19.

3K 251 64
                                    

Ethan

Puristin tiukasti Oliverin kättä omassani, kun Joel katsoi häntä vihaisesti. Miksi edes suostuin tähän? Olisin mielummin viettänyt päivän ihan rauhassa Oliverin kanssa kahdestaan sohvalla makoillen.

"Ja sekö mun pitäis uskoo, että sä Ethan olet Oliverin kanssa yhessä?" Joel nauroi sarkastisesti. "En todellakaan usko." Hänen ilmeensä sitten vakavoitui. Oliver tarrautui käteeni tiukasti niinkuin joku koala.

"Älä sitten usko." Sanoin koppavasti. Joel vain kohautti olkiaan ja kaivoi puhelimensa esille. Katsoimme hiljaa mitä Joel teki puhelimellaan edessämme. Hän osoitti kameransa meitä kohti ja kuvasi.

"Pussatkaa." Hän kehotti. Katsoin Oliveria kuka ahdistuneena puristi tiukasti kättäni. En tehnyt muuta, kuin annoin pienen suukon Oliverin päälaelle. Joel jatkoi meidän kuvaamista tylsistyneenä.

"Onko sun pakko?" Närkästyneenä kysyin. Joel edelleen piti puhelinta kasvojensa edessä hiljaa. "Mikä siinä on ongelmaa, että kaks poikaa on yhessä? Ei yhtään mitään. Kai sä tiiät siitä, että sukupuoli ei kato rakkautta." Katsahdin sitten Oliveria kuka posket punoittaen katsoi minua ja suloisella peukalollaan siveli kättäni. "Joel kattosit peiliin. Sussa se vika on, ei meissä. Sä oot aina kattonu asiat huonosta kulmasta, joten ehkä ois parempi korjaa se asia. Eikö?" Katsoin kysyvästi Joelia, kuka laski puhelimensa alas kasvojensa edestä. Hymyilin itsekkäästi, kun Joel laittoi puhelimen housujensa taskuun. Kuitenkaan Joel ei sanonut sanaakaan, pysyi vain täysin hiljaa, kuin olisi katunut jotain.

"Anteeks jos tuhlattiin sun aikaa." Sanoin sitten ja tartuin Oliverin kädestä kiinni valmiina lähtemään.

"Ethan!" Joel huudahti. Käännyin katsomaan häntä, niikuin myös Oliver. "Turha sun on sitte tulla pyytelee tupakkaa tai mitää enää."

"Ihanku oisin tulossa." Hymyilin typerästi ja heilautin kättäni ilmoittaen olevani lähdössä. Joel jäi taaksemme seisomaan tyrmistyneenä. Itseäni vain nauratti tilanne.

"Ethan." Oliver kuiskasi, kun kävelimme takaisin Oliverin luo. "Anteeks, jos mä pilaan sun kaikki kaverisuhteet."

"Et sä pilaa. Ei se vika oo sussa, vaan niissä ketkä ei hyväksy meitä tämmösinä." Vastasin. Oliver nyökkäili hiljaa mietteliään näköisenä. "Mikä mietityttää?" Kysyin sitten hetken tutkailtuani hänen kasvojaan.

"E- ei mikään." Oliverin posket hieman alkoivat punoittaa.

"Kerro nyt."

"Een." Oliver kiukutteli. Naurahdin vain ja päätin jättää asian sikseen. Hiljaa mietiskelin, että mitenköhän vanhempani reagoivat tähän. Siihen on kaksi vaihtoehtoa, joko hyvin tain huonosti. Ei minua juurikaan Oliverin äiti pelota. Ei hän vaikuta yhtään sellaiselta kuka vihaisi lastaan homouden takia. En vain ymmärrä miksi jotkut ei hyväksy minun ja Oliverin kaltaisia ihmisiä.

"Nyt sä mietiskelet jotain." Oliver naurahti heilutellessaan yhdistettyjä käsiämme ilmassa.

"Niin mietiskelen." Vastasin rehellisesti. Oliverin pää käännähti minuun päin. Hänen kasvoillaan oli huolen häivähteitä ja silti pieni hymy. "Oot sulonen." Hymyilin. Oliverin posket alkoivat hieman punoittaa ja hän käänsi päänsä eteenpäin. Hiljaa jatkoimme matkaa määränpäähämme.

Sisälle päästyämme, heitimme ulkovaatteet pois ja liikuimme käsikädessä Oliverin johdattamana hänen huoneeseensa. Hymyilin yksikseni, kun istahdin sängynlaidalle ja katselin hiljaa Oliveria.

"Mä mietin jos oltais voiti tehä jotain? Ku en haluis koko ajan maa maata." Oliver hiljaa suu mutrussa tuli eteeni seisomaan. Vedin hänet hänen lanteistaan jalkojeni väliin seisomaan.

"Miksi et halua? Sehän on kivaa, kun tuntee toisen ihan lähellä." Sanoin katsoen ylös Oliveriin. Hän katsoi minua silmiin pitkään miettien. Kohta hän sitten kaatui sängylle suoraan päälleni. Naurahdin hieman hänen käytökselleen, mutta kuitenkin vain hengitin Oliverin raikasta ja puhdasta tuoksua.

"Nyt sä sait mut väsyneeksi." Oliver mutristi hieman huuliaan taas. Otin sen mahdollisuutena suudella häntä. Käteni nopeasti liikkuivat Oliverin selältä hänen takaraivoonsa. Oliver kuitenkin vain pariksi sekunniksi painoi huulensa minun omilleni ja irrottautui sitten.

"Heii." Vikisin. Oliver näytti kieltään nopeasti nousten päältäni ja juosten sitten pois huoneesta. Nousin itsekkin sängyltä ja lähdin jahtamaan tuota suloista poikaa. Löysin hänet istumasta sohvalla selaten puhelintaan. Hänen kasvonsa olivat hieman kalpeat ja surullisen näköiset.

"Mitäs sieltä löytyy?" Pomppasin sohvalle Oliverin viereen ja nappasin puhelimen hänen kädestään. Hiljaa Oliver vain pysyi paikallaan katsellen sormiaan. Hymyni laantui heti, kun näin Joelin uuden postauksen instagramissa.

Anteeksi ihan järkyttömästi kun oon ollu niin epäaktiivinen. Vaikka mulla on nyt ollu syysloma en oo silti jaksanu kirjottaa yhtää. (Okei oon mä.. mutta semmosia salasia juttuja🤫)

Tulee vähä kesä mieleen ku tällee yöllä julkasen :)

Kiitos muuten ihan superisti kaikille ketkä tätä kirjaa lukee aina❣️ on aina tosi mukava nähdä miten te voteette ja kommentoitte tätä❤️

Kuitenkin nyt heivei kaikille ja toivottavasti tykkäsitte 💙

Pojat ei pussaa poikiaWhere stories live. Discover now