Clarissa POV
Heräilen hitaasti omasta sängystäni, ja näen Aleksin hääräämässä puolialasti edessäni. Hieraisen silmiäni, ja kuulen tuon kiroavan itsekseen. "Vittu." Tuo kuiskaa itselleen, ja laittaa housuja päälleen. "Mikä on?" Kysyn häneltä edelleen puoliunessa.
"Nukuin pommii." Tuo toteaa, ja vetäisee päälleensä hupparin. Nappaan puhelimeni yöpöydältä, ja katson kelloa. 13.46. Mahtavaa.
"Mä voin heittää sut treniikselle." Tarjoudun hänelle, ja vetäisen nopeasti päälleni hupparin ja verkkarit. Väsyttää aika helvetisti. Saan suudelman Aleksilta, ja sitten suuntaamme laittamaan kenkiä jalkaan.
___
"Hyvää työpäivää!" Toivotan Aleksille hymyssä suin tämän noustessa autosta. "Oot rakas." Hän huikkaa auton ovelta sulkiessaan sen.
Siirrän katseeni rattiin tämän kadottua kerrostalon sisään.
Puhelimeeni tulee ilmoitus. Se on viesti Odeltelta.
Pyytäköhän hän minut kahville? Avaan viestin snäpissä, mutta sen sisältö saa minut huolestumaan.
'Tulisitko tänne? Mä tarvisin nyt ystävää." Tunnen vatsassani jännityksen, ei sellaisella hyvällä tavalla.
Lähden tottakai heti ajamaan Tommin luo, koska siellä Odette varmasti olisi.
Painan siis niin sanotusti nilkka suorana vasenta.
Huolestuttaa. Oliko hänelle käynyt jotain? Oliko hänellä ja Tommilla jotain riitaa? Oliko häneen sattunut?
Matka kuluu nopeammin kuin olisin uskonut, ja pian olen Tommin kämpän pihassa. Nousen autosta ja lukitsen ovet, auto on Aleksille sen verran rakas että minut poltettaisiin roviolla jos sille kävisi jotain. Okei ehkä vähän liioittelen.
Koputan oveen, jo toista kertaa. Pian oven avaa itkuinen blondi, joka takertuu halaukseeni heti kun saa siihen mahdollisuuden. "Shh, mitä on käyny?" Kysyn häneltä. Olin huolissani.
___
Istumme molemmat sohvalla, ja tuo itkee kainalossani. Silittelin tämän selkää rauhallisesti, tämän itkiessä rintakehääni vasten.
"Mulla ja Tommilla oli riitaa." Hän saa sanottua itkunsa seasta. Hänellä ja Tommilla riitaa? Miten se oli mahdollista. He olivat unelma pari, en olisi uskonut että he riitelevät koskaan.
"Mistä?" Kysyn häneltä, odottaen kärsivällisesti vastausta. Siirrän hiuksia pois tämän kasvoilta, kyyneleiden tarratessa ne hänen poskiinsa.
"No mehä ollaan oltu sen kanssa jo vuos kohta yhessä, ja se alotti keskustelun lapsista." Tuo tunnustaa, ja siinä vaiheessa tämän itku yltyy.
"Etkö sä haluu lapsia?" Kysyn tältä ymmärtäväisenä.
Ei se ole hänen vikansa jos tämä ei haluaisi lapsia, sille hän ei voisi mitään. Seuraava lause kuitenkin rikkoo sydämmeni. "Mä en voi saada lapsia." Tuo saa kuiskattua. Nainen, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään ei saisi koskaan lapsia. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää ansaitakseen sen.
Kyynel pääsee minultakin.
YOU ARE READING
Feeling You || Alex Mattson
Romance"Sä et oo näyttäny mulle mitää tunteita puolee vuotee! Mulla on ikävä suo tajuatko! Mut sä vaan vetäydyt omaan maailmaas, vaikka mä oon menettäny yhtä paljo ku säkii!" Huudan hänelle itkien, mutta tuo vain tuijottaa minuun tunteettomana. En pysty en...
