Unohdetut (tauolla)

7. Pala saippuaa

Oveen koputettiin ja hätkähdin ajatuksistani. Nousin ylös pöydän äärestä, jossa olin pilkkonut vihanneksia. Deanin seisoi oven takana säkki kädessään.
" Hieman riisiä" Dean sanoi hymyillen. Otin säkin ja vein pieneen keittiöön. Dean tuli perässäni ja jäi nojaamaan pöytään vastapäätäni. " Kiitos" sanoin viimein. Dean naurahti.
"Miten voit?"  Yllätyin hänen kysymyksestään. En muista, koska joku olisi kysynyt tuota minulta hetkeen.
"En tiedä" vastasin haikeasti. "Miksi en muista omaa huonettani kotona tai omaa pyörääni?" Kysyin tältä. En tosiaan muistanut. Vai oliko minulla koskaan sellaisia.
Dean raapi päätään ja näytti hieman hämmentyneeltä.
" En tiedä. Me alamme ajan kuluessa unohtamaan asioita kotoamme ja lopulta emme tiedä muutakuin tämän maailman elämän. Se on kaikille väistämätöntä, joten älä murehdi" Dean vastasi.
Huokaisin syvään, kuten Dean teki samaan aikaan. Naurahdin ja näin kuinka Deanin hampaat näkyivät tämän hymyillessä.
"Kuule, miten oikein pärjäsit täällä aluksi?" Kysyin katsoen samalla käsiäni. Kynteni olivat likaiset ja käteni kuivat. Toivoin kovasti saavani kynsisakset tai edes saippuaa.
Nostin katseeni Deanin hiljaisuuden takia. Tämä katsoi poispäin tyhjä ilme kasvoillaan. Hivuttauduin lähemmäs tätä ja ojensin käteni häntä kohti. Dean nappasi käteni nopeasti ja piteli sitä käsissään. Hämmästyneenä yritin vetää käteni pois, mutta tällä oli tiukka ote.
"Dean" sanoin niin hiljaa, että tuskin kuulin itsekkään omaa ääntäni.
"En tiedä" tämä vastasi yhä kädestäni pitäen. Hän katsoi kättäni, kuin verraten omaansa. Molempien kädet olivat likaiset mudasta.
"Olemme työläisiä ja tämä on merkkimme" Dean sanoi ja jatkoi "Mutta minulla on säästössä saippuaa, jos tahdot"
Yllätyin tämän sanoista ja nyökkäsin.
Dean piti kädestäni kiinni ja johdatti mökilleen.
Deanin mökki oli paljon isompi kuin omani. Istuin tämän keittiön pöydällä odottaen Deanin paluuta.
Pian tämä tulikin pieni pala saippuaa kädessään.
Menimme mökin taakse olevalle kaivolle. Dean nosti sangon ylös ja kaatoi vettä astiaan.
Tämä ojensi saippuan ja pienen piikikkään harjan.
Pesin käteni kunnolla ja en välittäny piikkien aiheuttamasta kivusta. Minusta tuntui vain ihanalta saada käteni taas puhtaiksi. En edes muistanut miten käteni olivat menneet näin likaisiksi.
Saippuaa jäi vielä jäljelle, joten Dean oli päättänyt pestä omat kätensä myös samalla. Meille oli kuulemma kiellettyä omistaa mitään tällaista. Vain rikkaimmat ja keijujen suosikit saivat omistaa kunnon hygienia tuotteita, mutta Dean oli onnistunut vaihtokaupalla saamaan saippuaa silloin tällöin. Pimeitä huutokauppoja oli joka viikko tiettynä päivänä, joka kerrottaisiin tunti ennen kauppaa. Vain tietyt kuulivat tästä ja pääsivät osallistumaan. Dean oli yksi heistä. Marieta ei kuulemma ollut onnistanut. Tämä ei ollut näyttänyt luotettavalta suurelle salaisuudelle. En väittänyt vastaan.

Kävelimme takaisin mökillemme, jonne olin jättänyt ruuanteko välineet kesken. Dean oli päättänyt auttaa valmistamisessa, joten olin kutsunut tämän syömään. En olisi oikeastaan tiennyt mitä olisin tehnyt ruuaksi, mutta onneksi Dean auttoi minua.

Lopputulokseksi tuli kasvisriisipataa. Se ei kuulostanut kummoiselta, mutta maistui hyvältä. Paremmalta kuin eilinen puuro. Vai olikohan se eilen? Talia ja Elsa tulivat yhdessä makuuhuoneesta ja näin Talian kasvoista, että tämä oli vieläkin itkenyt. Hän tuntui muistavan yhä perheensä ja kotinsa, toisin kuin minä ja Elsa. Me olimme unohtaneet asioita helposti.  En enää tiennyt oliko se hyvä juttu.

"Kiinnostaisiko tyttöjä lähteä töitä etsimään?" Dean kysyi ruokailun alussa. Elsa nyökkäsi, mutta minä ja Talia olimme hieman epäluuloisia. Tämä työ ei olisi helppoa, mutta sitä oli pakko tehdä.

Ruuan jälkeen Dean ja Elsa lähtivät torille etsimään työtä ja olivat luvanneet palata parin tunnin sisällä. Olisin halunnut lähteä Deanin mukaan, mutta en tahtonut olla heikko tyttö, joka tarvitsee suojelua. Vaikka sellaiselta tuntuikin. Talia oli mennyt taas nukkumaan, joten jäin yksin ajatusteni kanssa.

Ikävöin Leota. En tiennyt miten se oli mahdollista tämän pettämisen jälkeen, mutta olimmehan silti kasvaneet yhdessä. Tarvitsin raitista ilmaa. Menin takapihallemme, jossa oli kaivo ja pieni kivirappu. Menin rapun päälle istumaan ja suljin silmäni. Oli hieman viileää, mutta aurinko paistoi naamaan lämmittävästi. En tiedä oliko kesä, luultavasti, mutta ilma tuntui raikastavalta. Varikset ja harakat lentelivät ilmassa etsien saalista. Toivon mukaan se en ole minä joku päivä.

Hätkähdin hieman. Mitä ihmettä ajattelin? Miten voin ajatella niin kauheita ajatuksia? Ravistelin päätäni ja löin poskiani pari kertaa. Se auttoi. Suljin silmäni ja katsoin aurinkoon päin. Tunsin kevyen tuulen vireen poskellani ja pian joku tarttui kädestäni. Kiljuin.

// Ja näin pitkän tauon jälkeen jatkuu taas tarina. Anteeksi, että meni näin kauan. Olen saanut inspiraationi takaisin ja yritän kirjoittaa useammin. Ja tiedän, vaikka olin pitkällä tauolla, ei kappaleet ole kovin pitkiä. Anteeksi laiskuuteni, mutta toivon, että pidit luvusta ja pääsit taas kärryille tapahtumista.
Lukemisen iloa!
-NoraNefil