chapter 3: arrangement

3.1K 245 182
                                    

Hätkähdin hereille, kun jokin mihin olin nojannut, katosi pääni alapuolelta. Räpyttelin silmiäni aamuauringon valossa ja katsahdin Coreyyn, joka nousi ylös paikaltaan ja tajusin, että bussi oli pysähtynyt. Nousin oitis itsekin ylös, hieman tokkuraisena juuri nukuttuani ja näin vanhan pariskunnan astelevan sen vihaisen kuskin perässä ulos. Tarkistin, etten jättänyt mitään jälkeeni ja menin Coreyn perässä ulos, jalat puutuneina istumisesta. Kuski heitti meidän tavaramme ystävällisesti maahan, josta me neljä keräsimme ne, minä sekä Corey kyllä autoimme vanhusten tavarat pyörätien reunan yli, kunnes bussi jo huristeli tiehensä. Kello oli vasta suurin pirtein puoli kahdeksan, mutta tällä pienellä bussipysäkille, huoltoaseman vieressä, oli jo muitakin ihmisiä, selkeästi paikallisia. He katselivat meitä kuin jotain hulluja ja mutisivat ystävilleen. He olivat lähinnä keski-ikäisiä, parrakkaita miehiä. Vilkaisin Coreyyn, joka katseli miehiä kulmat kurtussa. Käänsin katseeni takasin paikallisiin. Heistä suurikokoisin ja tatuoiduin lähestyi meitä samalla tumpaten tupakkansa maahan.

Silloin Corey tarttui käsivarteeni ja käänsi minut 180 astetta toiseen suuntaan, tyrkkäsi minua selästä ja mutisi:

"Mene niiden vanhusten kanssa kauemmas."

Katsoin Coreyn selkää täysin hölmistyneenä, mutta kun pelottavan näköinen mies lähestyi meitä, nappasin laukkuni maasta ja ohjasin pariskuntaa hymyillen jalkakäytävää pitkin, kohti köyhännäköistä bussi katosta. Kun vanhukset olivat hymyillen istuutuneet, käännyin katsomaan Coreya. En kuullut mitä he puhuivat, mutta mies oli ristinyt käsivartensa ja mulkoili Coreya, joka, yhä huppu päässään ja kädet taskuissa, katseli takaisin.

"Minne teillä nuorilla on matka?" Kuulin vanhan naisen kysyvän vierestäni. Riistin katseeni irti vieressä käytävästä keskustelusta ja katsoin hymyilevään mummoon.

"Beavers Crossingille." Vastasin ja yritin itsekin hymyillä hieman.

"Oi, mekin olemme Brianin kanssa menossa sinne." Nainen sanoi säteilevästi ja nyökkäsin hymyillen samalla kun yritin olla näyttämättä epäkohteliaalta kun vilkuilin Coreyn suuntaan sekä naiseen. "Meillä on siellä eräs ystävä."

Nyökkäsin uudestaan ja samalla näin kuinka paikallinen mies taputti Coreya tuttavallisesti selkään. Corey naurahti. Tunsivatko nuo kaksi? Mitä hittoa?

"Mitäs sinä aioit poikaystäväsi kanssa siellä tehdä?" Nainen kysyi ja käännähdin katsomaan häntä.

"Ei hän ole-" Mutten kuitenkaan heti jatkanut. Se oli tullut niin automaattisesti, mutta nyt en ollut varma. Oliko Corey... minun poikaystäväni vai ei? Tällä hetkellä ei ainakaan. Hän oli vain minun Kuuni. Oliko se sama asia? Mutta miksi olin epäillyt hetken?

"Ei hän ole mun poikaystäväni." Kuitenkin hymyilin naiselle. "Tapaamme myös Beavers Crossingilla ystäviä, heidän mökillään."

"Churhill Lake on kyllä kaunis." Nainen sanoi haaveilevan kuuloisesti ja hänen miehensä nyökytteli. Hymyilin takaisin vaivaantuneena ja nyökkäsin. En oikein ollut juttutuulella, jos nyt ihan totta puhuttiin. En kyllä halunnut olla epäkohteliaskaan. Mutta juuri silloin näin vielä edellistäkin huonokuntoisemman bussin kolistelevan asemalle, jos tätä asemaksi pystyi kutsumaan. Kävelin huomaamattomasti lähemmäs Coreya ja sitä pelottavaa miestä, kun päästin vanhukset menemään ensimmäiseksi bussiin.

"No, mutta," Kuulin parrakkaan miehen sanovan matalalla äänellään. "Kerro Devonille terveisiä."

"Joo." Kuulin Coreyn vastaavan, mutta hänen äänestään kuuli selvästi hieman kylmän sävyn. Devonille? Oliko... oliko tuo mies kenties ihmissusi? En osannut enää vaistota heitä. Olin jo niin tottunut siihen tunteeseen, joka heistä lähti, varsinkin kun melkein päivittäin olin edes yhden sellaisen seurassa. Silloin Coreyn kuitenkin kääntyi ympäri ja näki minut salakuuntelemassa heidän keskusteluaan. Myös mies huomasi minut.

Full Moon 2 ✔ Where stories live. Discover now