Poikkeava

4. EI

Moi taas! Loin tälle tarinalle soittolistan, joka löytyy nimellä Poikkeava spotifystä ja sen on tehny käyttäjä gwennyclodia. Se on vielä kesken, mutta kannattaa tsekata. Hyviä luku hetkiä! 

Kuivaan hiuksiani pukuhuoneen peilin edessä. Koulun uimahalli on ihanan rauhallinen. Floridassa kaikissa paikoissa, joissa pystyy uimaan on aina paljon ihmisiä. Joillakin kavereillani oli omia uima-altaita, mutta meillä ei. Koulu tuntuu yhä useammin ihan siedettävältä. Täällä on paljon sellaista joista olen voinut vain haaveilla mm. metsää ja tämä uimala. Silti en vain pysty nauttimaan. Helvetin kipu ja ahdistus ja kaikki ihmissusi paska. En jaksa enää kauaa. Tunnen lähestyvän täysikuun kipuna kehossani. Kipu saa minut huonolle tuulelle ja olen jatkuvasti äreä. Huokaisten pakkaan tavarat kassiini ja suin käsilläni märät hiukset hieman paremmin. Tuijotan itseäni kokovartalopeilistä. Näytän niin pieneltä suuressa hupparissa. Olen kuihtumassa pois. voisipa kuolleita herättää henkiin. Pirun ikävä. 

Minulla on nälkä ja ruokaa saisi aivan pian, joten joudun lähtemään uima-altaalta. En varmaan saa syötyä mitään, mutta täytyy yrittää. En haluasi kuihtua pois, vaikka niin näyttäkin tapahtuvan. Joudun vaeltamaan huoneeseeni kohti koko koulun läpi. Uimahalli on mukavan rauhallinen, koska se on niin syvällä maan alla, ettei kukaan täysjärkinen jaksa raahautua sinne. Huokaisten jatkan kierreportaita pitkin ylempiin kerroksiin.
Yläkerran käytävät ovat täynnä ääniä ja ihmisiä. Tunnit ovat loppuneet ajat sitten ja ruoka on alkamassa. Ahdistus palaa sisälleni ja tarkkailen vanhasta tottumuksesta vastaan tulevia opiskelijoita. Yllätyksekseni tunnistan yhden välittömästi. Mustat hiukset valuvat suuren hupun alta.
"Christian?" kysyn ja hän nostaa pelottavan siniset silmät kännykkänsä ruudusta.
Seisomme hetken, ehkä kymmenen sekuntia tuijottaen toisiamme silmiin. Hetki tuntuu tunnilta. Astun lähemmäs ja lyön häntä kovaa kasvoihin. Siis oikeasti löin häntä ja kovaa. Cris nostaa kätensä poskelleen ja nään vihan hänen silmissään. Tiedän, että hän näkee saman omissani. Olimme joskus ystäviä. Hän kohottaa kätensä ja lyö. Se sattuu ja vihani vain kasvaa. Kuinka hän edes kehtaa kävellä kanssani samalla käytävällä. Kohotan käteni uuteen lyöntiin, mutta hän torjuu sen turhankin vaivattomasti. Treenasimme joskus paljon yhdessä. Tunnemme toistemme taktiikat ja liikkeet ennen kuin ne edes tapahtuvat. Väännän hänet kädestä lattialle ja hän potkaisee minua. Tappelemme lattialla kuin saastaiset eläimet, mutta niitähän me olemme. Pahoja väkivaltaisia hirviöitä, jotka tappavat viattomia eläimiä. Olen häntä vahvempi ja lopulta hän joutuu luovuttamaan. Vasta silloin tunnen katseet meissä, epäuskoiset syyttävät katseet, mutta vilkaistessani tuijottajia näen vain ihailua. Katseet vain aina tuntuvat pahalta.

"Mun pitäis tappaa sut", kuiskaan laittaen veitsen hänen kaulalleen. Minulla on se aina mukana. Keheenkään ei saa oikeasti luottaa. Otan hupun pois hänen päästään nähdäkseni kasvot kunnolla. En olisi halunnut nähdä häntä enää ikinä. Voisin nyt vain lopettaa tämän tähän ja en näkisi häntä enää koskaan. Sekavissa unissani hänen siniset silmänsä aina hymyilevät, mutta nyt hän ei hymyile. Ei ole mitään, jonka takia hymyillä. Minua itkettää. Miksi olen tällainen? Miksi olen aina väkivaltainen? Eikö voisi vain puhua? Pidätän kyyneleitä vuosien kokemuksella. 

"Cristoffer?"sanon ääni täristen.
"Alyssa?" Hän vastaa. Hänkin tärisee pienesti, mutta huomaan sen juuri ja juuri. Hänkin on taitava. Opettelimme joskus yhdessä peittämään kaikki tunteemme. Opettelimme valehtelemaan. Luulin joskus, että voisin valehdella kaikille muille paitsi hänelle, mutta hänelle valehtelu ei ollut edes vaikeampaa. 

Muistan veitsen joka kimaltelee hänen kaulallaan. Se näyttää kauniilta vasten vaaleaa ihoa. Vielä kauniimman siitä tekisi punainen. Voisin vain lopettaa tämän heti pienellä liikkeellä. Pojan kasvoilla näkyy huolestuneisuus. Hän taitaa pelätä, että oikeasti teen sen. Hän luuli, etten pystyisi tappamaan entistä parasta ystävääni, mutta se olisi helppoa. Vain pieni liike ja se olisi ohi. Laitan veitsen pois. En tee sitä tänään. Teen sen vielä joskus, mutten tänään. Nousen ylös ja vedän hänetkin ylös. En ole niin hirviö. En haluaisi olla.