Kuin käärme kauniissa mekossa sä luikertelit mun elämään,
kuiskaten korvaani sulosanoja, syöttäen valheita.
Hullut ideasi tuntuivat niin erilaisilta, olit jotain kaikkea muuta kuin tavallista.
Sokaistuin kauneudestasi, en osannut ajatella kunnolla.
Mutta kun harha paljastui valheeksi, minä tajusin mikä sinä olit oikeasti.
Sinä olit käärme, käärme kauniilla kasvoilla.
Minä sinuun lankesin ja sinä minut murskasit.
YOU ARE READING
Sirpalerunoja
PoetryLisää runoja koska edellinen kirja taivalsi tiensä loppuun. Ehkä nämä ovat huonompia taikka parempia, Mutta se on varmaa että nämä ovat sirpaleita, sirpaleita minusta ja ehkä sinusta ja ehkä meistä, hänestä ja heistä sekä teistä. Suomen kriisipuheli...
