Yötä hän palvoi,
Yötä hän rakasti
Kuu oli hänelle kuin lapsi,
ja aurinko kuin anoppi
Tähdet hänen ystäviään,
pimeys hänen peittonsa
Yö oli hänelle rakkaus,
Ja aamu karmiva
Päivät hän odotti
rakasta yötään
ja kun pimeys saapui
se sulki hänet syleilyyn
Sillä yö rakasti häntä takaisin
kaikessa pimeydessään
sillä yölle hän oli rakkaus
sillä hän ei pelkää
Kaikki muut yötä kavahtivat
kuin se olisi ollut heidän tuhonsa
Joten he sulkivat silmänsä
ja nukkuivat
Palvoivat aurinkoa silloinkin
kun se heidän ihoaan oli polttava
Mutta hän yötä rakasti,
se oli hänelle turva
Ja yö häntä varjeli
sillä hän oli ainoa
joka yön vierellä
oli hereillä.
ČTEŠ
Sirpalerunoja
PoezieLisää runoja koska edellinen kirja taivalsi tiensä loppuun. Ehkä nämä ovat huonompia taikka parempia, Mutta se on varmaa että nämä ovat sirpaleita, sirpaleita minusta ja ehkä sinusta ja ehkä meistä, hänestä ja heistä sekä teistä. Suomen kriisipuheli...
