"Nähään viimeistään maanantaina" hyvästelen Jeremyn siirappisesti suudelmalla.
"Jos mä enää palaan tuolta.." hän hermoilee.
Koko aamun ja eilisen hän on hermoillut mökille lähtöä.
Olen joutunut moneen kertaan uskottelemaan, että siitä tulee hauskaa ja että hän selviää kyllä.
Jeremy istuu autoonsa kuljettajan paikalle vetäen oven kiinni perässään.
Vilkutan hänelle hyvästiksi, kun hän kaartaa pois pihalta.
Vauvakin potkii mahassani.
On jännää miten vauvan potkut näkyvät hieman mahassani jos minulla on paljas iho.
Yritän rauhoitella pienokaista hieromalla vatsaani.
Neuvolassa sen sanottiin toimivan.
Kävelen Jeremyn kerrostaloasuntoon portaita pitkin, sillä hissi on rikki ja se haisisisi muutenkin ihan kissankuselta.
Sain Jeremyn vara-avaimen, jotta pääsen koska tahansa hänen kotiinsa.
Olemme kyllä etsimässä uutta asuntoa, joka olisi paremmalla sijainnilla ja hieman isompi.
Emme halua lapsemme varttuvan lähiössä.
Eihän lähiöissä sinänsä mitään pahaa ole, mutta emme halua hänen näkevän ainakaan tätä mitä täällä on.
Eikä täällä ole edes leikkipuistoja tai kouluja hirveän lähellä.
Keitän kupillisen teetä.
Minulla olisi neuvolakin tänään myöhemmi, mutta ennen sitä minulla on paljon ylimääräistä aikaa.
Päädyn vain selaamaan asuntoja juoden samalla ihanan raikkaan tuoksuista yrttiteetäni.
En ole ennen välittänyt paskaakaan teestä.
Iltapäivällä soitan Seanille, joka on juuri saanut ajokortin, pummatakseni kyydin neuvolaan.
Kun neuvola on ohi, menemme vielä kahville juttelemaan.
Harmi, että Zayn lähti jo takaisin, mutta hän oli täällä muutenkin työasioiden takia.