Tell me you hate me

Luku 7 - Mä en mieti tänään Leoa

Tomas

Leo käyttäytyi taas niin kummallisesti että mua alkoi melkein naurattamaan, kun se ponkaisi ylös ja lähti "lääkäriin" jälki-istunnosta. Se on niin outo, en tajua, miten kukaan muu ei huomaa sitä. Mä olen aina ollut aika hyvä näkemään ihmisten läpi, mutta Leo tekee itsestään niin ilmiselvän, kun esittää jotain ihan muuta kokoajan. Kyllähän mä sen tavallaan ymmärrän, en mäkään nyt aina ihan oma itseni osaa olla. Mutta Leo tekee sen siksi, että sitä pidettäisiin coolina. Se on huvittavaa.

Mä istuin kiltisti koko jälki-istunnon ja kun se loppui, kello läheni jo neljää. Mä kävelen hitaasti ratikkapysäkkiä kohti ja viestittelen Jonathanin kanssa. Se haluaisi mennä ryyppäämään tänään. Mulla on yllättävän hyvä fiilis nyt, vaikka koko viikko on mennyt tosi sumussa. Ehkä se johtuu tästä hyvästä säästä.

"Jou", Jonathan vastaa kun mä soitan sille Facetimessa. Se istuu sen lasitetulla parvekkeella ja polttaa tupakkaa ilman paitaa.

"Missä tänää on bileet?" kysyn ja väistän vastaan tulevaa sauvakävelevää vanhusjoukkoa. Ne mulkoilee mun liian isoja farkkuja ja mustaa collegea, jossa lukee punaisella 'fuck yall'.

"Emmä tiiä. Baarissa varmaan vaan", Jonathan vastaa ja tuijottaa hajamielisesti eteenpäin. Mä olen ihan vähän pettynyt, ettei Leo poppoineen järjestä mitään bileitä, mihin voisi mennä kuokkimaan ja suututtamaan sitä.

"Kattoo jaksaaks tulla", sanahdan lyhyesti ja lösähdän istumaan pysäkin penkille. Haron paksuja hiuksiani ja mietin, että voisin nukkua vaan koko päivän.

"Jaksaa jaksaa! Koodailen myöhemmi jos saan houkuteltua noi muut laiskurit mukaa", Jonathan sanoo ja kun se nousee, se tiputtaa puhelimensa lattialle. Hymähdän kun katson sen sekoilua ja mietin, että ehkä voisi sittenkin mennä.

Lopetan puhelun kun mun spora tulee, ja laitan kuulokkeet korviin. Mä nojaan päätä ikkunaan ja katson vastaantulevia autoja ja pyöräilijöitä. Leo on kyllä tosiaan käyttäytynyt tosi oudosti tämän koko viikon. Kun se keskiviikkona näki mut koulussa siinä kunnossa, se selkeästi hämmentyi. Pahasti. Ei se tiennyt oikein, mitä olisi pitänyt sanoa. Mua vähän nolottaa, että mä olin edes mennyt sinne. Ei siinä kunnossa olisi mitään pystynyt oppimaan, juuri ja juuri olin hereillä. Kyllä mä sitten otin Leon neuvosta (ja siitä ihanasta kehusta) vaarin ja lähdin helvettiin koulusta. Ei huvittanut yhtään mennä kotiin, mutta en mä muuallekaan olisi selvinnyt. Mä menin heti nukkumaan ja heräsin kunnolla vasta puoli kahdeksalta seuraavana aamuna. Se olo ei ollut hyvä, enkä mä ole poltellut sen keskiviikon jälkeen. Ehkä sen takia mulla on nyt niin freesi olo. Tiedän kyllä, että tänään mun on pakko taas polttaa. Alkoholia ja kukkaa ei olisi hyvä sekoittaa, mutta mä ja mun kaverit tehdään niin liian usein. Vaikkei siitä mikään paras olo tulekaan.

Mä huomaan miettiväni, onkohan Leo tulossa tänään johonkin. Meidän koulun abien juttu on se, että mennään usein perjantaisin Old Irish Pubiin, mutta meidän porukka ei oikein ole siellä käynyt. Me viihdytään paljon paremmin pienemmissä, rähjäisissä baareissa, jossa on meidän lisäksi oikeastaan pelkkiä vanhoja juoppoja. Miksi mulla on nyt sellainen olo, että voisin mennä nimenomaan tuohon baariin ihan vaan siksi, että Leo ja sen kaverit olisi siellä? Saan ihan liikaa mielihyvää siitä, kun saan Leon hiljaiseksi ja vihaiseksi. Ehkä oikeastikin vähän liikaa.

Kurtistan vähän kulmiani itsekseni, kun tajusin, mitä mä ajattelin. Onhan Leo joo ihan söpö, mutta ei se todellakaan ole mun tyyppiä. Ja se on niin helvetin ärsyttävä. Mä olen kyllä nähnyt sitä ihan liikaa muutenkin tämän viikon sisällä, ettei se varmaan tee edes hyvää mulle.

Saavun juuri oikeaan aikaan mun kodin lähellä olevalle pysäkille ja kun hyppään pois sporasta, päätän, etten jatkossa tuhlaa ajatuksiani näin kovin tähän ärsyttävään poikaan. Mä menen kotiin ja painun suoraan nukkumaan hetkeksi, koska nukun nykyään melkein joka päivä päiväunet enkä jaksa muuten tehdä mitään illalla.

Kun mä herään, Jonathan on laittanut mulle varmaan kymmenen viestiä ja soittanut kaksi kertaa. Olin ilmeisesti unissani lyönyt sille luurit, koska luulin, että se oli mun herätys jota en edes ollut laittanut. Nousen istumaan silmiä hieroen ja soitan edelleen vähän unisena Jonathanille.

"Äijä oli vissii vähä nukkumas", se vastaa musta kauluspaita päällä haroen vaaleita, vähän kiharia hiuksiaan. Hymähdän ja ignooraan pojan valituksen siitä, että nukun liikaa, ja kävelen keittiöön syömään jotakin. Kello on jo puoli kuusi.

Hetken säädön jälkeen me saadaan sovittua, että nähdään steissillä kuuden jälkeen ja mennään siitä johonkin. Kyllä Jonathan ehdotti juurikin sitä Irish Pubia, se haluaa mennä vikittelemään yhtä blondia tyttöä jota se on vilkuillut sen biologian tunnilla. Mä vastustelin totta kai, mutta samaan aikaan harkitsin sitä. Voisihan se olla hauskaa katsoa, miten Leo vaivaantuu siitä, että olen katsomassa sen säälittäviä iskuyrityksiä meidän koululaisiin muijiin.

Mä puen päälleni hetken mietinnän jälkeen valkoisen t-paidan ja beiget housut missä roikkuu ketju, ja heitän siihen päälle mustan nahkatakin. Mä en ikinä laita baareihin mitään kauluspaitaa niin kuin Jonathan ja Aarne, en jaksa vaivautua eikä sellainen edes mun mielestä sovi mulle. Näytän kuitenkin vitun hyvältä näin. Laitan pitkästä aikaa geeliä hiuksiini ja asettelen ne vähän pois kasvoilta. Otan taskuuni lompakon, avaimet ja puhelimeni - en mä muuta oikeastaan tarvitsekaan - ja nappaan jääkaapista pari kaljaa matkalle. Äiti, isä ja Jokke ovat mummilla parhaillaan, ja asunto tuntuu aavemaisen hiljaiselta ja hämärältä. En ole puhunut niille pitkään aikaan, olen aina nukkumassa tai kavereiden kanssa silloin kun ne olisivat hereillä ja olen itse hereillä silloin, kun ne nukkuvat.

Saavun steissille lyhyen ratikkamatkan jälkeen ja näänkin heti kaverini norkoilemassa pysäkin seiniin nojaten ja polttaen tupakkaa. Saavun tuttu virne huulillani heidän luokseen ja kun ne huomaa mut, ne tervehtii mua iloisesti.

"Kato saapuhan se unikekoki sieltä!" Daniel naurahtaa ja pörröttää mun hiuksia, mikä tällä kertaa vituttaa mua, koska olin juuri asetellut ne. Vedän mua reilusti lyhyemmän jätkän pään mun kainalon alle ja hihitän, kun tuo yrittää rimpuilla pois.

"Mihin me mennään tänään?" Aarne kysähtää, kun on hetken katsonut mun ja Danielin perseilyä väsynyt, mutta huvittunut ilme kasvoillaan. Sen ruskettunut iho loistaa perjantai-illan auringossa ja kullanvihreät silmät kiiluu. Aarne näyttää aina niin vakavalta, se ei osaa virnuilla samalla tavalla kuin me muut. Ehkä siksi se näyttääkin paljon järkevämmältä kuin me.

"Irish Pub!" Jonathan huudahtaa. Korkkaan toisen bissen - ensimmäisen ehdin juoda jo ennen sporaan menemistä - ja juon siitä kulauksen hieman kulmiani kurtistaen. Mä en halua kommentoida asiaa mitenkään. Mun ei kyllä pitäisi mennä sinne. Olen meinaa ihan varma, että Leo ja hänen jenginsä menevät sinne.

Multa menee ohi kavereideni väittely, menemmekö sinne vai ei, mutta päädymme lopulta lähtemään kohti Iguanaan, koska sieltä saa parhaimmat mojito-ämpärit aloittelua varten. Kävelen kavereideni perässä tupakka huulieni välissä ja mä tunnen oloni hieman ahdistuneeksi. Mä en halua nähdä Leoa, mutta samaan aikaan jotenkin haluan. Otan pari juoksuaskelta jotta pääsen Jonathanin viereen, ja laitan käteni sen olkapään yli ja yritän päästä mukaan noiden keskusteluun. Mä en mieti tänään Leo Aaltosta. Piste.

// lukuja tulee varmaan aika harvoin koulujuttujen ja kiireiden takia, sori :*