Heartless: Väärin Ymmärretty

Luku 1

Nicole:

Nojasin vasten kylmää ikkunaa ja katselin pihaa. Aurinko paistoi ja tuuli huojutti puiden oksia, joille oli juuri syntynyt lehtien alkuja. Talvella lumen alle jäänyt nurmi oli selvinnyt tiensä vapauteen muuttuen nyt päivä päivältä yhä vihertävämmäksi. Suljin silmäni ja annoin itseni vaipua omaan maailmaani.

Hän silitti päätäni ja piti minua syleilyssään. Me istuimme suuren tammen alla kahdestaan. Nostin katseeni häneen ja hymyilin. Hänen ruskeat hiukset olivat sekaisin hyvällä tavalla. Hän tuoksui ihanan makealta. Hän katsoi minua takaisin sinisillä silmillään ja hymyili. Olin onnellinen. Me olimme onnellisia.

>>Nicole! Opettaja toisti voimakkaammalla äänellä. Säpsähdin heräten haavemaailmastani. Opettaja pudisti päätään napauttaen pöydän kulmaani ja katsahti tyhjää vihkoani. Hän korjasi silmälasiensa asentoa ja käveli takaisin luokan eteen. Kuulin kuinka luokkalaiset naureskelivat ja kuiskuttelivat toisilleen tuijottaen minua. 'Täydellistä' ajattelin. Pyöräytin silmiäni noille. Viihdyin mielummin omassa haavemaailmassani, muistoissani toisin kuin täällä oikeassa, nykymaailmassa. Toivoin, että voisin palata siihen aikaan kun kaikki olisi vielä hyvin.

Huokaisin ja siirsin katseeni taululle palauttaen sen sitten tyhjiä ruutuja täynnä olevaan vihkooni. Rupesin kopioimaan taululla olevia asiota vihkooni nopeasti ja onnekseni tunti oli pian ohi.

***

Muutaman tunnin kuluttua kellot soivat ruokailun merkiksi. Suuntasin 'ihmistulvan' mukana ruokalaan ja heilautin kättäni ystävälleni Emmylle. Istuin hänen seurakseen nurkkapöytään ja sain kuulla koko ruokailun ajan siitä miten hieno ilta heillä oli eilen ollut Marcuksen kanssa. Minua ei hänen jutut hirveästi kiinnostanut, mutta ei se Emmyä haitannut.

Emmy oli niinsanotusti jokaisen kundin unelmatyttö. Hän oli pitkä, hoikka, ruskeasilmäinen ja omisti blondit pitkät hiukset, jotka olivat melkein aina korkealla ponnarilla. Emmy harrasti ratsastusta ja tennistä, pukeutui aina muodin mukaisesti sekä rakasti suuressa porukassa liikkumista ja varsinkin sen keskipisteenä olemista. Itse en ollut varsinkaan häneen verrattuna mikään penaalin terävin kynä. Olin lyhyt ja pukeuduin aina erilailla kuin muut. Omistin vaaleansinisiksi värjätyt hiukset sekä puhtaan siniset silmät. En harrastanut oikeastaan mitään ja viihdyin mielummin yksin kuin isossa porukassa. Mutta vaikka olimme niin erilaisia, meistä oli syntynyt vuoden sisällä parhaat ystävät, pikemminkin siskokset.

***

>>Heii! Marcus! Emmy viittoi huomatessaan poikaystävänsä.

Virnistin tuolle tervehdykseksi kun hän liittyi seuraamme. Marcus oli tietenkin pitkä ja hyväkuntoinen, koska hän oli meidän koulumme koripallojoukkueen kapteeni. Hänellä oli ruskeat hiukset, melko lyhyet sellaiset, sekä siniharmaat silmät. Huomasin pian, että Marcuksen perässä meidän pöytäämme istui muutama muukin henkilö. Huonoksi onnekseni tajusin, että yksi heistä oli eksäni, Jack. Hän virnisti minulle omalla seksikkäällä tavallaan. Tunsin pienen punan nousevan kasvoilleni. Ei, en anna hänelle, tuollaiselle kusipäälle, minkäänlaista vaikutustvaltaa itseeni. Söin ruokani loppuun ja nousin pöydästä.

>>Nähään myöhemmin., katsoin Emmyä, joka nyökkäsi minulle vastaukseksi.

Palautin astiat ja lähdin kävelemään pois ruokalasta kävellen sitten pihalle. Kuulin jonkun hölkkäävän perääni ja käännähdin katsomaan kuka se olisi. Jack saavutti minut ja työnsi virnistäen minut nopeasti koulun ulkoseinää vasten. Tiilien karhea pinta tuntui ikävältä selässäni. Kundi asettui eteeni estääkseni pakoyritykseni ja asetti kätensä sivuilleni. Hän virnisti ja siirsi hiuskiharan kasvoiltani hipaisten poskeani hitaasti. Tartuin nopeasti hänen ranteeseensa ja siirsin sen muualle lähtien pois hänen varjoistaan. Jack pörrötti ruskeita hiuksiaan ja katsoi minua sinisillä silmillään.