Just one tear//IN FINNISH

14. Tear

"Olen niin pahoillani." Kuiskaan hiljaa ilmaan, mutta tiedän kuitenkin, että Christian kuuli sen.

"Mistä?" Hän kysyy naurahtaen. "Minähän hänelle ne sanat sanoin. Et sinä."

"Niin, mutta ilman minua et olisi sanonut niin." Sanon surumielisenä ja saan siinä jotenkin korjattua Christianin nenän.

"Pitäsikö meidän mennä päivälliselle? Se alkaa varmaan kohta olla valmis." Christian sanoo ja tarttuu käteeni kiinni. Minä nyökkään ja lähdemme kävelemään kohti ruokasalia.

****

Kävelemme ruokasaliin käsi kädessä ja saamme kaikkien katseet itseemme. Conrad luo kanssani katsekontaktin ja hymyilee.

Minä hymyilen hänelle takaisin ja nyökkään pienesti. Minun on pakko vielä jutella hänen kanssaan. Hän auttoi minua. Hän auttoi minua valitsemaan oikein. Minä tiedän, että tein oikean päätöksen. Tunnen sen sydämessäni.

"Istukaa, olkaa hyvät." Yksi tarjoilijoista sanoo ja istumme kuningasta vastapäätä.

"Herranen aika! Mitä teidän nenällenne on käynyt?" Joku miehistä kysyy ja Christian vieressäni jännittyy hetkeksi.

"Ei mitään vakavaa. En oikein haluaisi puhua siitä." Christian sanoo vaivaantuneena.

"No..... milloin te olette suunnitelleet teidän häät?" Richard kysyy ja kaataa samalla viiniä omaan lasiinsa.

"Ajateltiin pitää kesällä. Niitä pitäisi alkaa jo suunnitella. Palkataan joku hääsuunnittelija. Alexandra ansaitsee vaan parasta." Christian sanoo ja hänen sanansa sulattavat sydämeni. Hän on niin ihana.

"Teistä kyllä oikeasti näkee, että pidätte toisistanne." Conrad sanoo ja kuningas pudistelee päätään.

"Minusta tämä on yksinkertaisesti naurettavaa." Kuningas sanoo ja pilaa kaikkien ilon. Hän se näyttää oikeasti nauttivan siitä, että tartuttaa tuon huonon tuulensa kaikkiin.

"Millä tavalla tämä on sinusta naurettavaa?" Christian kysyy veljestään ja kuningas ottaa huikan lasistaan.

"Sinun ei pitäisi naida mitään kerjäläistä. Sinun pitää naida joku arvostettu nainen." William ärähtää ja se saa koko pöydän hiljaiseksi.

"Miten sinä oikeasti kehtaat edes puhua noin? Minä menen Alexandran kanssa naimisiin ja sillä selvä. Ja sinähän olisit ihan tosissaan mennyt hänen kanssaan naimisiin." Christian sanoo vihaisesti ja kuningas tuhahtaa.

"Minä olen nyt ihan tosissani, Christian. Sinä et ole menossa hänen kanssaan naimisiin. Sinä et mene köyhän äpärän kanssa. Hän on varmasti kolunnut kaikki kylän miehet läpi. Sinä et yhtään tiedä mitä tämä tekee meidän maineelle, jos menet naimisiin hänen kanssaan. Sinä et tiedä miten meitä halveksutaan."

"Siis miksi sinä minua kutsut?" Kysyn järkyttyneenä. En olisi uskonut, että kuningas alentuu tälle tasolle. Että hän rupeaa haukkumaan minua toisten kuullen.

"Minusta sinä olet rahvas ja haluat vaan rahaa. Sen lisäksi olisit varmasti uskoton eli tosin sanoen huora. Mutta älä-" kuningas aloittaa, mutta en voi enää kuunnella. Nousen ylös vauhdilla ja tunnen silmieni täyttyvän kyyneleistä.

"Mikäs sinä sitten olet? Narsistinen ja tunteeton idiootti? Luuletko oikeasti olevasi muita parempi? No minäpä kerron sinulle totuuden. Sinä et todellakaan ole. Sinä olet hirveä ihminen. Vai oletko sinä edes ihminen? Minua ei kiinnosta. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta." Huudan hänelle ja lähden juosten salista pois.

Suuntaan ulko-ovia kohti ja avaan ovet nopeasti. Juoksen puutarhaan ja kaadun lopulta polvilleni. Kyyneliä valuu silmistäni aivan hirveä määrä, enkä saa lopetettua itkua.

Tiedän, että tein oikein, mutta olisin silti voinut miettiä pidempään. En tiennyt, että kuningas aikoo ruveta haukkumaan minua muiden kuullen. Miten hän pystyy elämään itsensä kanssa? Miten kukaan voi koskaan rakastua häneen?

Hän on niin kylmä. Niin tunteeton. Hänelle ei ole tunteita. Hän ei tunne mitään. Hän ei varmasti tunne edes kipua.

Saan hetken päästä rauhoiteltua itseni ja vedän syvään henkeä. Hengitykseni kulkee jälkeen normaalista ja nousen seisomaan. Mekkoni on aivan mudassa ja hiukan revennyt. Tämäpä on loistavaa. Tämä oli yksi lempi mekoistani.

Putsaan enimmät mudat mekoltani ja jatkan matkaani eteenpäin. Pari kyyneltä valuu vielä silmistäni, mutta kuivaan ne nopeasti. Poskeni ovat myös läpimärät, enkä varmaksi kehtaa mennä tuonne vähään aikaan takasin.

Jo sen takia, että haukuin kuninkaan, mutta myös sen takia, että olen itkenyt näin paljon. En halua edes tietää miltä silmäni näyttää.

Olen itkenyt nykyään niin paljon. Ihan liian paljon. Minä olen ihan liian herkkä, mutta en saa olla. Minun pitää olla vahva. Ihan jo itseni takia, mutta myös Alicen takia. Hän on vielä niin nuori.

Ehkä teen sopimuksen itseni kanssa. Tai niin minä teen. Teen itseni kanssa sopimuksen. En saa enää itkeä. En saa enää itkeä kenenkään takia. Varsinkaan kuninkaan.

Enää yksi kyynel, Alexandra.

Saat itkeä enää yhden kyyneleen.

****

En voinu olla kirjoittamatta. Mun oli pakko saaha kirjotettuu tähän luku. Tässäpä se siis on. Mulla on tosin myös tässä ilmostus asiaa.

Mulla tää kevät/kesä tulee olemaan tosi kiireistä. Mulla on tässä peruskoulun vikat kokeet ja luokkaretkiki alkaa häämöttää.

Sen lisäks me mun yhen kaverin kansaa kerätään myyjäisillä Turkuun asuntoon ja bensaan rahaa. Mennään Ruisrockiin. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Siinä on siis ihan kivasti hommaa.

Mulla on kaiken lisäks kuukaus kesätöitä ja pitäs vielä päästä festareille ja olla kavereiden kanssa. Eikä tietysti lepoa saa unohtaa.

Dark side - tarinan lukeneet tietää myös jonkun verran mun henkilökohtaisista ongelmista, mitkä on osa syytä.

Pointti tässä kumminkin oli se, että tää kirja voi jäädä tauolle syksyyn asti. On kyllä harkinnassa se, että kirjotan Just us - trilogian toisen osan valmiiks ja alotan kolmannen osan vasta syksyllä. Näiden väliltä pitäs siis päättää. Eli siis se on jompikumpi. Kumpihan lie?

Mulla on kumminkin tosi kova halu ja hirveesti motivaatioita tätä kirjaa kohtaan. Kertokaa ihmeessä teidän mielipide.

🔥Kiitos kun luit!🔥

💋See u!💋