Kaikkea sitä tapahtuu || luku 6

824 29 5
                                    

Emilian näkökulma:

-Jonna! Olli vastas siihen viestiin tuu tänne! Huudan kädet täristen.

Vessasta alkaa kuulumaan semmoinen pauke ihan kuin sikaa siellä oltaisiin parhaillaan teurastamassa paljain käsin.

Jonna ryntää vessasta ja hyppää viereesi sohvalle ja virnistää jännittyneenä.

Skip ne viestit!

-MITÄ MÄ MEEN SEN LUO KATTOMAAN LEFFAA ILLAKSI?!?! Huudan Jonnalle iloisena.

-Noni vauhtia sit sehän sano et lähtee hakee sua nyt, Jonna hymyilee maireasti suuntaani.

En ole melkolailla kolmeen vuoteen mennyt kenekään miehen luo sillä edellinen kokemus oli hieman traumaattinen.
Exäni.

-Oota siinä käyn nopee vaihtaa vaatteet, sanon Jonnalle.

Astelen huoneestani, olin valinnut päälleni harmaat college housut, valkoisen crop-topin sekä valkoiset nilkkasukat. Asusteisiini kuului valkoinen kangaspompula joka piti pitkiä tummia hiuksiani sotkuisella nutturalla, helmi korvakorut sekä hopeiset kaula- sekä nilkkakorut.

-Onhan tää ihan ok? Kysyn Jonnalta vaikka tiedänkin hänen vastauksensa ilmeestään.

Hän tuijottaa minua kuin aaveen olisi nähnyt ja naurahdan hieman.

-Sä näytät aivan uskomattoman upeelta, saa Jonna sanottua.

-Kiitos<3 sanon leveässä hymyssä ja halaan Jonnaa tiukasti.

Kävelimme Jonnan kanssa kerrostaloni ala-ovelle halaan häntä ja sanomme heipat. Jonna lähti kohti kotiaan ja minä jäin odottamaan Ollia joka oli lupautunut hakemaan minut. Aika söpöä.

Näen kuinka Ollin musta kiiltävä Audi ajaa kotini eteen ja lähden jännittyneenä kävelemään kohti häntä.

Olli hymyilee autosta, kun avaan oven hän moikkaa iloisesti.

Suuntaamme kohti kauppaa hakemaan snäcksejä elokuvaa varten.

Pääsemme kaupasta ulos ja olen yllättynyt koska Ollin teki mieli täysin samoja herkkuja kuin minunkin.
Aika taivaallista!

Olli parkkeeraa valkoisen kerrostalon pihaan ja nousee autostaan, jolloin minä teen samoin. Kävelemme hissiin. Se on aika ahdas joten olemme melko tiiviisti. Tännekkö pitäsi mahtua kuusi henkilöä, en usko.

-Terve tuloa matalaan majaani, sanoo Olli minulle hymyssäsuin ja avaa ovensa.

-Onko sulla periaate naiset ensin ku siinä tönötät kuin puutarhatonttu? Kysyn Ollilta naurahtaen ja Olli tökkää minut hellästi sisään nauraen samalla hurjalle vitsilleni.

-Tää sun kämppäs on ihan super kiva! Huikkaan Ollille kun kiertelen paikkoja silläaikaa kun Olli laittaa kulhoihin herkkuja ja nostaa lasit olohuoneen sohvapöydälle.

-Noh, ei tää nyt kummoinen oo. Kyllä täällä silti asustelee, Olli vastaa.

Menen auttamaan Ollia kantamaan kulhot pöytään ja saamme leffan pyörimään.

En aluksi uskalla mennä kovin lähelle tuota nallekarhulta näyttävää basistia mutta sitten kun hän tarjoaa sipsikulhoa menen hänen kainaloonsa ja painan pääni hänen rintakehälleen.

Pääni liikkuu hänen hengittäessä syvään ja minua alkaa väsyttämään, mutta en aijo nukahtaa nyt! Taistelen väsymystä vastaan koska heräsin tänään jo niin aikaisin.

-Väsyttääkö sua? Kysyy Ollin rauhallinen ääni korvani juuresta.

-Ei, haukottelen -Tai oikeestaan.. kyllä mua vähän väsyttää. Mut katotaan tää leffa silti nyt. Sanon hiljaisella äänellä ja taidan nukahtaa.

Ollin näkökulma:

Emilia nukahti puoliksi syliini kun kello oli melkein puolenyön. En tietenkään halunnut herättää tuota nukkuvaa enkeliä joten nostin hänet varoen sänkyyni nukkumaan, peittelin hänet ja menin itse sohvalle.

Aamu-aurinko paistoi ikkunasta suoraan kasvoilleni kun herään. Emilia ei ole tainnut herätä vielä.

Päätin mennä katsomaan nukkuuko hän ja samalla otin puhtaat vaatteeni sänkyni vierestä sijaitsevasta vaatekaapista.

-Huomenta Olli, kuuluu takaani hieman käheä mutta kuitenkin iloinen ääni.

-En kai mä herättäny sua? Kysyn nopeasti.

-Ei et herättäny, mut missä sää nukuit ja millon mää tähän kävelin? Emilia kysyy edelleen unenpöpperössä peittoni alta.

Naurahdan. -Nukahdit melkolailla heti sen jälkeen kun kysyin illalla väsyttääkö sua, en halunnu herättää ni nostin sut sit tänne nukkuu ja nukuin ite sohvalla.

-Aijjaaa, kiitos. Sanoo Emilia jo hieman pirteämpänä ja nousee istumaan sänkyni reunalle.

Menemme yhdessä tekemään aamupalaa ja saan muutaman naurukuoleman Emilian kanssa. Meillä on niin hauskaa etten ehkä kestä. Jopa hauskempaa kuin Porkolla ja lattialla sillon viimeyönä.

Onnistun saamaan banaanilla iskun poskeeni kun vitsailin Emilian ammatin rankkuudesta koska no, Porkohan haisi aivan hirvittävälle siellä.

-Mut hei, kello alkaa olemaan jo kolme iltapäivällä ja lupasin tavata mun parasta ystävää neljältä ni mun pitää varmaan tästä lähteä, sanoo Emilia hymyillen.

-Okei, tarviitkö sä kyytiä? Kysyn vielä.

-No jos herrasmies vaan kuskaa ni mikäpäettei. Emilia nauraa ja lähtee kohti eteistä.

Nappaan auton avaimeni mukaan ja lähdemme kohti Empun asuntoa.

Parkkeeraan auton talon eteen ja Emilia halaa minua tiukasti ja sanoo: -Oli tosi mukavaa, soitellaan. Ja sitten hän päästää minut halauksesta, nousee autosta ja vilkuttaa.

En tiedä mitä ajattelen tuosta tytöstä... onko hän vain ystävä vai jotai enemmän?

680 sanaa<3

Mitä tykkäätte tästä sarjasta?😇

Kaiken alku ja juuriWhere stories live. Discover now