Suojelija

Lokero 124

words: 1129
date: 12/12/18

Sehunin nk.

Huokaus. Kävelin hiljaa minulle täysin uuden rakennuksen käytävillä. Minulla alkaisi tunnit vasta kymmeneltä, mutta olin koululla jo varttia yli kahdeksan.

Olin käynyt opolla, saanut lukujärjestyksen, lunttilapun luokkien nimistä ja numeroista, sekä kartan jossa oli kaikki kolme koulun kerrosta.

"Ihme sokkelo..." mutisin puoliääneen ja lokeroani jonka olin kuullut sijaitsevan alimmassa kerroksessa. Lokero 124.

Hiljaisen etsiskelyn jälkeen päädyin sivukäytävälle katsottuani karttaa. Musiikki-, kuvataide- ja käsityöluokat olisivat samalla käytävällä lokeroiden 1-200 kanssa.

"Wow." Käytävällä oli kuusi ovea, neljä luokkaa ja kaksi wc:tä. Seinät olivat kirjaimellisesti täynnä lokeroita.

Annoin katseeni liukua lokeroiden numeroita pitkin. 120, 121, 122, 123...

Siinä. 124.

Otin avaimet taskustani. Harmaa avain, harmaa lokeron ovi. Lokeroita oli kaikkiaan kolmea väriä, valkoisia, harmaita ja mustia.

Omani sopi hyvin persoonaani. Olin hiljainen, ujo ja ehkä hieman synkkä. Sovitin avaimen pieneen riippulukkoon ja se naksahti hiljaa auetessaan.

Avasin lokeroni oven, pyyhkäisin hyllyjä vähän jotta tavarani eivät olisi seuraavaksi ihan pölyisiä. Sujautin lukujärjestykseni oven sisäpuolella olevaan muovitaskuun ja otin siitä vielä kuvan puhelimeeni.

Tungin mustan ohuen takkini lokeron ylimmälle hyllylle ja suljin oven. Tarkistin vielä että se meni lukkoon ja laitoin avaimet laukkuuni.

Eihän minulla vielä tietenkään mitään kirjoja ollut, olin saanut listan tarvittavista kirjoista vasta tänään. Tilaisin ne käytettynä netistä iltapäivällä. Käyttäisin tämän viikon lainakirjoja.

Hienoa.

Samoilin pitkin koulun käytäviä koittaen painaa mieleeni, missä minkäkin niminen luokka sijaitsi. Miracles, Forever, Thunder, Damage, Growl, Lightsaber...

"Mitä hittoja nää nimet oikein on?" Silmäilin käytävällä oleviin oviin kauniisti kirjoitettuja nimiä. Ihan ihme touhua... No jaa. Jatkoin käytävää eteenpäin.

En odottanut innolla tunnin alkamista, minusta oli kummallista aloittaa lukuvuosi toisen jakson puolivälissä, juuri ennen joulua.

Mutta minkäs teet, asunnon kanssa oli ollut hirveää säätöä ja opiskelija-asuntoon muuttaneelle 17-vuotiaalle pojalle viikonloppubileet olivat melutasoltaan aivan uusi tuttavuus.

Havahduin katsomaan kelloa.

"Hitto!" ärähdin. Tunti alkaisi kymmenen minuutin kuluttua, eikä minulla ollut mitään hajua siitä, missä maantiedon luokka Oasis oli.

Maantieto oli lempiaineitani heti kuviksen jälkeen, mikä lisäsi haluani ehtiä tunnille ajoissa. Muilta tunneilta juuri päässeet 16-20-vuotiaat lukiolaiset paukkasivat ulos luokistaan ja lähtivät liikkeelle herättäen minut jälleen todellisuuteen.

17a-luokan uutena oppilaana otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin luovimaan tietäni edessäni oleviin portaisiin joista pääsee kolmanteen kerrokseen.

Olin päätellyt Oasiksen sijaitsevan ylimmässä kerroksessa, sillä en ollut nähnyt luokan nimeä ensimmäisten kerrosten käytävillä kulkiessani.

Käytävälle päästyäni astelin verkkaisemmin oppilaiden lomassa. Olin nostanut valkoisen hupparini hupun päähäni, huomaamatta sitä kuitenkaan itse.