4. Vanha tuttu

1.2K 84 3
                                    

MELINA

"Anna kovemmat vauhit!" Venla kiljui keskiviikkoisena iltapäivänä mulle keinusta ja naurahtaen tartuin kiikkuun ja työnsin kikattelevalle neljävuotiaalle vauhtia. Mun isoveli Miika oli tullut perheineen pariksi päiväksi käymään meidän vanhempien luona ja olin totta kai tullut moikkaamaan Venlaa, Miikaa ja Miikan kihlattua Nelliä porukoiden tykö. Isoveli asui perheineen nykyään pääkaupunkiseudulla, joten turhan usein ei velipoikaakaan tullut nähtyä. Me oltiin aina oltu tosi läheisiä Miikan kanssa, isoveli oli ollut mulle sellainen tuki ja turva aina ja oli vieläkin – mä tiesin, että sille pystyi soittamaan, oli hätä millainen tahansa. Miika tiesi kaiken Topista, toisin kuin äiti ja isä, ja isoveli oli patistanut mua menemää poliisin puheille kaiken Topin tekemän jälkeen. En ollut kuitenkaan uskaltanut tai kyennyt, ja Miika oli uhannut käydä kovistelemassa Topia. En tiedä oliko se käynyt, ainakaan se ei myöntänyt mitään.

Me ehdittiin pyöriä leikkipuistossa Venlan kanssa tunnin verran ennen kuin Miika tuli huutamaan puiston laidalle, että ruoka oli valmista. Venla ei olisi halunnut lähteä vielä, mutta hetken patistelun jälkeen tyttö suostui tulemaan mun mukaani. Kannoin neljävuotiaan sylissäni leikkipuistolta porukoiden rivariasunnolle ja Venla hipelöi mun hiuksiani haltioituneena siitä, miten pitkät ne olivat. Mua huvitti tenavan puheet. Venla oli maailman söpöin pikku prinsessa. Mä tykkäsin lapsista todella paljon ja haaveilin voivani joskus työskennellä pienten parissa. Kahvilalla oli mukavaa olla töissä, mutta se ei ollut sitä mitä mä halusin tehdä lopun elämääni tai edes seuraavat kymmenen vuotta.

Ulkona oli vaihteen vuoksi tosi nätti sää ja asunnossa tuoksuva grilliruoka sai mut tajuamaan miten nälkäinen oikeasti olin. Laskin Venlan sylistäni ja tyttö riensi keittiöön kertomaan äidilleen meidän leikkipuistoretkestämme.

"Harmi, että sä asut näin kaukana, mä palkkaisin sut muuten lastenvahdiks meille", Nelli virnisti mulle kun astelin itsekin keittiöön. Naurahdin naiselle samalla kun otin kaapista lautaspinon auttaakseni äitiä kattamaan pöytää.

"Venlan kanssa on kivaa kun se on niin herttanen ja kiltti", vastasin samalla kun laskin lautaspinon pöytään.

"Sä et oo nähny tuota tyttöö pahimmillaan", Nelli naurahti ja virnistin naiselle. Tiesin, että Nelli haaveili toisesta lapsesta, mutta Miika oli vähän toppuutellut kihlattuaan sen asian suhteen. Uskalsin kuitenkin epäillä, ettei menisi kovin kauaa, että saataisiin kuulla perheenlisäyksestä.

Viikko kului ihmeellisen hitaasti, vaikka olin melkein kokoajan vaan töissä. Kahvilan omistaja ja mun pomo Riitta teki kahvilahomman ohella myös pitopalvelukeikkoja ja järjesti kahvituksia erilaisissa paikoissa, niin kuin häissä ja kokouksissa, joten toisinaan myös mä, Annika tai Tiina jouduttiin niihin hommiin. Useimmin Tiina hoisi sitä puolta ja mä ja Annika keskityttiin vaan pyörittämään kahvilaa, mutta perjantaina Riitta ilmoitti, että mä saisin mennä hoitamaan sen kanssa kahvituksen toiselle puolelle kaupunkia johonkin kokoukseen. Mä en tykännyt niistä hommista juurikaan, oli paljon rennompaa olla kahvilalla, mutta en silti kehdannut kieltäytyä.

Mä olin selvästikin tottunut liian hyvin viikonloppuvapaisiin, sillä onnistuin nukkumaan lauantaina pommiin ja tuli ihan kamala kiire. Kiroillen napitin valkoista kauluspaitaa ja vilkuilin kelloa, joka tuntui liikkuvan normaalia nopeammin aina silloin kun oli kamala kiire. Vihasin näitä vaatteita, joita jouduin käyttämään tarjoilukeikoilla, valkoista kauluspaitaa ja ärsyttävän tiukkaa mustaa hametta, eikä se asia yhtään ainakaan helpottanut mun kiireestä johtuvaa huonoa tuultani.

"Hitto, hitto, hitto", mumisin pistäessäni hiuksia ponnarille. Mä en ehtisi bussiin millään, olisi pakko tilata taksi ja ärsytti suunnattomasti – taksiin menisi varmaan puolet koko päivän palkasta. Henkäisten vilkaisin itseäni peilistä ja laitoin vielä vähän lisää puuteria, ennen kuin otin laukkuni ja painelin rappuun. Samalla koitin etsiä puhelimella netistä taksin numeroa, jota en näköjään ollut missään vaiheessa tajunnut tallentaa kännykän muistiin.

Kuljeta mua harhaanWhere stories live. Discover now