Pojat ei pussaa poikia

32.

Oliver

Heräsin sängystä Ethanin vierestä. Hän edelleen nukkui äänekkäästi saaden hymyn kasvoilleni. Kuitenkin hymy katosi yhtä nopeasti, mitä oli tullutkin, kun muistin Joelin, Janeten ja Leon. Tarrauduin vain tiukemmin Ethaniin kiinni, hengittäen häne tuoksuaan sisääni. Hengitin monta kertaa syvään ja yritin uskotella itselleni, ettei koulussa tapahtunut mitään. Tulin vain hieman myöhemmin kotiin, ei muuta.

Tunsin Ethanin liikahtavan vierelläni. Hänen otteensa ympärilläni tiukentui ja hän haukotteli unissaan. Vasemmalla kädelläni silitin hänen sotkuisia hiuksiaan.

"Mmh huomenta." Ethan sitten hiljaa sanoi. Hänen äänensä oli käheä, joka kuulosti mielestäni aika helvetin kuumalta.

"Nyt ei oo aamu, tyhmä." Sanoin leikkimielisesti.

"No anteeksi. Iltaa sitte." Ethan vitsaili silmät edelleen kiinni. Hivuttauduin entistäkin lähemmäksi tätä ja painoin pääni hänen kaulaansa. Hänen kätensä silittivät selkääni varovasti, kun suljin silmäni.

Avasin silmäni. En tuntenut enää Ethanin lämmintä kehoa vieressäni. Katselin ympärille huoneeseenii, ei Ethania. Aloin jo panikoimaan, jos Joel olisi vaikka tullut tänne Janette ja Leo mukanaan ja vieneet Ethanin. Pomppasin heti sängyltä ja tunsin pistoa vatsassani ja jaloissani. Kivusta huolimatta kävelin huoneestani keittiöön. Onneksi Ethan oli siellä. Hän nojaili keittiön työtasoon puhelimeen keskittyneenä. Hymyilin hieman apeasti päivän tapahtumista johtuen ja kävelin hitaasti Ethanin luo. Hän vihdoin huomasi minut.

"Mikä on?" Ethan silitti selkääni, kun kaaduin vain hänen syliinsä. Pudistin vain päätäni hänen rintaansa vasten, koska en halunnut, enkä saanut puhua päivän tapahtumista. "Onko sulla nälkä?" Ethan nosti pääni rinnaltaan ja tuijotti suoraan silmiini.

"Vähän." Mumisin. Tunsin sitten pehmeät huulet otsallani. Puristin silmäni kiinni ja mietin miten hyvältä ja turvalliselta tuntui olla Ethanin käsissä.

"Mitä sä haluut syödä?" Huulet erkanivat otsaltani, jättäen oloni hieman orvoksi, jos niin voisi sanoa. Mietin hetken vastausta Ethanin kysymykseen, mutta mieleeni ei tullut, kun vain yksi asia, mitä haluaisin laittaa suuhuni. Kiersin käteni Ethanin kaulan ympärille ja asetin suuni hänen korvanjuureen.

"Mä haluun.." sanoin kuiskaten. Tunsin Ethanin asettavan omat kätensä takamukselleni.

"Mitä sä haluut?" Ethan hiljaa kysyi.

"Hmm.." ensin humisin. "Mä haluun mäkkäriä." Sanoin reippaasti hymyillen. Irrottauduin hänestä ja lähdin sitten reippaasti huoneeseeni, jättäen hämillään olevan Ethanin taakseni.

"Mitä vittuu Oliver?" Ethan tuli ryminällä huoneeseen ja kaatoi minut sängylle tullen päälleni.

"Hiton kiimanen orava." Näytin tälle kieltä. Hän esitti loukkaanutunutta, mutta iski kuitenkin huulensa kaulalleni. "Ethan on KIIMANEN ORAVA!" Nauroin vain kovaan ääneen.

"Hitto sun kaa." Ethan liikkui päältäni makaamaan viereeni. Hän sulki silmänsä ja asetti kätensä otsalleen, hengittäen syvään. Katsoin häntä hiljaa hetken, kunnes liikahdin paikaltani hänen päälleen makaamaan.

"Anteeksi rakas." Sanoin. Ethan ei liikahtanutkaan. "Se oli vaan vitsi." Sanoin, vaikka minua vieläkin hieman nauratti.

"Oot ihan tyhmä." Ethan murahti. Nyökkäsin päätäni ollessani samaa mieltä. Laskin pääni Ethanin rinnalle. Kuuntelin vain silmät kiinni hänen rauhallista sydämmenlyöntiään. Suljin silmäni ja pysyin hiljaa. Luulin, että Ethan oli vihainen, mutta ei hän onneksi ollut. Hän asetti kätensä ympärilleni ja antoi nopean suukon päähäni. Hymyilin vain hiljaa, kun Ethan silitteli selkääni hellästi.