Disney Magic Kingdom

Luku 10: Rakkauden Vartijat

"Mitä haluat tietää?" Peili kysyi.

Amelia ei ollut varma kuinka lausua kysymys. Tarinassa kysymys lausuttiin riimeillä. Kuinka hänen pitäisi sanoa se?

Elizabeth huokaisi ennen kuin hyppäsi Amelian päähän.

"Kerro, kerro kuvastin. Miten voitamme Pimeyden Mestarin? "

"Elizabeth!"

"Mitä? Ajattelit aika pitkään. Ja en tahdo viettää yötä täällä."

"No, olisit voinut kysyä kohteliaammin." Amelia muistutti.

"Olet välillä aika törkeä nuori neiti, niin kuin setäsi." Tohtori Dawson sanoi hyppiessään Olivian kanssa Elizabethin luo.

"Voittaa paha, on vastaus sama. Hyvyys on sen vastustaja. Rakkauden vartijat tulee yhdistää, niin tulevaisuus valon löytää. Ja pimeys taistelun häviää." Peili vastasi.

Kaikki katsoivat peiliä, paitsi Darens, joka näytti olevan ajatuksissaan.

" Rakkauden vartijat? Keitä he ovat?" Amelia kysyi. Peili ei vastannut.

"Näyttää siltä, ​​että se on sinun tehtäväsi ottaa siitä selvää." Darens sanoi ennen kuin hän antoi Lumiéren takaisin Amelialle ja kumarsi kunnioittavasti peiliin. "Kiitos vastauksesta kysymyksiin."

Amelia ei ollut varma, mutta hän luuli näkevänsä pienen hymyn Peilin kasvoilla ennen kuin sen kasvot katosivat. Näytti siltä, ​​että kiitoksella on hyvä vaikutus, kuten äiti aina sanoi.

"Joten mitä nyt teemme?" Tohtori Dawson ihmetteli.

"No, on selvää, että meidän on löydettävä nuo vartijat, mutta luulen, että meidän on autettava muita hahmoja myös." Amelia sanoi.

"Voit aloittaa pelastamalla Lumikin." Darens huomautti.

"Kyllä ja ... LUMIKKI?! Hän on jossain täällä? "

"No oikeastaan..."

"Amelia!"

"Wilhelmiina?" Amelia tunnisti hänen äänensä.

Ovista tulivat Wilhelmiina ja Pikku Jussi sekä Lumikki, joka piti Viliä ja Hulia kädessään.

"Oletko kunnossa? Näitkö noidan? Älä vain sano, että huusit."

"Hän huusi" Elizabeth sanoi.

"Mutta ei tässä huoneessa." Dr.Dawson tarkensi.

"Voi, luojan kiitos..." Wilhelmiina huokaisi ja romahti lattialle.

"Hän oli huolissaan siitä, että huutosi olisi rikkonut peilin." Pikku Jussi selitti.

"En ole noin kovaääninen." Amelia sanoi.

"Hyvä tietää." Lumiére huomautti.

"Öö, kaverit... missä herra Darens on?" Olivia kysyi.

"Mitä tarkoitat missä ...?" Elizabeth kysyi ja katsoi suuntaan, missä Darens hetki sitten seisoi, mutta hän ei ollut siinä enään. Amelia, Dawson ja Lumiére huomasivat sen myös. Minne hän olisi mennyt?

"Kuka?" Wilhelmiina kysyi.

"Tavattiin yksi mies valkoisessa viitassa, joka voitti noidan ja lähetti hänet takaisin omaan maailmaansa." Olivia selitti.

"Teki mitä nyt?" Pikku Jussi kysyi.

"Anti olla" Amelia sanoi. "Tärkeintä on, että tiedämme, mitä Pimeyden Mestari aikoo ja kuinka voimme kukistaa hänet."

"Okei, voimmeko puhua siitä linnassa. Tämä paikka karmii minua." Wilhelmiina sanoi.

"Niin, jopa se susi pelästyi" Vili sanoi.

"Mitä hänelle tapahtui?" Elizabeth kysyi.

"Todennäköisesti vielä vinkuu äitiään." Pikku Jussi naurahti.

"Jätittekö muka hänet sinne?" Amelia kysyi.

"Harkitsimme sitä, mutta hänen korkeutensa ehdotti, että ei." Wilhelmiina sanoi tarkoittavan Lumikkia.

"Ei olisi hienoa jättää hänet sinne yksin. Lisäksi hän ei ole niin paha." Lumikki sanoi.

"Ei millään pahalla, prinsessa. Mutta puhumme tässä nyt Pimeän Mestarin komentajasta." Elizabeth muistutti.

"Tiedän. Mutta hän olisi vain lukinnut meidät jonnekin, toiset taas haluavat luovuttaa meidät suoraan Pahiksille."

"Tarkoittaen että paha kuningatar olisi tappanut sinut varmasti, jos hän ei olisi puuttunut asiaan. Mielenkiintoista." Elizabeth ihmetteli.

"No, mitä jos me suunnataan takaisin linnaan." Amelia ehdotti.

"Ihana ehdotus, Mademoiselle.", Lumiére sanoi, ennen kuin he suuntasivat takaisin sisäänkäynnille. He eivät selvästikään halunneet kulkea kammottavaan metsän ja kaiken muun läpi, joten kulkivat samaa reittiä takaisin ulos. Ulkona he suuntasivat karuselliin päästäkseen takaisin oikeaan puistoon. Kukaan heistä ei huomannut herra Darensia seisovan katolla tarkkailemassa heitä ja jonkun pienen seisovan hänen olkapäällä.

"Etkö halua mene heidän luo?" Herra Darens kysyi. Hänen olkapäässä seisoi itse Basil Hiiri, mestarietsivä, joka katsoi myös ryhmää joka käveli karuselliin.

"Siitä on yli kymmenen vuotta kun olin täällä." Basil myönsi. "Luulin että minut on jo unohdettu."

"Ei kyllä näytä siltä." Herra Darens hymyili ja katsoi Elizabethin ja Olivian kikattavan jostain ja Dawsonin pudistavan päätään hymyillen. "Olin vähällä luulla häntä sinun tyttäreksi." Herra Darens vitsaili.

"Ei minulla ole edes mielittyä." Basil muistutti.

"Mutta on monia, jotka toivoisivat olevan." Herra Darens sanoi.

Basil katsoi sivulle ja yritti tarkentaa kurkkuaan. Herra Darens kuitenkin hymyili, kun näki vähän punaa etsivän poskissa ja korvissa.

"Entä ihmistyttö?" Basil kysyi.

"Hänellä on hyvät syyt. Mutta Pimeyden Mestari aikoo käyttää kaikenlaista pimeyttä, jonka hän voi löytää, jopa sitä mikä on jokaisen ihmisen sydämessä. Ja hän löytää sen myös hänestä. Jos hän tekee niin, Kaikkivaltias meitä kaikkia auttakoon."

Tämän jälkeen molemmat katosivat näkyvistä.