Brexton virnistää, nousten tuolistaan ja kävellen pöydän ympäri eteeni. Katson, kuinka hän kyykistyy päästäkseen samalle tasolle kanssani, jonka jälkeen hän laskee kätensä olkapäälläni, kumartuen kohti korvaani.
"Sanonko mä sen nimen?" hän kuiskaa, saaden ihokarvani nousemaan pystyyn. Nyökkään pienesti, jolloin hän siirtää kätensä ylemmäs kaulalleni, silittäen ihoani kädellään.
"Kyle", hän kuiskaa naurahtaen ja nousee sitten seisomaan, lähtien kävelemään ovelle päin. Jään hetkeksi vain katsomaan eteeni jähmettyneenä, kunnes havahdun ja ryntään hänen peräänsä.
"Ei", ilmoitan, tarraten hänen käsivarrestaan kiinni. Brexton luo minuun huvittuneen katseen, mutten tiedä miksi. Sitten hän vain virnistää ja astelee ulos huoneesta käytävälle.
"Kyllä on", hän vielä huikkaa vähän ajan päästä. Pudistan päätäni, vaikkei hän sitä näe.
*******************************
"Ilkeä!" valitan, kun Chris voittaa minut neljännen kerran, ja tiputan kaikki kortit sekaisin pöydälle. Hän virnistää, vetäen kätensä hiustensa läpi, saaden ne hieman pörröisemmiksi.
"En ole, sä vaan olet huonompi", hän naurahtaa, "Uus peli?"
"Ei", mutisen, "Eri peliä nyt"
"Okei. entä UNO?" Chris kysyy, ottaen pöydän vieressä olevasta laatikosta UNO-kortit. Nyökkään, mutta ennen kuin hän ehtii alkaa sekoittamaan niitä, nappaan kortit häneltä, sekoittaen ne itse.
"Nyt ei Chris huijaa", yritän hymyillä kylmästi, niin kuin Rexton.
"Evan, sä näytät vaan söpöltä, et vihaiselta", Chris naurahtaa, tökäten sormellaan poskiani.
"Auts", mumisen, sekoittaen kortteja eri järjestykseen uudestaan ja uudestaan. Brexton viettää aina lähes koko päivän työhuoneessaan, tai jossain muualla työasioilla, joten siksi hän antaa aina Chrisin tulla tänne siksi ajaksi.
"Tietääkö Chris kuka Kyle?" kysyn, kallistaen päätäni edelleen hämilläni Rexin vastauksesta. Chris miettii hetken, jonka jälkeen hän naurahtaa: "Kyle? Kuka sen sulle kertoi?"
"Rex", vastaan, jolloin hän hymyilee ja alkaa kertomaan: "Kyle on-"
"Hei Evan!" kuuluu ääni eteisestä, ovi paukahtaen kiinni samaan aikaan. Chris keskeyttää lauseensa, eikä kerro sitä enempää.
"Chris!" huutokuiskaan, "Kuka Kyle?"
Hän ei taaskaan ehdi vastata, kun Brexton tulee keittiöön, kantaen sylissään hyvältä tuoksuvia laatikkoja.
"Pitsaa!" huudahdan, rynnäten pöydästä Rextonin luokse.
"Evan!" joku huutaa, jolloin käännyn takaisin ja pysähdyn paikoilleni.
"Hups", puren huultani, kaikki kortit ovat nyt lentäneet vahingossa pöydälle ja lattialle. Kumpikin katsovat minua odottavasti, jolloin huokaan syvään, alkaen keräämään niitä siistiin pinoon pöydälle.
"Hyvä?" kysyn, kunhan kaikki kortit ovat pinossa. Chris nyökkää, mutta Rex pudistelee päätään: "Täällä on vielä yksi"
Kurtistan ensin otsaani, koska en näe missään enää korttia, kunnes tajuan, että hän itse pitelee käsissään yhtä.
"Vie itse", kohautan hartioitani, kävellen houkuttelevien pitsojen luo, mutten ehdi edes koskea niitä, kun Brexton tarraa kädestäni kiinni. Kohotan katseeni häneen, jolloin hän heiluttaa korttia etu-ja keskisormensa välissä.
"Sä viet", hän ilmoittaa, joten alan kurottaa korttia häneltä, mutta hän siirtääkin sen heti eri kohtaan. Puren huultani pettyneenä, alkaen ottaa sitä uudestaan, vaan hän liikuttaakin sitä kauemmas, jolloin painaudun häneen kunnolla kiinni yrittäessäni kurottaa korttia itselleni.
"Anna", mumisen, hengitykseni alkaessa kiihtyä, kun nostan katseeni hänen kasvoihinsa. Olemme liian lähellä toisiamme ja pystyn tuntemaan hänen hengityksensä. Hitaasti nään sivusilmällä, kuinka hänen kätensä pujottaa kortin hänen etutaskunsa pohjalle. Seuraavaksi hän nostaa kummatkin kätensä ylös, mutta en aio laittaa kättäni tuonne.
"Rex", valitan, "Ei saa laittaa"
"Ei missään laissa ole kiellettykään", hän virnistää nyökäten alaspäin, "Ota vaan"
Katson häntä murhaavasti, jonka jälkeen siirrän käteni hänen taskunsa reunalle. Tungen käteni sisälle, etsien korttia, mutten löydä sitä ja nyt kirjaimellisesti kourin häntä todella läheltä sitä.
"Ei ole..." mutisen hämilläni, "Missä on?"
"Taskussa, niin hän sä näit jo", Brexton naurahtaa, selvästi huvittuneena tästä. Näytän hänelle kieltäni, tutkien taskua enemmän.
"Evan, se on toisessa taskussa", Chris kertoo yhtäkkiä, jolloin huomaan, että unohdin kokonaan, että hän on täällä. Brexton luo häneen inhottavan katseen, huomauttaen: "Et olisi kertonut!"
"Mä haluan pitsaa tämän päivän puolella, eikä kukaan jaksa katsoa tuota teidän flirttailua enempää", Chris huokaisee, ottaen laatikosta veitsen. Sitten muistan, mitä hän sanoi, ja laitan toisen käteni toisen puolen taskuun. Tunnen heti sormillani, missä kortti on, ja otan siitä kiinni, mutta päätän kostaa hänelle tämän, ennen kuin otan kummatkin käteni pois.
"Aah! Evan!" Rexton parahtaa, laittaen kätensä haarovälinsä eteen. Kohautan vain hartioitani ja virnistän: "Kosto elää"
"Niin elää!" Rex huudahtaa, "Odotas vain!"
"No jos odotatte sen verran, että syödään ensin", Chris käskee, tullen meidän väliin, jottemme pääse aloittamaan uutta maailmansotaa keittiössä. Hymyilen Brextonille voitontahtoisesti, sillä nyt pitsat jäivät minun puolelleni, joten pääsen nopeammin valitsemaan parhaimman.
******************************
Haukottelen syvään, yrittäen keskittyä edessä olevaan kirjaan, mutta en vain jaksa. Olen niin tylsistynyt vain makaamaan täällä joka päivä, enkä edes saa lähteä täältä mihinkään. Haluan vain vaikka mennä kauppaan, kunhan vain jonnekin pois täältä.
En voi olla tuntematta, kuin olisin taas jossain vankina. Täällä tosin kukaan ei lyö ketään, ei edes Brexton ja Chris, vaikka näyttävätkin vihaavan toisiaan.
Laitan kirjan syrjään ja lähden huoneestani etsimään, missä Brexton voisi olla. Muutaman minuutin päästä olen käynyt läpi kaikki muut huoneet, minne pääsen, paitsi kuntosalin.
"Rexton?" kysyn varovasti, aukaisten ensin oven isoon huoneeseen täynnä erilaisia laitteita. Ketään ei kuitenkaan näy siellä, joten jatkan matkaani pukuhuoneisiin, jossa on oikeastaan vain muutama kaappi suihkuineen.
"Rexton täällä?" kysyn päästyäni pukuhuoneisiin, josta hän löytyykin. Brexton suoristaa itsensä, vetäen loputkin paidastaan pois kaappiin.
"Evan on tylsää", mumisen, istahtaen hänen kaappinsa viereen penkille, välttäen katsomasta hänen pian alastonta vartaloaan. Hänellä on vahvoja lihaksia joka puolella, selässä, rintakehässä, vatsassa...
"Sano, että: Minulla on tylsää", Brexton käskee, jolloin toistan: "Minulla on tylsää"
"Hyvä, noin se sanotaan oikein", hän virnistää, "Mitä sä haluaisit tehdä?"
Kohautan hartioitani nojaten kaappeihin selälläni, "Ei tiedä"
Rexton irrottaa housujensa vyön, sitten vetoketjun, jolloin käännän pääni äkkiä muualle. Kuulen hänen naurahtavan vieressäni, joten käännän pääni takaisin, kohdaten hänen muuten alastoman vartalonsa, lukuun ottamatta alushousuja. Nostan katseeni hitaasti, sillä tunnen hänen oman katseensa itsessäni.
"Mitä?" kysyn yskäisten, sillä yhtäkkiä en saakaan normaalia ääntä ulos kurkustani.
"Ei mitään", Brexton virnistää, nyökäten sitten minuun päin: "Varo vaan, ettei valu kuolaa suusta"
Lasken käteni paniikissa leualleni, mutta vain tajutakseni, että hän härnäsi minua, eikä minulla oikeasti ole kuolaa leuallani.
"Tänään on lätkäpeli läheisellä areenalla, haluatko sä mennä sinne?" hän kysyy, vetäen urheilushortseja jalkaansa.
"Mm... Hyvä", ilmoitan ja lähden äkkiä pois hänen liian hyvännäköisen vartalonsa läheisyydestä.
******************************
Puristan käsiäni nyrkkeihin taskuissani, kun pujottelemme katsomossa kaikkien ihmisten läpi omalle paikallemme, mikä on aika keskellä rivistöä. En pidä, kuinka kaikki törmäilevät minuun koko ajan, työntäen minua puolelta toiselle.
"Tässä on meidän paikat", Brexton ilmoittaa kohta pysähtyen paikalleen ja istuu penkkiin, taputtaen paikkaa vasemmalla puolellaan, "Sä voit tulla tähän"
Seinällä olevat isot numerot näyttävät kellon olevan 20.31, joten joudumme odottamaan vielä 14 minuuttia pelin alkuun. En ole koskaan ennen ollut katsomassa ottelua, joten olen innoissani ja jännittynyt kaikesta tunnelmasta jäähallissa.
"Oh, Brexton?" yhtäkkiä kuulen äänen toiselta puolelta Brextonia ja käännän pääni salamannopeasti nuoreen mieheen, joka pörröttää ruskeita hiuksiaan kädellään, enkä voi olla huomaamatta hänen mustia kynsiään.
"Isaac", Rexton toteaa matalalla äänellään, jännittyen vieressäni.
"Tämä sattuikin sopivasti, meidän paikat on tässä", Isaac ilmoittaa, laskien lättänätakapuolensa Brextonin viereen. Nyrkkini tiukentuvat takkini piilossa, kun hän jatkaa naurahtaen: "Sä et oo muuten tullut vielä jatkamaan sitä, mikä meillä jäi kesken"
"Isaac", Brexton toistaa jäykästi, nyökäten peliin, "Ei nyt, mä olen katsomassa lätkää, en hakemassa panoseuraa"
Tämä saa minut kääntämään pääni äkkiä muualle, Isaac on varmasti se, kenen luokse Brexton silloin lähti. Suljen korvani heidän keskustelultaan, keskittyen muihin ihmisiin areenalla.
Heeei!
Kiitos kaikille, ketkä seuraa mua, teitä on jo yli 200!! KIITOS!!!
-Jacqueline