Kerro kun lähdet

Nina

"Luuletko että Aaron suostuisi vastaamaan?" tuumin ääneen. Miko tuhahti vastentahtoisesti.

"Etkö voi kysyä joltain puolueettomalta aikuiselta, se tuskin haluaa meitä nuuskimaan vanhempiensa asioita."

Mikon vastustus sai minut vain haluamaan puhua Aaronille entistä enemmän.

"Miksi suostuit tähän jos et edes halua auttaa?" tivasin.

"En ihan totta tiedä itsekään", mies päivitteli, mutta avasi kämmenensä eteeni. "Näytä sitä vihkoa vielä", Miko pyysi ennen kuin temperamenttini ehtisi leimahtaa enempää. Ojensin lehtiön, jota toinen tuijotti ilmeettömänä hetken ajan.

"Mitä jos niillä oli suhde?"

Ilma karkasi nenästäni huvittuneeseen pärskähdykseen, mutta Miko oli tuimasta ilmeestään päätellen tosissaan.

"Älä viitsi", varoitin.

"Ei kun oikeasti. Mieti nyt, mitä muuta tämä voisi tarkoittaa?" Miko kysyi ja tökki sormellaan ponneekkaasti vihon sivua, kuin se voisi tehdä asiasta todellisemman.

"Nimenomaan mietin. Niillä oli molemmilla perheet ja lapset ja-"

Miko pudisteli päätään. "No perhe ei merkinnyt kyllä Sampalle yhtään mitään."

"Jaa nyt sitä ollaan sitten joku Samuel-expertti vai?" naljailin. Miko ilme värähti. Se jupisi miten ei tarvinnut olla salapoliisi tajutakseen sitä.

"Okei, no jos niillä oli suhde joka olisi jostain syystä äitini tiedossa: miksi sen vaimo olisi lähtenyt sen kanssa samaa matkaa kaupungista jos Sampalla oli suhde toiseen naiseen?"

Yritin olla jäämättä sanaan äiti, joka tuntui leikkaavan minut kahtia surullaan. Osaan ennen kun muistin, että äiti oli kuollut ja osaan sen jälkeen.

"Entä jos ne lähti yhdessä säästääkseen kasvonsa?" Miko yritti. Molemmat kuitenkin tajuttiin heti, ettei se kuulostanut yhtään tyypilliseltä toiminnalta miehelle, jota kiinnosti lähinnä väkivalta ja lastensa nolaaminen. Samuel Hurmetta ei kiinnostanut mitä muut hänestä ajattelivat, mutta olisiko Anita todella katsonut asiaa vaan sivusta?

Aaron ilmestyi baariin, kun oltiin istuttu siellä niin kauan, että porukka oli vaihtunut ympärillä jo useaan kertaan. Nyt paikalle oli tulleet ne, jotka istuivat siellä sulkemiseen saakka. Oltiin jouduttu ostamaan uudet kokikset, ettei baarimikko vilkuillut meidän suuntaamme ikävästi. Ihan kuin oltaisiin viety liikaa tilaa muutenkin suurimmaksi osaksi tyhjässä baarissa.

"That's it, kysyn Aaronilta mitä se tietää", kerroin Mikolle, joka nappasi ranteestani kiinni, kun yritin nousta ylös. Mikon ote painoi rannekorua kädessäni ikävästi ihoon. Vedin käteni irti ja mulkaisin Mikoa.

"Sillä on naamasta päätellen jo valmiiksi huono päivä ilman sun tungettelua", Miko sihahti puolustavasti. Vilkaisin Aaroniin, jolla totta tosiaan oli kivuliaan näköinen ruhjepari naamallaan.

"Eiköhän se kehtaa haistatella mut helvettiin jos häiritsen."

Miko hautasi kasvonsa käsiin. Aaron oli kylki kohti minua, juuri saanut tilattua itselleen juotavaa ja tunki parhaillaan lompakkoa takaisin takataskuun.

"Iltaa, onko huono hetki?" kysyin. Jos yritin luoda rentoa keskustelua enkä vaikuttaa lipevältä toimittajalta - epäonnistuin siinä täysin. Aaron katsoi minua päästä varpaisiin.

"Nina eikö vaan, kaupasta?"

"Ja rinnakkaisluokalta... Aikoinaan", lisäsin. Tajusin, että Aaron todennäköisesti kuvitteli että olin tullut iskemään häntä.