan hetkeksi.

"Minun mielestä sinun pitää opetella kunnioittamaan minua. Niin me opimme tulemaan toimeen." Hän lopulta sanoo ja minä purskahdan nauruun.

"Miten ihmeessä minä tulisin kunnioittamaan sinua, kun sinä et kunnioita minua? Ja minusta tuntuu, että me emme ikinä tule toimeen. Meidän molempien tulee hyväksyä se. Tai minä olen itseasiassa jo tehnyt sen. Sinun pitää tehdä."

"Sinä...." kuningas aloittaa ja pudistelee päätään. Minusta on oikeastaan aika kiva, että aiheutan hänelle päänvaivaa. Hänkin käyttäisi joskus aivojaan, eikä kaikki olisi niin helppoa hänelle.

"Niin? Kakista ulos?" Sanon ja kuningas kääntää katseensa minuun. Hänen ilmettään on todella vaikea tulkita. Onko hän vihainen? Vai jotain muuta. Tosin mitä muuta hän voisi olla? Hän on aina vihainen tai huonolla päällä.

"Sinä teet minut yksinkertaisesti hulluksi. Sinä aiheutat minulle jatkuvasti päänvaivaa." Kuningas sanoo ja ahdistaa minut aivan seinää vasten. Hän on niin lähellä, että on minussa kirjaimellisesti kiinni.

"Sehän on hyvä. En kyllä ymmärrä, että mitä niin pahaa olen tehnyt, että aiheutan niin paljon päänvaivaa."

"Kuka sanoi, että olet tehnyt jotain pahaa? En ainakaan minä?" Kuningas suunnilleen kuiskaa ja hyvä, että kuulen hänen äänensä.

Ilmapiiri tässä kopperossa on vaihtunut todella oudoksi. Tämä on jotenkin todella latautunut.

"Mitä sinä sitten tarkoitat?" Kysyn ja tunnen sydämeni lyövän rinnassani todella nopeasti.

"En saa sinua pois mielestäni."

"Mitä-" aloitan sanomalla, mulla en saa sanottua lausettani loppuun.

Tunnen nimittäin kuninkaan huulet omillani.

****

🔥Kiitos kun luit!🔥

💋See u!💋