•
VALMIS
Voiko rakkaus alkaa sairaalasta? Kestäisikö se elämän suurimmissakin muutoksissa ja väärinkäsityksissä? Otetaan selvää!
•
Rank:
13.7 🥇#blindchannel
2.8 🥇 #joonasporko
15.11🥇 #Ollimatela
17.12 🥉#joelhokka
Ihan alkuun en mitenkään keksiny hyvää luvun nimeä, joten tällä mennään! Xd
Emilian nk:
Astumme hienon hotellin aulaan jolloin ihastelen näkyä silmät suurina. Katosta roikkuu lasinen kattokruunu ja lattia on päällystetty punaisella matolla.
"Maksoitko sä Olli ittes kipeeks tästä?" Kysyn hieman ällistyneenä.
Olli ei ehdi kuitenkaan vastata, kun hotellin työntekijä jo rientää luoksemme.
"Voin ottaa laukkunne tähän." Hän sanoo kohteliaasti ja näyttää pientä kärryä.
Suuntaamme kohti vastaanottoa ja lunastamme avainkortin huoneeseemme, jonka jälkeen tuo sama työntekijä johdattaa meidät sinne. Avaamme oven ja leukani loksahtaa suurinpiirtein napani kohdalle. Kun astumme ovesta sisään suoraan edessä aukeaa näkymä makuuhuoneeseen. Huone on vaalea ja olemme melko korkeassa kerroksessa. Isot ikkunat näyttävät upeat maisemat ja luonnonvalo loistaa sisään. Eteisestä kääntyy ovi vessaan, jolloin perhoset vatsassani villiintyvät. En ole koskaan ollut näin siistissä hotellissa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Siinä esimerkkiä ja ideaa:) Tottakai maisemat vaan ikkunasta on korkealta ja suomalaiset!
"Mitäs tykkäät?" Olli kysyy takaani.
"Hullujako kyselet. Tää on hienoin hotelli missä oon ikinä käyny!" Sanon kiitollisena ja kurkotan vatsani yli halaamaan Ollia.
Istahdamme sängylle hetkeksi kunnes ovelle koputetaan. Olli nousee avaamaan ja suuri ruokakärry työnnetään sisään.
"Tässä olkaa hyvä." Tarjoilija sanoo ja poistuu.
Olen sanaton. Kuinka on mahdollista että minä näinkin tavallinen tyttö olen saanut jakaa elämääni Olli Elias Matelan kanssa?!
Huomaan kuinka Olli tekstailee puhelimellaan jotain ja hymähtää.
"No?" Kysyn.
"Ei mitään kummosta." Olli vain sanoo.
Ollin nk: Jätkien WhatsApp keskustelut käyvät kuumana.
Joel: Olli muista käyttää ehkäsyy.
Tommi: Eikös se ole vähän turhaa jo?
Joonas: Joo on se varmaan, muttei vaan tulis kaksosia. Olli: Helvetti te ootte raskaita ihmisiä.
Aleksi: Huomasitko tota kirjotusvirhettä tossa? Piti lukea varmaan rakkaita<3
Niko: Älkää nyt jätkät pian käy nii että "olli left the chat" xd.
Olli: Noniin terve "Olli left the chat" lähtee nyt viettämään iltaa vähän paremmassa seurassa.
Suljen puhelimeni ja katsahdan Emiliaa. Hän näpertää kynsiään selvästi miettien jotain.
"Hei painaaks sun mieltä joku?" Kysyn nopeasti ja kaappaan hänet kainalooni.
"Eei mua silleen." Hän vastaa.
"Hei kerro vaan. Ihan sama mitä asia koskee mua kyllä kiinnostaa." Suostuttelen Emiliaa. En halua että hänellä on mitään mielen päällä varsinkaan nyt lomalla.
"Kelle sä juttelit kun hymyilit tolleen?" Emilia kysyy hieman hiljempaa.
Hymähdän hieman jolloin hän nostaa katseensa minuun kysyvän näköisenä.
"Venaa mä voin näyttää." Sanon hymyillen.
Avaan puhelimeni ja ojennan sen Emilialle. Näen kuinka hänen kasvoilleen nousee suloinen hymy ja pian hän nauraa.
"Noh, se oli vaan semmonen vitun kuuma mimmi kenen kanssa sovin treffit nyt kun tulin sun kanssa tämmöseen pikku hotelliin." Sanon sarkastisesti ja halaan Emiliaa.
"En tiiä mitä mää aattelin tottakai mä suhun luotan." Hän sanoo halauksen keskellä.
Kurkkaamme vasta tulleeseen ruokakärryyn ja molempien vatsa huutaa hoosiannaa. Emme ole syöneet koko päivänä lähes mitään, joten tällainen kärryllinen ruokaa tuhoutuu varmasti nopeasti. Tarjolla on erittäin hyvän näköistä pihviä jonka kanssa on jonkin näköistä kastiketta ja perinteistä perunamuusia. Jälkiruoaksi kannen alta paljasuu vinopino vohveleita suklaalla ja kaikenlaisilla marjoilla. Nautiskelemme ruoasta ja juttelemme kaikesta maan ja taivaan välillä. Pian keskustelu tulee siihen, että olemme molemmat huomanneet jotain kummallista Joonaksen ja Joelin välillä. Tottakai he ovat aina olleet erittäin läheisiä ystäviä, mutta ihankuin nyt siihen sekaan olisi tullut jotain.
"Joonas ja Joel aina kattoo toisiaan ja hymyilee jotenkin eritavalla kun ennen." Emilia sanoo havainnostaan.
"Joo mä oon huomannu ton myös! Ja sit jos Joel hakee vettä ni kappas Joonaksellakin on jano." Olli sanoo hymyillen.
Jos ette ole jo huomanneet, minä ja Emilia tykkäämme spekuloida asioita varsinkin silloin, kun ne ovat aivan tuulesta temmattuja.
"Tuolla alakerrassa on sellanen kylpyläosasto jonka varasin pariks tunniks meille." Ilmoitan.
"Mitä ihmettä. Nyt oon sulle kyllä monet bisset ja vaikka mitkä velkaa." Emilia sanoo ihmeissään.
"Kuule oot sen verran velkaa että synnytys menee hyvin ja että saan paljon iltapusuja ja muitakin pusuja." Sanon virnistäen.
"Sen mä lupaan." Emilia sanoo ja antaa jo ensimmäisen pusun.
Emilian nk:
Olemme saaneet pyyhkeen sunmuut tarvittavat tavarat laukkuun ja suuntaamme kylpytakit päällä kohti kerrosta alempana olevaa kylpylää. Pian olemmekin ihanan lämpöisessä porealtaassa ja hivuttaudun Ollin kainaloon. Hän kiertää kätensä hartiani yli ja alkaa silittämään käsivarttani. Nojaan pääni hänen olkapäälleen ja suljen silmäni. Olemme vain hiljaa. Tuntuu että olemme puhuneet kaikesta tämän maapallon päällä ja ettei asioita joista enää kannattaa puhua ole olemassakaan. Ja vaikka emme puhu mitään, ei hiljaisuus ole kiusallinen. Vilkaisen hetken kuluttua kelloa ja huomaan että olemme istuskelleet tässä altaassa melkein tunnin.
"Ma haluun kokeilla tota isoa vesiliukumäkeä." Olli sanoo rikkoen hiljaisuuden.
Tuo kiipeää ketterästi portaita ylös ja pian hän on kadonnut näkyvistä. Hetken kuluttua kuuluu pieni ujellus ja veden roiskintaa. Olli on selvästikkin saapunut mäen loppuun.
Olli vain nauraa ja ravistelee hiuksistaan ylimääräisiä vesiä pois. Itse en edes uskalla yrittää liukumäkiä, koska jos laskisi, luultavasti vauva laskisi jossain vaiheessa mäkeä perässäni. Päätämme pian jo lähteä kohti saunaa ja suihkuja jotta pääsisimme tänään vielä iltapalalle ja nukkumaan.
"Nää portaat on niin raskaat!" Puuskutan kävellessämme portaita kohti hotellihuonettamme.
"Anna se sun laukku mä voin kantaa sen." Olli sanoo ojentaessaan kätensä.
Annan laukun hänelle, mutta eihän se tietenkään vauvan painoa mihinkään vie. Pääsemme kuitenkin vihdoinkin huoneeseemme, vaihdamme rennot vaatteet ja suuntaamme sen jälkeen kohti iltapalaa. Luojan kiitos se on samassa kerroksessa.
