Disney Magic Kingdom

Luku 3: Kohti Hirviön linnaa

Amelia oli juossut melko kauan ja oli jo väsynyt. Hän ei ollut hyvä juoksemaan. Koska paikka oli hänelle vielä aivan uusi ja hänellä ei ollut aikaa katsoa ympärilleen. Hän oli toistaiseksi juoksut luolasta suoraan Bellen kylään tai ainakin pienois-versioon siitä. Ehkä hänen olisi pitänyt ottaa se kartta, kun se oli vielä mahdollista.

"Missä linna on?" Amelia kysyi.

"Etkö tiedä tätä paikkaa?" Olivia kysyi.

"Tänään olisi ollut ensimmäinen kerta" Amelia sanoi.

"Voi hienoa. Olemme mennyttä." Sebastian valitti Amelian taskusta.

"Odota hetki, minä tiedän missä olemme", Dawson sanoi laskeutuessaan Amelian olkapäälle. "Jos menemme tästä läpi, pääsemme perille." Hän sanoi osoittaen sillan alla olevaan pikku metsikköä. Amelia ei ollut varma ideasta, mutta ehkä se voi toimia. He eivät todennäköisesti ole riittävän fiksuja tulemaan katsomaan sieltä. Joten Amelia kiipesi sillasta läheiselle puulle ja laskeutui alas. Laskeuduttuaan maahan, Amelia piti katsoa, mihin hän astuu. Vain pienikin ääni voisi paljastamaan heidät.

"En usko, että meitä seurataan enää" Dawson sanoi katselen ympärilleen.

"Olen helpottunut vasta kun olemme linnassa" Sebastian sanoi.

"Eivätkö he pääse hirviön linnaan?" Amelia kysyi alkaessaan kävellä kohti linnaa.

"Onneksi ei. Heidän saapumisestaan ​​lähtien jokin on estänyt heitä pääsemästä porttien läpi. Siksi monet ovat menneet sinne suojaan." Dawson selitti.

"Jos heitä ei ole jo saatu kiinni" Sebastian muistutti.

"Saatu kiinni?"

"Heti kun pimeys saapui, nuo olennot alkoivat vangita muita hahmoja." Sebastian selitti.

"Miksi...IIIII?!" Amelia ehti sanoa, ennen kuin jokin tarttui hänen nilkkaansa ja nosti hänet ilmaan, jättäen Sebastianin, Dawsonin ja Olivian roikkuvan vaatteistaan, jotta he eivät putoaisi. Amelia katsoi ylös ja huomasi astuneensa ansaan ja roikkuvan nyt ylösalaisin köyden varassa.

"Sanoin, että he voisivat yrittää metsän läpi." sanoi ääni pensaiden takana.

"No, anna kun minä hoidan ne." Sanoi toinen ääni, ennen kuin pensaista alkoi tulla jotain suurta. Amelia yritti katsoa alas, jos löytyisi jotain puolustautuakseen, mutta ansassa ei ollut mitään muuta kuin risuja ja lehtiä.

"Pikku Jussi?" Dawson sanoi nähtyään kuka tuli ulos pensaista. Amelia katsoi, kenen kanssa hän puhui, ja näki ruskean karhun, jolla oli vihreä paita ja vihreä hattu.

"Tohtori?" Pikku Jussi ihmetteli ja kyykistyi alas katsomaan hiiriä. "Mitä te täällä teette? Luulimme että olette jo linnassa."

"Yritimme pysäyttää sen naisen, mutta pimeys valtasi paikan" Olivia selitti.

"Ja samaan aikaan he ottivat tämän tytön mukaan" Sebastian sanoi roikkuen Amelian housuissa.

Nyt pikku Jussi huomasi Amelian ja katsoi tarkkaan. Amelia yritti pidättää hengitystään. Vaikka kyseessä oli Disney-hahmo, karhu on karhu ja ne ovat arvaamattomia.

"No, mitäs meillä on?" kysyi se ensimmäinen ääni ja tuli heidän luokseen. Se oli pieni pupu- poika sinisellä paidalla ja keltaisella hatulla.

"Hei, Topi." Kaikki kolme sanoivat pupulle. Amelia oli taas enemmän yllättynyt.

"Mitä te täällä teette? Ja kuka hän on?" Topi kysyi ja osoitti Ameliaa.

"Sen minäkin haluan tietää." Sanoi kolmas ääni. Amelia yritti kääntyä vähän ja näki suden mustissa vaatteissa seisovan heidän takanaan ja nähden kaikkien reaktion oli selvää, että hän työskentelee näiden mustien olentojen hyväksi. "Matkallani tänne, ihmettelin kolmatta hajua. Hiiret ja taskuravun pystyin arvaamaan heti, mutta että ihminen todellisesta ulottuvuudesta, oli täysin uutta."