Harjoituksemme keskeyttää Chrisin puhelin, joka alkaa soimaan täysillä salillani.
"Evan?" hän vastaa, pyyhkäisten otsaansa kädellään. Yritän olla kuuntelematta heidän keskusteluaan, koska se saisi minut vain surullisemmaksi, ja hän itsekin kävelee kauemmas seinän viereen, istahtaen sitä vasten.
"Älä itke... Kyllä sä pärjäät vielä"
Lasken puntit maahan vihastuneena, kun kuulen hänen lohdutuksensa, enkä voi olla kysymättä Chrisiltä: "Itkeekö Evan?"
Ryntään hänen luoksensa napaten puhelimen, jolloin hän huutaa juosten perääni: "Anna takaisin!"
Jatkan matkaani pukuhuoneiden vessaan ja suljen oven, kysyen sitten puhelimeen, josta kuuluu hiljainen nyyhkytys: "Evan?"
"Brexton..." hän itkee nimeäni, saaden minut huolestumaan, kun se ei lopu.
"Shh... Älä itke..." lohdutan häntä, mutta se vain saa hänet itkemään kovemmin, "Mikä on?"
"Haluaa pois täältä", Evan niiskaisee hiljaa, ääni käheänä itkemisestä.
"Mitä tapahtui?" kysyn hieman vihaisena, sillä en halua, että kukaan satuttaa häntä enää ikinä. Ei kukaan, varsinkaan sen jälkeen, mitä hän on käynyt läpi.
"Ei mitään, mutta haluaa sun luo", hän kertoo. Olen hetken aikaa hiljaa, kunnes myönnän: "Mäkin haluaisin sut tänne takaisin, mutta meidän pitää odottaa vielä pari viikkoa, okei?"
"O-okei..." Evan nyyhkyttää hennosti, mutta onneksi hän on rauhoittunut jo suurimmaksi osaksi siitä, mitä hän oli puhelun alussa.
"Evan, me ei saataisi puhua", muistan, kun Chris alkaa koputtamaan oveen voimakkaammin, "Joten mun täytyy mennä"
"Ei, ei mene!" Evan väittää vastaan ensin, mutta lopulta myöntyy: "Okei... Nähdään sitten, siellä"
"Nähdään, söpöliini", hymyilen, ja hymyni suurenee, kun kuulen hänen naurahduksensa juuri ennen puhelun loppumista. Muutaman sekunnin vain hengitän syvään, rauhoittaen itseäni, jonka jälkeen aukaisen oven.
"Mitä hittoa Brexton?" Chris tuhahtaa, repäisten puhelimensa kädestäni.
"Mun oli pakko", väitän, "Ja nyt se oli paljon iloisempi, kun me lopetettiin"
"Silti, te ette saisi puhua", hän muistuttaa, jolloin käsken: "Et kerro tästä kenellekään"
"En en, mutta tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun näin saa käydä", Chris uhkaa kävellen takaisin salin puolelle. Nyökkään, vaikkei hän näekään sitä, ja astelen hänen peräänsä.
*******************************
Olen jo nyt miettimässä sitä, miksi edes suostuin tähän, vaikka juuri vasta kävelin rakennuksen ovista sisään. Chris vain virnuilee vieressäni, aivan tietämättömänä siitä, etten haluaisi olla täällä ollenkaan.
"Hei, voinko auttaa jotenkin?" joku työntekijöistä tulee heti kysymään, ennen kuin ehdin edes vilkaista heidän tuotteitaan.
"Me vaan katsellaan", tokaisen tylysti, vetäen Chrisin perässäni miesten puolelle.
"Älä nyt, sun pitää piristyä", hän naurahtaa ja lähtee heti tutkimaan vaatteita pullollaan olevia rekkejä. Itse jään jälkeen hänestä, vaellellen päämäärättömästi hyllyjen välissä. Ainoa, mitä olin sanonut Chrisille aamulla, oli se, että halusin mieleni irti Evanista, muttei shoppailu liittynyt siihen mitenkään. Lähinnä vain aloin ajattelemaan, miten söpöltä joku paita näyttäisi hänen päällään.
"Mä löysin sulle jotain", Chris tulee ilmoittamaan vartin kuluttua, kaksi isoa vaatekasaa kummallakin kädellä. Pyöräytän silmiäni, mutta lähden kuitenkin hänen peräänsä sovituskoppeja kohti.
"Näytä sitten mullekin", hän käskee minun napatessa oman pinkkani, jolloin luon häneen ankaran katseen: "En hitossa näytä"
En ole mikään malli, enkä aikonut sellaiseksi ruveta nyt tai koskaan. Varsinkin sitten, kun löydän suurimman osan vaatteista olevan alusvaatteita.
"Chris!" huudahdan ja koputan viereiseen koppiin, vain nolostuakseni, kun hämmentyneen näköinen vanha mies kurkkaa sieltä. Yskäisen vaivaantuneena pahoitellen erehdystäni, Chrisin juuri silloin putkahtaessa toisen viereiseni kopin ovesta.
"Ensinnäkin, mä en aio kokeilla näitä", ilmoitan laskien alusvaatteet hänen syliinsä, "Ja toiseksi, mistä helvetistä sä edes tiedät mun koon?"
"Arvasin", Chris virnistää, mutta laskee vaatteet takaisin minulle, "Kokeile edes! Voit sitten näyttää Evanille, miten-"
"Vaikka mä olen homo, ei tarkoita, että mä haluaisin pukeutua näin", kerron vihaisena hänelle, luulisi, että hän olisi tajunnut sen jo aikaisemmin, onhan hänkin bi.
"Okei..." Chris huokaisee pettyneenä, "Mutta kokeile ainakin niitä nahkahousuja, jooko?"
Sanaakaan sanomatta painun takaisin omaan sovituskoppiini, vetäen pinosta nahkaiset, tiukalta näyttävän housut, joita koristaa vetoketjut reisissä ja polvien kohdilla. Huokaisten alan vetämään omia mustia farkkujani pois jaloistani, jotka pian korvaavat mustat nahkahousut.
"Huh", sanon hiljaa, kun vihdoin housut ovat paikoillaan, sillä oli kova homma saada ne päälle. Siirrän katseeni peiliin, jossa näkyy nyt hieman erilainen Brexton, mihin olen tottunut. Toki näytän edelleen helvetin seksikkäältä, mutta silti... jotenkin tulee mieleen ne ajat, kun harrastin vielä moottoripyöräilyä.
"Vielä tuo paita pois ja hyvä tulee", Chrisin kommentti saa minut säpsähtämään ja katsomaan oven rakoon, jossa hän katselee vartaloani tarkasti.
"Mene hittoon siitä, mä en ole mikään strippari", tuhahdan kääntyen takaisin peiliin päin. Chris vain virnistää ja nuolaisee huuliaan, kertoen: "Sä näytät hyvältä noissa"
"Mä tiedän", virnistän takaisin, työntäen hänet ulos kopista. Vaihdan takaisin omat vaatteeni ja menen ulkopuolelle odottamaan Chrisiä, jolla on vielä muutama vaate kokeilematta. Minuutit kuluvat hitaasti, kunnes hän tulee ulos ja kysyy, voisinko ottaa hänestä kuvan.
"Oke- Mitä hittoa, eihän sulla edes ole mitään päällä", lisään kuiskaten ja nousen penkiltä, työntäen hänet takaisin sovituskoppiin.
"Onhan", Chris huomauttaa ja huokaa sitten: "Ota nyt vaan se kuva"
Otan epävarmana hänen ojentamansa puhelimen, tähdäten kameran häntä kohti. Chrisillä on vain äärettömän tiukat shortsit päällään, jotka tuntuvat paljastavan jokaisen sentin hänen kehostaan.
"Siinä on", ilmoitan otettuani muutaman, mutta vastauksekseni saan vaan työnnön häneltä ulos sovituskopista. Pyöräytän silmiäni ja istahdan takaisin penkille, jolloin juuri hän saa ilmoituksen Instagramista.
CarlEv kommentoi kuvaasi: 😍❤️
Vilkaisen sovituskoppia hetken, jonka jälkeen aukaisen hänen lukituksensa, sillä olen nähnyt sen jo miljoona kertaa. Menen hänen kuviinsa ja katson viimeistä kuvaa, jossa hän on ollut ilmeisesti pelaamassa tennistä, ilman paitaa tietenkin ainakin kuvassa. Etsin saman kommentin sieltä ja menen kommentoijan profiiliin, sillä jostain syystä nimi kuulostaa tutulta.
"Hitto..." sanon hiljaa, kun näen pari kuvaa selvästi Evanista. Minulla on tunne, ettei minun kannattaisi mennä lukemaan niiden kommentteja, mutta menen siitä huolimatta, painaisten viimeisintä kuvaa. Kuvatekstinä ei ole mitään, kuva tosin näyttää vain hänen loikoilevan jonkun vartalon vieressä? Vihaisena painan kommentit näkyviin, joista ensimmäinen on Chrisin, mutta seuraava on jonkun aivan tuntemattoman.
JoacSexyHim: You look hot love😏❤️
Love? Painan äkkiä JoacSexyHim:n profiiliin, mutta tietenkin juuri silloin kuulen Chrisin aukaisevan ovensa, jolloin suljen puhelimen nopeasti ja lasken sen viereeni penkille, kuin en ikinä olisikaan koskenut siihen.
"Mennäänkö?"
Nousen penkiltä lähtien hänen peräänsä, mieleni tosin vielä huonompana nyt. Kuka ihmeen JoacSexyHim? Ja kuka keksii tuollaisen nimen itselleen, ei kukaan...
Wattpadissa on kai edelleen jotain ongelmia, mutta toivottavasti näätte tämän siitä huolimatta! Kiitos muuten paaaljon, sillä tällä on jo yli 5K lukukertoja!!
-Jacqueline