Kaiken alku ja juuri

Uusi ovi || Luku 14

Ollin näkökulma:

Emilia kertoi minulle jostain känniläisestä. Ottaa niin helvetisti päähän et tollasia ihmisiä pyörii ees maanpäällä.

Emilia tulisi tänään töiden jälkeen tänne mun luo, jonka jälkeen käytäisiin katsomassa yhtä kivaa kolmiota helsingin keskustan laitamilta.
Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin et se on hyvä!

Teen meille välipalaa kun ovi aukeaa ja minulle niin sanoinkuvailemattoman rakas ääni kuuluu eteisestä.

-Moi tulin nyt! Emppu huutaa.

Puoli juoksen kaappaamaan hänet syliini ja halaan häntä pitkään, niinkuin joka kerta teen kun näemme.

-Tuu keittiöön tein meille välipalaa, ehditään syödä ne ennenkö lähetään. Sanon, otan Emiliaa kädestä ja lähden johdattamaan häntä kohti keittiötä.

Söimme ja suuntasimme kohti asuntoa, jota halusimme ehdottomasti päästä katsomaan.

-No, mitäs luulet saadaanko toi asunto? Emilia kysyy pelkääjän paikalta samalla kun ajan.

-Eiköhän me se voida saada jos se on mieluinen, vastaan.

Autoni pysähtyy valkoisen kerrostalon pihaan ja nousemme molemmat jännittyineinä ylös.
Ilmeisesti asunnon omistaja seisoo oikean oven luona, joten suuntaamme askeleemme häntä kohti.

-Hei olette mitä luultavimmin Olli matela ja Emilia Laitila? Myyjä kysyy.

-Kyllä näin on, vastaan ja katson Emiliaan hymyillen.

-Oikein hauska tavata! Minä olen Sanna Alho, toivottavasti tämä asunto on mieleinen.

Kävelemme Sannan perässä asuntoon ja ensimmäisenä on ihanan näköinen käytävämäinen eteinen. Siitä aukeaa iso yhteinen tila keittiölle ja olohuoneelle joissa isot ikkunat avaavat ihanan merimaiseman. Olohuoneesta pääsi ihanan tilavaan makuuhuoneeseen, jossa oli seinällä isot peilikaapit.
•

Toivottavasti tää selkeyttää mielikuvaa kämpästä😂🤚🏼
•

Huomaan kuinka Emilia katsoo asuntoa intoa puhkuen, luultavasti sisustus suunnitelma päässään pyörien.

Kiersimme asunnon loppuun ja Sanna kysyi mielipidettämme tästä.

-Ihan uskomattoman ihana! Emppu hihkaisee.

-Onhan tää sen verran magee et täällä ihan mielellään asustelis, sanon itsekkin innoissani.

-Noh annan nyt teille aikaa miettiä asiaa, en edes ota muita katsomaan tätä ennenkö te olette päättäneet, Sanna sanoo hymyillen.

-Kiitos tuhannesti, Emilia sanoo ja suuntaammekin jo hetken kuluttua autooni.

-Olli, ostetaanko toi? Toi oli niin lähellä mun unelmien asuntoo tähän elämäntilanteeseen katottuna et jos sä et muuta sinne mun kaa, meen yksin. Emilia sanoo leveässä kiusoittelevassa hymyssä.

-No siinätapauksessa mun on varmaan pakko lähteä sun mukaan tuuraamaan sitä sun pehmonallea, vastaan Empulle piikittelevästi mutta samalla hellästi.

Lupasin Empulle että laitan Sannalle asunnosta viestiä heti kun kerkeän.

Emilian näkökulma:

Olen rakastunut! Tottakai Olliin mutta tuo kerrostalo asunto, se on juuri sellainen mistä olen unelmoinut.

Sain ylipuhuttua Ollin laittamaan tarjouksen siitä kämpästä ja pian me jo luultavasti muutettaisiin.

Olemme saapuneet Ollin luo viikonlopuksi ja saat mainion idean.

-Olli! Mun vanhemmat on jo pitkään halunnu nähä sut niin pitäisko tässä alkusyksystä käydä turussa niiden luona? Kysyn Ollilta samalla kun paistan jauhelihaa lasangnea varten.

-No voisihan sitä käydä näyttäytymässä, Olli huikkaa olohuoneesta.

-Miten olis jos mentäis jo vaikka ens viikonloppuna? Kysyn.

-Meillä ois kyllä bändi treenit, mut jään niistä pois pojat saa nyt pärjätä ilman mua, Olli vastaa.

-Mahtavaa, vastaan ja menen Ollin syliin istumaan.

Suutelen Ollia ja hän suutelee minua. Työnnän kätesi tuon pörröisiin hiuksiin ja hänen kätensä laskeutuvat selkääni pitkin lantiolleni.
Suudelmamme muuttuvat koko ajan vain inohimoisemmiksi ja Olli nousee seisomaan minä sylissänsä.
Hänen askeleensa johdattavatkin jo makuuhuoneeseen.

493 sanaa<3
~bconkultaa