Aleksi POV 1 viikko myöhemmin.
On yö. En saa nukuttua, mietin Violaa. Olen pyörinyt sängyssä jo noin kaksi tuntia, ja luulen Clarissan nukkuvan. Nousen ylös sängystämme ja alan kävelemään olohuonetta kohti. Päätän mennä parvekkeelle, sillä niin uskon Violan olevan lähempänä.
Istun tuolille, ja mietin maailmaa, että tytärtäni. Mieleeni muistuu uni pikku tytöstäni, ja kyynel tipahtaa poskelleni miettiessäni Violalle ostettuja pieniä valkoisia sukkia.
Tuo pieni ihminen oli kuin kukkanen, sillä hän kukki vain hetken aikaa kunnes talvi nimeltä Jessika vei hänet mukanaan. Näkisin hänet silti aina kukkana. Ikävöin tuota kukkaista jo nyt, mutta hirvein asia on että hän ei kukkisi enää koskaan uudestaan.
Pitäisin Violasta kiinni vaikka hän on poissa, tähtien seassa.
Ikävä häntä kohtaan tuntuu kuin aalloilta, ja tänä yönä olen hukkumaisillani. Vihaan sitä että edelleen toivon pystyväni menemään ajassa taaksepäin. Mutta kun en pysty, se sattuu eniten.
Mietin myös viime päivien tapahtumia uudelleen ja uudelleen kyyneleet poskillani. Clarissan katse minua kohtaan on muuttunut. Olemme me jotain tämän viikon aikana keskustelleet, ja toistaneet lausetta "rakastan suo."
Mutta en näe hänen katseessaan enää rakkautta. Se on kuin haihtunut hänen käytöksestään minua kohtaan.
Hänen tapa katsoa minua muuttui heti kun saimme tietää Violan kohtalosta.
Kumpikaan meistä ei myönnä sitä, mutta tunnen meidän erkanevan toisistamme kokoajan.
Asialle pitäisi tehdä jotain, sillä jos jatkamme toisiltamme karkaamista, kohta ei olisi enää meitä.
YOU ARE READING
Feeling You || Alex Mattson
Romance"Sä et oo näyttäny mulle mitää tunteita puolee vuotee! Mulla on ikävä suo tajuatko! Mut sä vaan vetäydyt omaan maailmaas, vaikka mä oon menettäny yhtä paljo ku säkii!" Huudan hänelle itkien, mutta tuo vain tuijottaa minuun tunteettomana. En pysty en...
