P A R K J I M I N
Kello läheni uhkaavasti seitsemää illalla.
Istuin Taehyungin kainalossa ja katsoimme elokuvaa täydessä rauhassa. Olin luonut kotiin päästyäni mahtavan suunnitelman.
Suostuisin menemään näkemään Yoongia, mutta vain sanoakseni suorat sanat.
Pääni oli vilissyt mahtavia ajatuksia kaikesta siitä mitä sanoisin, mutta koin silti olevani jännittyneeni.
Olin vaihtanut ylleni farkut ja hupparin, joka lämmitti mukavasti.
Kellon lyödessä tasan seitsemän, ovikelloa soitettiin. Taehyung nosti kulmakarvojaan hämmennyksestä, mutta näytin hänelle ilmeellä kertovani sitten myöhemmin.
Ovella seisoi keski-iällä oleva melkein oven pituinen mies, joka oli pukeutunut mustaan pukuun.
"Mr.Park minut on käsketty noutamaan sinut Mr.Min ohjeistuksesta"Miehen karhea ääni sai minut kurtistamaan kulmia.
Nyökkäsin miehelle ja tungin jalkaani ensimmäiset kengät , jotka sattui eteeni. "Tulen noin tunnin päästä"Sanoin nopeasti Taehyungille ennen kuin suljin oven perässäni ja astuin hämärtyneeseen ulkoilmaan.
Seurasin miestä Rolls Royce autolle ja hän avasi minulle oven.
Istahdin takapenkille hiplaten hupparini nauhojani hermostuneena. Kävin mielessäni suunnitelmaa siitä, mitä sanoisin Yoongille.
Olin päättänyt pistää pisteen koko asialle. Tiesin hänen hakevan vain jotakin hauskaa lelua, jolla voi leikkiä niin kauan kuin itse haluaa.
Kokosin koko automatkan itseäni, vaikka annoin itseni nauttia matkasta silti täysin palkein. Hieman jo hämärtynyt kaupunki tuntui rauhoittuvan ja uinuvan. Keräsin kaikkia voimiani.
Auton kaartaessa ison rakennuksen eteen, ajatukseni valmistautumisesta seisahtui.
Ovella seisoi nainen, joka näytti odottavan minua.
"Mr.Min pyysi minua noutamaan sinut"Nainen sanoi kovin pehmeän ja rauhallisen kuuloisella äänelle. Nyökkäsin heikosti hänelle vastaukseksi.
Nainen oli parikymppinen, kauniine vaaleine hiuksineen ja pitkine säärineen. Hän näytti melkein minua pidemmälle kävellessään erittäin taidokkaasti korkokengillään. Hänen kireä coktailmekkonsa näytti imartelevan hänen kauniita kurveja ja tunsin jälleen pienen piston rinnassani.
Seurasin häntä suoraan hisseille, jossa hän painoi ylimmän kerroksen nappulaa.
"Asuuko Yoongi ylimmässä kerroksessa?"Kuiskasin enimmäkseen vain järkytyksestä itselleni, mutta nainen kuuli sen.
Hän nyökkäsi.
"Kuka siis sinä olet?"Kysyin hyvin hiljaisella äänellä. Nainen katsoi minua arvioiden tarkasti äänensävyäni.
"Sabine, sihteeri"Hänen sanoi kireästi.
"Me olemme perillä, Mr.Min odottaa teitä jo"Hän melkein työnsi minut hissistä ulos ja jätti minut seisomaan hienon loft asunnon aulaan.
"Röyhkeä nainen"mutisin itsekseni.
Jollain tavalla Yoongin persoona tuntui heijastuvan hänen asuntoonsa. Kaikki ylimääräiset tavarat olivat poissa näkyviltä, kaikki oli valkoista ja mustaa. Selkää ja helposti muuteltavaa.
Jostain kuului pianon soittoa, joka sai minut seuraamaan kohti ääntä.
Pian astuin isoon olohuoneeseen, jonka keskelle oli tuotu flyygeli. Kaunis rauhallinen balladi kaikui pianon koskettimista eikä niitä soittanut kukaan muu kuin Yoongi silmät kiinni.
Hänen tiukka puku oli poissa ja tilalla oli mustat sikarihousut ja valkoinen t-paita, joka paljasti hänen ruskettuneen ihonsa ja tiukat lihakset.
Aivan kuin tuntien tuijotukseni, hän avasi silmänsä ja kohdisti tarkan katseensa minuun.
Hänen katseensa tuntui katsovan minua, aivan kuin olisin ainoa elossa oleva ihminen enää. Tuo katse riisui minut kaikista ajatuksista, jotka saivat kulmani kurtistumaan. Hän tuntui rauhoittavan minua vain katsomalla minua noin.
Rykäisin kiusaantuneena kurkkuani.
"No tässä minä olen"Tokaisin kuulostaen omaan korvaani yllättävän normaalilta. Yoongin huulilta karkasi naurahdus ja hän nousi ylös tuoliltaan askellen minua kohti.
"Juuri niin kuin halusinkin"Hänen äänensä oli matala ja viettelevä.
Hän laski kätensä lanteilleni ja tunsin koko kehoni syttyvän jälleen eloon. Sanomatta enempää sanoja tunsin nuo huulet taas omillani.
Jäykistyin hänen ottessaan, järkeni hakatessa mieltäni jälleen. Minun pitäisi työntää häntä pois. Minun ei pitäisi suudella häntä.
Kehoni tuntui kuitenkin tekevän juuri päinvastaista.
Vastasin suudelmaan saaden pienen murahduksen pääsemään Yoongin suusta hänen sulkiessa minua syliinsä.
Hänen tuoksunsa ympäröi minut ja sai minut menettämään kontrollin kehostani. Tunsin hänen kehonsa lämmön omalla ihollani.
Työnsin häntä väkisin jälleen rinnasta meidän molempien puuskuttaessa hapen puutteesta. Pieni deja vu tuntui käväisevän mielessäni noiden kiihkosta verhoutuneiden silmien katsoessa minua.
"Tulin tänne sanovani, ettei meistä tulisi mitään ja, että tämä oli tässä"Sanoin yrittäen kuulostaa hyvin kylmälle, mutta kehoni tuntui pettävän minut täysin alakehoni reagoidessa Yoongin kosketukseen.
"Beibe anna mun näyttää sulle tänä yönä, mistä kaikesta jäät paitsi jos lähdet nyt tuosta ovesta. Lupaan, että kadut sitä"
Yoongin ilme tuntui olevan omahyväinen, että hämmennyin.
Pitäisikö minun vain lähteä?
___
Mitä itse tekisitte?
Ite kyl jäisin ( ͡° ͜ʖ ͡°)
TH
YOU ARE READING
Anti-romantic || Yoonmin
Fanfiction"Miksi sun pitää olla noin kylmä?" Juuri eronnut Park Jimin päätyy baarissa törmäämään hyvännäköiseen jätkään ja päätyy hänen kanssaan sänkyyn. Hän pakenee seuraavana aamuna ja luulee, ettei näe häntä enää ikinä. Jimin ei kuitenkaan tiedä vielä, ett...
