JEREMYN NÄKÖKULMA//
En voi uskoa tätä todeksi.
Kävin juuri viemässä Amberin hänen kotiinsa ja pikku Loui pyysi minut ja Amberin -tietenkin- hänen, sekä sen pikkuhomon kanssa mökille.
Olisihan se muuten todella mahtavaa päästä Louisinkin kanssa viettämään aikaa, tutustumaan häneen, mutta miksi helvetissä se pikkuhomo piti kutsua.
Tuskin hän edes uskaltaa tulla sinne.
Jos uskaltaa, niin hän saa ainakin tietää kuka määrää.
Jos hän koskeekin Amberiin niillä likaisilla näpeillään, hän on mennyttä.
Amber kantaa kuitenkin MINUN lastani.
Minun pientä prinssiäni tai prinsessaani.
Amberkin on minun.
"Jeremy?" Jimmy koputtaa autoni ikkunaan napakasti.
Avaan ikkunan raolleen ja katson häntä kysyvästi.
"Onko kaikki okei, tai siis kun sä kuitenkin kutsuit pääjehut koolle?" Hän varmistaa.
Pudistan päätäni.
"Mä haluan vaan selventää yhden jutun, mut mee ilmottaa, että mä olen täällä" käsken ruipeloa poikaa, joka on vasta liittynyt jengiini.
Jimmy lähtee ripeästi hieman innostuneena kävelemään kohti suurta telttaa, joka on pystytetty kolmen vierekkäisen asuntoauton taakse.
Käy jollain tavoin sääliksi hänen tietämättömyyttään jengissä olemisen vaaroista.
Elämäntyyli on todella erilaista.
Jengin vuoksi pitää uhrautua.
Suljen ikkunan ja tarkistan vielä puhelimeni, ennen kuin jolkotan itsekkin tuolle teltalle.
Paikalla on lähinnä jengimme isoimmat tekijät, eli siis minä, Zayn, ja eri ryhmien johtajat, joiden työnä on pitää jengimme jaettuna eri alueisiin ja hoitaa niitä, sekä ilmoittaa meille kaikesta.
Menen istumaan Zayniä vastapäätä pöydän toiseen päähän.
Kaikki odottavat jonkun aloittavan.
Zayn köhäisee saadakseen huomion itseensä.
"Aiheena on Amber Mercy, Louis Walker ja pidätysten lisääntyvä määrä" tuo selostaa hyvin uutisankkurimaisella äänellä.
Ehkä yksi jengin omistautuneimmista ryhmänjohtajista, tämän alueen johtaja, Sean nousee ylös.
"Eikös Amber hylönnyt meidät?" Hän vinkuu kuin pikkuvauva.
Murahdan.
"Am ei oo hylänny meitä, se vaan on ihan eksyksissä, koska se on raskaana!" Karjun paiskaten käteni pöytään agressiivisesti.
Moni säpsähtää yhtäkkistä käytöstäni, mutta Sean eniten.
Zayn kehottaa katseellaan minut istumaan.
En oikein voi muutakaan, joten istun.
Mulkoilen kuitenkin edelleen vihaisesti Seania.
"Amber ei oo jättäny meitä ainakaan toistaiseksi, joten hän saa jäädä" Zayn ilmoittaa.
Tottakai Am saa jäädä.
Hänen paikkansa on täällä.