All I Want Is You || L.S suomeksi

seven

**Harry**

Kun olimme saapuneet takaisin mökkiin, muistin Louisin puhelimen taskussani.
"Haluat tämän varmaan takaisin", sanoin ja ojensin Louisin puhelimen hänelle. Louis vilkaisi sitä yllättyneenä kuin ei olisi muistanut koko asiaa.
"Voi paska! Äiti on ollut varmasti hirveen huolissaan musta!" hän henkäisi ja nappasi puhelimen käteensä. Vilkaisin hänen puhelintaan, jonka olin vaivihkaa painanut aikaisemmin äänettömälle. Neljäkymmentäkolme puhelua.
"Sori Harry, mun täytyy lähtee heti", Louis sanoi.
"Hyvä on, nähdään", sanoin. Louis painoi suukon huulilleni ja lähti kävelemään kohti bussipysäkkiä.

**Louis**

Avasin oven varautuen valtavaan kohtaukseen, joka nyt varmasti seuraisi.
"LOUIS WILLIAM TOMLINSON!" äitini huusi minun astuessani sisälle.
"Äiti.. anteeks..."
"MISSÄ SINÄ OLIT KAKSI KOKONAISTA PÄIVÄÄ SOITTAMATTA TAI ILMOITTAMATTA?" hän tivasi.
"Harryn kanssa", vastasin heti.
"Olen pahoillani että huolestutin, enkä ilmoittanut, missä olin. Mä... Kännykästä loppui akku", valehtelin nopeasti.
"Vai niin ja missäs sitä ollaan oltu?" Äitini kysyi ristiessään kätensä.
"Vietin perjaintai-lauantai yön hänen luonaan, sitten lähdimme hänen mökilleen ja tulimme juuri kotiin", selitin kiireesti. Joka sana oli totta, onneksi, sillä olin surkea valehtelija.
"Eikä mielessäsi sitten käynyt, kuinka huolissani minä olin?" äitini kysyi. Huomasin hänen alkavan itkeä. Oloni oli kamala.
"Anteeksi äiti", yritin.
"Mene huoneeseesi, nyt", hän sanoi ja painoi kädellään otsaansa.
"Äiti..."
"Mietin huomenna, miten rankaisen sinua, kun olen rauhoittunut", hän sanoi ja kiirehti pois eteisestä. Huokaisin tuskastuneena.

Tuntui epätodelliselta mennä kouluun pitkän viikonlopun jälkeen. Tavallisesta arjesta tuntui kuluneen ikuisuus. Ajatukseni poukkoilivat Harryssä. Halusin nähdä hänet. Tuntea hänen huulensa huulillani. Tuntea sen turvallisuuden tunteen jonka tunsin aina, kun hän kosketti minua. Pukeuduin tavallista huolellisemmin. Mustat tiukat farkut ja valkoinen t-paita. Puin avonaisen farkkutakin t-paidan päälle. Suin hiuksiani nopeasti sormillani. Hymyilin vähän peilille. Olin kovaa vauhtia rakastumassa Harryyn.

Huomasin hyräileväni itsekseni lähtiessäni alakertaan. Äitini oli jo lähtenyt töihin ja pieni syyyllisyys iski taas. No, se oli sen arvoista. Mutta vaikken voinut sanoa katuvani, en tekisi toisten. Keittiöön päästyäni hain kaapista muropaketin ja kulhon. Kaadoin muroja kulhoon ja hain appelsiinimehua kaapista. Se muistutti minua ensimmäisestä aamupalasta Harryn kanssa. Hymyilin taas. Syötyäni hain reppuni yläkerrasta ja vilkaisin eteisen peiliin. Vaikka itse sanonkin, näytän ihan siedettävältä. Lähdin kävelemään hymyssä suin koulua kohti.

**Harry**

"Et ole tosissasi", Liam huudahti.
"Olen", vastasin ja ristin käteni rinnalle.
"Mä luulin... Hemmetti!" Liam kirosi.
"Liam, veto on veto. Ja sinä hävisit", Niall sanoi. "Tiedän tasan tarkkaan, että hävisin", Liam sanoi ja kääntyi minun puoleeni.
"Okei, tiesin, että se Lewis oli ihastunut sinuun. Mutta luulin vedon olevan kyse siitä, että hän oksetti sinua. En minä voinut tietää, että sä halusit panna häntä perseeseen!" Liam kivahti. "En mä aluksi halunnutkaan. Mä vain..." kohautin olkiani.
"Ha, gay!" Liam huudahti. Minusta tuntui, ettei hän ollut vihainen siitä, että menetti tonnin rahaa. Vaan siitä, ettei saanutkaan yhtään rahaa.
"Harry, ei kai Lewis vain merkitse sulle jotain enemmän?" Zayn kysyi. Kaikki kolme silmäilivät minua huolestuneesti ja tajusin maineeni olevan vaakalaudalla.
"Ei tietenkään", sanoin ja huiskautin välinpitämättömästi kättäni.
"Hän oli vain...Tiedättehän, ei sen enempää kuin kukaa tyttökään. Kokemus vain", sanoin. Niall näytti helpottuneelta.
"Pelkäsin jo että susta on tullu...", Zayn sanoi.
"Homo? Ehei", sanoin ja pudistin päätäni.

Sori että tässä on kestänyt mutta tässä ois taas luku ja ois kiva kuulla mitä te ootte mieltä tästä👐?