Tell me you hate me

Luku 13 - vitun ihana kultapoika

"Et säkään varmaan ku oot täällä jo hereillä", Leo sanoo hetken päästä ja mä sytytän uuden röökin. Se tekee niin myös, mikä toisaalta vähän yllättää mua. En ole juurikaan nähnyt Leon polttavan. Tosin en mä kyllä sen kanssa ikinä ole aikaakaan viettänyt.

"No en oikeestaan. Sä kuorsasit niin kovaa", mä vittuilen ja käännän päätäni niin, että voin katsoa sitä. Se katsoo mua myös ja - uskokaa tai älkää - hymyilee ihan vähän.

"No enkä", se tuhahtaa. Mä nyökkään pari kertaa, en oikein jaksa avata suutani, olen niin väsynyt. Se katsoo pois ja sulkee silmänsä.

"Mitäs vittua meidän pitäis tänään täällä tehdä?" se pohtii, ja en ole ihan varma, puhuuko se mulle vai itselleen. Mä tosin mietin tuota samaa, ei mitään hajua, mitä meidän porukat on suunnitellut. Mä en pahemmin niiden kanssa eilen jutellut, mutta mun vanhemmat ainakin tietää, miten mä haluan vetäytyä omiin oloihini ja antaakin mun onneksi tehdä niin.

"Varmaan pakko ryypätä", mutisen vastaukseksi hetken päästä. Leo tuhahtaa hiljaa ja näyttää siltä, että on nukahtamassa tähän sohvalle. Mäkin suljen silmäni hetkeksi, vaikka mua ei edes väsytä.

Jonkin ajan päästä mä havahdun siihen, että joku avaa meidän mökin oven. Käännyn katsomaan ja näen mun äidin kurkistavan sen takaa, ja se hymyilee leveästi kun näkee miten kiltisti me ollaan sovussa siinä sohvalla. Mä en ole varma, kävinkö jossain unen rajamailla ja mulla on tosi hämmentynyt olo. Ei mitään hajua, kuinka kauan tuossa meni äsken aikaa.

"Oho, te ootteki jo hereillä", mun äiti naurahtaa ja sitten kuulen myös sisältä puhetta ja astioiden kilinää. Mä vilkaisen Leoa ja mietin, että se ei varmaan edes ole hereillä.

"Me aateltiin käydä tuolla kylällä brunssilla ja sitten kaupassa. Tuutteko te mukaan?"

Mä pudistan päätäni, ja sen jälkeen Leo tokaisee, että hän voisi lähteä. Ehkä ihan vain siksi koska näki mun kieltäytyvän. Itse asiassa varmasti juuri siksi. Mä en sinänsä ylläty, Leo tuskin haluaa jäädä mun kanssa kahdestaan tänne moneksi tunniksi, plus se nyt muutenkin esittää tuollaista kohteliasta kultapoikaa meidän porukoiden edessä. Mun äiti hymyilee ilahtuneesti ja sanoo, että ne lähtee parin tunnin päästä. Leo menee sitten sisälle sen perässä, ja vilkaisee ovella nopeasti mua. Jään katsomaan sen perään, ja mua ahdistaa vähän. Sen katse jäi viipymään mun mieleen ihan kummallisen pitkään.

Kun muut vihdoinkin saa itsensä raahattua autoon ja pois mökiltä, mä rentoudun täysin kun saan olla ihan omassa rauhassa. Mä syön eilisen illallisen jämiä vitusti, sitten käyn jopa uimassa. Mä en ole mikään hirveän innokas uimari, mutta nyt se tuntuu ihanalta. Nautin täysin siemauksin siitä, että saan hetken olla yksin, eikä Leokaan pyöri mun mielessä nyt kun se on kaukana musta. Mä painun nukkumaan meidän päämökkiin äitin ja iskän sänkyyn, koska siellä on parempi ilmastointi ja nyt mä pystyn myös jopa nukkumaan, kun olen yksin.

En todellakaan tiedä, mitä kello on, kun mä kuulen kovaa puhetta ulkoa ja herään erittäin hämmentyneenä. Nousen istumaan ja haron hiuksiani, musta tuntuu että ne sojottaa aivan jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Mä kompuroin ylös sängystä ja kun menen keittiön ovelle, mä melkein säikähdän, kun Leo tulee samaan aikaan mökin ovesta sisään. Se hymyilee, mutta kun näkee mut, sen hymy hiipuu. Just joo.

"Oliks sä nukkumassa?" se kysyy ja kävelee varovasti jääkaapille. Se ottaa sieltä kolme kaljaa, tiedä miksi, ja sitten jää siihen seisomaan kiusallisesti. Mä nojaan ovenkarmiin ja mietin, mitäköhän vittua kello on.

"Olin juu. Olitteks te kauanki?"

Leo näyttää huvittuneelta, mikä ei ole kovinkaan tuttu ilme sen kasvoilla. Sen olemus on jotenkin yllättävän rento, melkein vaikuttaa siltä että se olisi kännissä.