Hikipisaroita otsalla,
äänesi tingittää mun korvassa.
Sun sanat ja se äänenpaino,
oot varma ettei musta tule unelmavaimoo.
Mutta en mä sua pelkää,
vaan itseäni sillä viha kiertelee verisuonissani,
väkivalta toimii aina loppuratkaisuna,
en sitä osaa hallita,
taas kohta herään lattialta,
pahoinpitelysyytökset käsissä.
Kun tilanne äityy liikaa, muisti alkaa pätkiä,
kun tilanne lähtee täysin käsistä,
mul menee vintti pimeäks.
Joten voin vain toivoa,
että päästät mut ulos ovesta,
sillä kun viha ottaa vallan musta,
olen kuin toinen persoona.
.
.
.
Joo tota itelläni ei oo vihanhallintaongelmia mutta tää kirjotettii maailmanluokan vitutuksen kanssa pari viikkoo sitte...
YOU ARE READING
Sirpalerunoja
PoetryLisää runoja koska edellinen kirja taivalsi tiensä loppuun. Ehkä nämä ovat huonompia taikka parempia, Mutta se on varmaa että nämä ovat sirpaleita, sirpaleita minusta ja ehkä sinusta ja ehkä meistä, hänestä ja heistä sekä teistä. Suomen kriisipuheli...
