All I Want Is You || L.S suomeksi

ten

Harry

Pysäytin uuden autoni Louisin talon kohdalle. En edes tiedä, miksi olin täällä. Minulla ja Louisilla ei ollut mitään sanottavaa toisillemme. Paitsi siitä esitelmästä. Painoin silmäni kiinni ja painoin pääni selkänojaa vasten. Suljin silmäni ja ajattelin Louisia.

Louisin virheettömät kasvot välkkyivät mielessäni. Merensiniset silmät, suoralinjainen nenä, täyteläiset huulet, täydellinen leuan kaari... Ja hänen vartalonsa. Lihaksikas ylävartalo tatuointeineen. Vankat käsivarret, lämmin käsi omassani. Avasin silmäni. Olin tulossa hulluksi. Sairasta. Enhän minä välittänyt Louisista. Muistikuvat jatkuivat. Louisin huulet omillani. Kielensä tutkimassa suutani. Kädet hyväilemässä ihoani... Näin Louisin tulevan ulos. Hän lähti kulkemaan ripeästi keskustaa kohti. Käynnistin auton moottorin. En tiennyt, mitä aioin tehdä.

Louis

Lähdin kävelemään keskustaa kohti. Etsisin Harryn käsiini ja vaatisin häntä selittämään käytöksensä. Ja jos hän hakkaisi minut... No, otin riskin hyvästä syystä. Huomasin jonkun kalliin auton kadulla, mutta en kiinnittänyt siihen huomiota. Halusin vain löytää Harryn. Kuulin auton käynnistyvän, enkä suonut sille katsettakaan. Se kurvasi eteeni kadulle. Kuten... En halunnut muistella. Ovi avautui ja Harry astui ulos. Suuni avautui ja otin askeleen eteenpäin. Harry ryntäsi luokseni ja painoi huulensa rajusti huulilleni. Seisoin hiljaa paikallani. Vein käteni hänen rinnalleen ja työnsin häntä kauemmas, mutta en tietenkään saanut häntä liikkumaan. Hänen suunsa pakotti koko ajan omaani auki. Lopulta luovutin. Koska minä rakastin Harryä.
Vastasin suudelman. Kätemme kiertyivät toistemme ympäri, kuin emme haluaisi ikinä irrottaa.
"Louis, minä rakastan sinua." Harry sanoi suudelman keskeltä. Sanat porautuivat aivoihini, tiesin niiden olevan totta. Harry rakasti minua. Mutta en voinut unohtaa, mitä hän oli tehnyt.
"Harry..." lausuin hänen nimensä kuin kirouksen, mutta hän ei välittänyt. Tunsin roihun rauhoittuvan vähitellen. Harry irrotti huulensa omiltani, mutta hänen kätensä olivat yhä ympärilläni. Hän ojensi kätensä ja hipaisi jälkeä nenässäni.
"Anteeksi rakas", hän kuiskasi. Kyynelet pyrkivät silmiini. Harry oli loukannut minua pahasti. Mutta en voinut vihata häntä.
"Harry, meidän täytyy jutella", sanoin ja työnsin hänet kaikin voimin kauemmas. Siitä huolimatta hän vain horjahti vähän. Olisin mielihyvin nähnyt hänen rojahtavan asfalttiin.

Heii!! Kirjoitin tän luvun vaan nopeesti valmiiks, koska halusin julkaista tähän uutta lukua ja tuli inspiraatiota😂😂 Ja wp viel painosti ja laitto mulle että "julkaise tarina syntymäpäivästäsi" mutta ette saa nyt tarinaa syntymäpäivästäni koska tänään ei tapahdu mitää ihmeellistä, paitsi että meen mun ekalle ajotunnille, yayy :D
lol toivottavasti tää luku on ees siedettävä😂🙈