Just one tear//IN FINNISH

10. Trip 1

Minä olen ottamassa pari rohkeaa askelta eteenpäin, mutta pysähdyn kun kuulen sieltä puhetta.

"Miksi ihmeessä tuossa on ylimääräinen lautanen?" Kuulen kuninkaan kysyvän, ja hän ei kuulosta siltä, että olisi hyvällä päällä.

"Minulle tulee vieras." Christian vastaa, ja silloin molemmat vartijat kääntyvät katsomaan minua. Sen jälkeen he vilkaisevat toisiaan, ja minä vaan seison paikallani.

"Haluaako neiti sisään?" Lopulta toinen vartija kysyy, ja minä nyökkään. He vetävät ovet auki ja minä lampsin sisään. Molempien päät kääntyvät minua kohti, ja kuningas tuhahtaa. Christian puolestaan jää tuijottamaan minua.

"Wau." Pääsee lopulta hänen suustaan, ja minä kuulen raskaiden ovien menevän kiinni. "Istu toki."

Minä teen työtä käskettyä ja menen kuninkaan vasemmalle puolelle eli Christiania vastapäätä.

"Onpas kiva kun saatiin näin illallisseuraa." Kuningas mutisee ja vilkaisee veljeään kireästi.

Christian ei kumminkaa huomaa sitä, koska tuijottaa hymyillen vaan minua. Minä tuijotan häntä takaisin, eikä hymyni ole yhtään pienempi kuin hänen.

"Missä ruoka viipyy?" William huutaa, ja olen varma että kylässä asti kuultiin se. Eikö hän voi puhua kuin normaalit ihmiset. Hän joko huutaa tai puhuu määräillen ja ylimielisesti.

Pian ovet aukenevat uudelleen ja kolme tarjoilija tulee. Yhden heistä tiedän, ja hän katsoo minua hämmentyneenä. Suon heille pienen hymyn, kun he kantavat annokset meidän nenän eteemme.

"Miten pitkään se reissu kestää." Kysyn viimein, kun pöydässä on ollut pitkään ahdistava hiljaisuus.

"Pari päivää." Kuningas vastaa happamasti, ja minä vilkaisen Christiania. Hän pyöräyttää silmiään ja pudistelee päätään.

"Kävin tänään puutarhassa. Huomasin siellä pari rikkaruohoa." Kuningas kommentoi ja minä puristan haarukkaa nyrkissäni. Hänen on pakko koko ajan kommentoida mitä minä teen. Hän arvostelee työtäni koko ajan.

"Minä en joka päivä kerkeä käymään koko puutarhaa läpi. Minä hoidan sitä hyvin. Hoidan sitä parhaani mukaan. Jos se ei kelpaa sinun pitää etsiä varmaan joku toinen ja uusi työntekijä." Tiuskaisen hänelle.

Minullahan ei ole oikeasti yhtään mitään menetettävää. Minua ei sinänsä kiinnosta, vaikka saisin potkut. Voin siis käyttää tätä aseensa kuningasta vastaan.

"Sinä ihan totta raastat minun hermoja."

"Se on oikein mukava kuulla."

****

Pari päivää kuluvat nopeasti ja perjantai saapuu. En todellakaan ole odottanut tätä. Minua ei yhtään houkuta lähteä matkalle kuninkaan kanssa. No onhan Christian siellä onneksi.

Viimeisten päivien aikana en ole jutellut hänen kanssaan paljoa. En ole saanut tilaisuutta. Molemmilla on ollut ihan totta paljon töitä. Christian on veljensä kanssa järjestellyt niitä neuvotteluita ja minä olen ollut kiireinen töiden takia.

Alice on hiukan iloisempi ja suostuu menemään jo syömään. Hän viihtyy hyvin Madisonin kanssa ja he tulevat hyvin toimeen. Uskallan lähteä siis hyvin mielin sinne kirotulle matkalle.

"Oletko valmis?" Kuulen Christianin lempeän äänen kysyvän ja käännyn ympäri.

"Ainahan minä olen." Vastaan hiukan hymyillen ja Christian hymähtää. Hän kävelee luokseni ja tarttuu käteeni.

"Mennään sitten"

****

Olemme monta tuntia istuneet vaunuissa, ja olen vaan odottanut, että me päästäisiin perille. Istun Christianin vieressä ja kuningas istuu meitä vastapäätä. Hän tuijottaa meitä vähänväliä, joka ihan totta on häiritsevää.

Matka alkaa tuntua koko ikuisuudelta ja minua alkaa väsyttämään ihan kunnolla. Vilkaisen Christiania ja tämä hymyilee minulle. Vastaan hänelle takaisin lempeällä hymyllä ja rupean nojaamaan hänen olkapäätä vasten.

Voisin oikeasti nukahtaa tähän.

"Älä nyt nukahda, sleeping beauty. Me ollaan ihan kohta perillä." Kuningas sanoo ja minä mulkaisen häntä pienesti. Hän ei onneksi näe sitä, koska katselee ikkunasta ylös.

Nostan pääni ja katselen ikkunasta ulos. Edessäpäin alkaa näkyä suuri tiilinen kartano. Ei tämä mikään linna ole, mutta suuri kuitenkin.

Williamin puheiden perusteella hän ei hirveämmin näytä pitävän näistä neuvotteluista. Tai niistä miehistä.

"Miksi niitä neuvotteluita ei voida vaan pitää siellä linnassa?" Kysyn tympääntyneenä, ja samalla vaunut pysähtyvät. Kuljettaja tulee avamaan meille oven, ja kuningas kävelee tietysti ensimmäisenä ulos.

"Tuo on oikein hyvä kysymys." Hän vastaa ja vetää kasvoilleen hymyn. Me lähdemme kävellään sisälle päin ja kuningas ei edes millään tavalla koputa oveen. Hän vaan lampsii sisälle.

Aulassa on neljä vanhaa miestä, joiden katseet ovat siirtyneet meihin.

"Pitkästä aikaa, teidän korkeutenne." Yksi mies sanoo.

"Se aika olisi minun puolestani voinut olla vielä pidempi." Kuningas tokaisee takaisin, mutta kaikkien katseet siirtyvät minuun.

"Tässä on Alexandra." Christian sanoo miehille.

"Tuo mursun viiksi on sitten Richard. Muita sinun ei tarvitse tietää." Kuningas sanoo ja leukani on tipahtaa lattiaan. Kuulinko minä juuri oikein? Onko hänellä minkäänlaisia käytöstapoja saati sitten minkäänlaista kunnioitusta toisia kohtaan?

"Kukas tämä viehättävä nuori neiti on? Miksi hän on teidän mukana?" Yksi miehistä kysyy ja olen avaamassa suutani, mutta William on nopeampi. Hän tarttuu kädestäni kiinni ja vetää itseensä kiinni.

"Kuten veljeni jo sanoi, hän on Alexandra. Minun kihlattuni."

****

🔥Kiitos kun luit!🔥

💋See u!💋