Pojat ei pussaa poikia

25.

Ethan

Odotin käytävällä Oliverin tunnin loppuvan. Selasin vain puhelintani koko ajan tylsistyneenä. Hengähdin syvään laskien puhelimen viereeni penkille. Nojasin päätäni seinää vasten sulkien silmäni. Hengähdin syvään odottaen Oliverin tuloa. Puhelimeni värähti uuden viestin merkiksi. Se oli joltain pojalta lähikoulustamme.

En edes huomannut Oliverin istuvan viereeni. Hän luki keskusteluani hiljaa. Ei näköjään mitään huomion arvoista tai sitten hän oli vain niin väsynyt.

"Mennäänkö?" Sammutin puhelimeni. Oliver nyökkäsi unisena käskien minun vetää hänet ylös penkiltä. Huulet mutrussa onneksi sain poikaystäväni penkiltä ylös ja lähtemään kotiin. Näimme ulkona Joelin jonkun pojan kanssa ketä emme tienneet. Muitakin tuttuja tuli vastaan, kuten Leo. Hän mulkaisi meitä ohi mennen saaden inhottuneen olon minulle. Hän päätti olla vielä erityisen kusipää, laittamalla jalan juuri Oliverin eteen jotta hän kompastsuisi. Kaikki pihalla olijat katsoivat ja nauroivat, kun autoin Oliveria ylös. Hän näytti pidättävän itkua. Sisälläni velloi hirveä viha Leoa vastaan.

"Oota tässä." Suutelin nopeasti Oliverin otsaa. Annoin hänelle myös puhelimeni ja lähdin sitten Leon perään. Oliver paniikissa katsoi mitä olin tekemässä, mutta ei minulla mitään pahaa mielessäni ollut....

"Mitä vittua!" Joku tyttö kuka oli ilmestynyt Leon luokse huusi. En minä tehnyt mitään... muutakuin hieman lyönyt leon poskea.

"Mitä?" Kohautin olkiani. Tyttö katsoi minua niin, kuin olisi halunnut tappaa minut, mutta kääntyi sitten Leon puoleen. Leo näytti, että olisi purskahtanut itkuun millä hetkellä hyvänsä. "Koskekkin vielä Oliveriin." MMulkaisin vielä molempia ja hölkkäsin sitten takaisin paniikissa olevan Oliverin luo.

"Miksi sä noin teit?" Oliver tarttui olkapäihini ja heikulutti minua edestakaisin. "Idiootti." Sain sitten läpsyn päähäni. Oliver lähti jo kävelemään jättäen minut hieromaan päätäni paikalleni.

"Vittu." Mumisin tajutessani Oliverin jo kiitävän viidenmiljoonan metrin päässä. Lähdin juoksemaan hänen peräänsä, mutten nähny tiellä ketään. Missä vitussa se on? Kaivoin puhelimen taskustani ja etsin Oliverin yhteystiedon.

"Niiiiin?" Oliver vastasi hetken jälkeen puhelimeen.

"Missä sä oot?" Raivoissani melkein huusin.

"En kerro." Oliver sanoi viekkaasti. Pystyin kuvittelemaan hänet jo virnistelemässä yksikseen jossain. "Mee kuitenki kotiin ensin." Hän vielä sanoi ja katkaisi puhelun. Turhautuneena laitoin puhelimen takaisin taskuuni. Mielessäni oli yksi kysymys, miksi?

Tuijotin vain kävellessäni tietä. Potkiskelin pikkukiviä turhautuneena, kun en saanut päähäni yhtäkään ajatusta miksi Oliver teki noin. Olin kyllä umpirakastunut häneen, jos totta puhutaan. Pelkään kuitenkin vain, että Oliver ei tunne samalla tavalla minua kohtaan.

Pieni hymy eksyi kasvoilleni, kun kuva minusta ja Oliverista asumassa kaksin, omassa kodissamme pyörähti mieleeni. Periaatteessa asumme nytkin kahdestaan, koska vanhempani ovat aina pois. Mutta ajatus meistä omassa asunnossamme kutkutteli vatsanpohjassani.

"Pehmo." Huokaisin ihan hiljaa ääneen. Olen kai sitten nykyään täysin pehmo, ainakin Oliverille. Ei muut ole koskaan nähneet sitä suojelevaa puolta minussa.

Avasin avaimella kerrostalo asuntomme oven ja astuin sisään, jättäen matkan ajatukset oven toiselle puolelle. Riisuin kengät jalastani ja raahauduin olohuoneeseen. Makasin sohvalle ja huokaisin. Sitten muistin, Oliver. Otin puhelimeni ja soitin hänelle. Säikähdin, kun tuttu soittoääni alkoi soimaan makuuhuoneessani. Ilmeeni oli järkyttynyt, kun ryntäsin huoneeseeni löytäen sieltä Oliverin...

"No meni tarpeeks pitkään jo." Nielaisin vain tuijottaessani Oliveria. Hän makasi sängyllä jäätelöpaketin ja coca-cola pullon kanssa. "Mä ajattelin jos voitais ees joskus pitää romanttinen ilta kahestaan." Oliver painotti sanaa romanttinen. Ilman mitään sanoja liikuin oven suusta sängylle makaamaan Oliverin viereen. Hän heti käpertyi kainalooni kaivaessaan kaksi lusikkaa tyynyn alta.

"Tänään me unohdetaan koulu, Leo, Joel, meidän vanhemmat ja kaikki muutkin, tänään on kyse vain meistä." Oliver kuiskasi korvaani ja käynnisti sitten elokuvan, minkä oli minua odottaessa valinnut.

Oon monena iltana yrittäny kirjottaa tätä, mutta koskaa en saanu lausetta enempää. Nyt onneksi kuitenki sain tän kokonaa kirjotettuu. Joten toivon, että tykkäsitte 💙