Virtaavat Kyyneleet [NCT~FIN]

Prologi

Mark nojasi ystävänsä Renjunin olkapäähän tylsistyneenä, tuijotellen toisen ystävänsä Jisungin takaraivoa, joka vilkkui etupenkin pelkääjänpaikan päätuen yli, johtuen tietenkin nuorimman pojan hirvittävästä pituudesta.
"Katsos, herra kuningas ja herra kuningatar päättivät vihdoinkin lopettaa kauneusunensa ja liittyä meidän tylsään ja rahvaaseen seuraamme" kuului Markin toiselta puolelta sarkasmia tihkuva ääni, joka kuului tietenkin Markin kolmannelle ystävälle, Donghyuckille. Jeno ja Jaemin näyttivät kuin yhdestä tuumasta mustan mersun takaovesta roikkuvalle pojalle keskisormea. "Et ny hei viittis Hyuckkie, niillähä meni vaa vartti laittautumisessa!" Kuului ääni Markin takaa takakontista, johon toiseksi nuorin poika Chenle oli survottu. "Kiinahomo turpa kiinni" Punahiuksinen Donghyuck tuhahti.

Mark tökkäsi Donghyuckia käsivarteen kovaa etusormellaan saadakseen pojan pitämään suunsa kiinni kun niinkutsuttu 'Kiinahomo' vetäytyi loukkaantuneena kauemmas toisten luolta ja takakontin oveen kiinni. Punahiuksinen pyöräytti silmiään ja tokaisi pikaiset sorit Chenlelle kun Jaeminin poikaystävä Jeno alkoi ahtautua takapenkille muiden seuraksi samaan aikaan kun Jaemin etupenkillä kysyi, että oliko kaikki valmiina. Hyväksyvä mumina kohosi ilmaan autoon ahtautuneiden teinien suusta. Mark ajattelikin jo että lähtö oli ollut tavallista helpompi, kunnes punahiuksisen pojan suusta kuului "Ei vittu, mun kuulokkeet jäi lipaston päälle. Siin menee iha sekka!"

"Joopa joo, iha sekka. Viistoista minaa menny eikä äijää näy missää." Todellakin. Donghyuck oli ollut sisällä jo viisitoista minuuttia. Eihän kuulokkeiden hakemin poikien yhteisen kämpän eteisen lipaston päältä voinut kestää enempää kuin muutaman minuutin. Mark alkoi todellakin huolestua. Entäpä jos Donghyuck olisi kaatunut käytävässä ja murtanut kallonsa... Tai ehkä hän oli saanut sairauskohtauksen.
"Häntä pitäisi lähte hakemaan" Jisung tokaisi etupenkiltä, ikään kuin lukien Markin ajatukset. "Mä meen" Mark tokaisi Chenlen liittyessä hänen ajautkseensa.

Chenle astui kämpän ovesta sisään Markin tullessa heti takana. Chenle alkoi huhuilemaan Donghyuckin nimeä lähtiessään kävelemään ympäri taloa. Mark suuntasi kohti lipastoa, ja kun hän määränpäänsä saavutti, ei Donghyuckia näkynyt. "Ei näy" sanoi Chenle aivan Markin takaa pelästyttäen vanhemman pojan melkein kuoliaaksi. Mark vain pudisti päätän kääntyessään katsomaan nuorempaa. "Etsitään viel vähän."

"Hyung, mä löysin tän!" kuului hengästynyt ääni Markin takaa yläkerran portaista, minne Chenle oli mennyt Hyuckia etsimään. Chenle ojensi Markille Donghyckin puhelimen. Mark kohotti kulmiaan kysyvästi avatessaan puhelinta. Toki hän tiesi puhelimen salasanan, sillä kuuluihan se hänen parhaalle ystävälleen kahdeksantoista vuoden ajalta. Näytölle ponnahti Hyuckin selfie, jossa ei ollut kaikki kunnossa. Hyuckin poskella oli verivana. Punahiuksisen pojan takana näytti juoksevan kaksi miestä häntä kohti. Miehillä oli maskit jotka peittivät heidän silmänsä sekä nenänsä. Toisella miehellä oli ase, jolla hän tähtäsi Hyuckia kohti. Miesten suitten oikealla puolella oli tatuoituna kiinalainen merkki, '死神'.

"Sîshén"
Chenle tulkkasi avuliaasti.
"Mikä hemmetti on Sîshén?"
"Se tarkottaa viikatemiestä."

AN// Nonnii poijjaat ja tytöt sekä attackhelikopterit on aika miettiä mitä mä oikeen mietin kun mä julkasen tän. Also hei, jos luet tätä nyt, iso kiitos sulle siitä❤