Istuimme harryn kanssa olohuoneessa. Olimme vihdoin päässeet kotiimme.
"Okei. Eli mä en tosiaankaan mene sinne siks että voisin pettää sua. Mä en rakasta enää anthonya ja meen tekee sille selväks etten haluu sitä vaan sut. Ja meen myös tapaamaan mun hyviä ystäviä" harry sanoo.
Katson harryä ilmeettömästi. En silti ymmärrä miksi minä en voi tulla mukaan. Ei sillä että haluisin mennä, koska pelkään matkustamista mutta haluan tietää syyn miksi en voisi harryn mielestä.
"Mutta miksi et halua minua mukaasi?" kysyn.
"Olisi kiva viettää ystävien kesken aikaa" harry sanoo tylsistyneesti.
Miksi minusta tuntuu että hän on kyllästynyt minuun.
"Aivan. Ymmärrän.." sanon surullisesti ja menen sänkyymme makaamaan.
Käperryn peittoon pieneksi mytyksi ja rupean itkemään hiljaa.
Hän voisi sanoa suoraan että on kyllästynyt minuun ja haluaisi erota.
Pian tunen kädet ympärilläni ja nousen ilmaan. Harry on siis kantamassa minua ja olen vieläkin käpertyneenä peittoon. En jaksa välittää vaan esitän nukkuvaa.
"Louis. Tiedän että et nuku" harry sanoo kun on laskenut minut sohvalle.
Työnnyn syvemmälle peiton alle. En halua nähdä harryn naamaa.
"Älä viitsi lou..." harry sanoo ja yrittää kaivautua peittoni sisään.
"Mene pois..." sanon.
Pian harryn pää on peittoni alla.
"Lopeta" sanon.
Pian harry on kannssani peitonalla.
"Miksi itket?" harry kysyy.
"Olet kyllästynyt minuun" sanon.
"En ole"
"KERRO MIKSI SITTEN KÄYTTÄYDYT NIIN!!" huusin. Minua todella alkaa ärsyttämään harryn käytös.
Harry säikähti hieman huudahdustani mutta yhtäkkiä hänen naamalleen tuli vihainen ilme.
"Arvaa mitä? Ehkä anthony olisi parempi poikaystävä minulle kuin sinä. Olen parhaani mukaan yrittänyt olla hyvä poikaystävä mutta mitä saan takaisin? Huutoa. Kiitos vain louis kun olet ollut muka niin hyvä poikaystävä" harry sanoo hampaita kiristellen.
Kyyneleet valuivat silmiäni pitkin alas. Miten hän voi sanoa noin?
"Hyvä on! Erotaan sitten kun sitä niin kovasti olet halunnut kokoajan! Ehkä minunkin on parempi olla yksin! Hyvästi harry! Vietä hyvä lopuelämä sen anthonyn kanssa! Tai älkääpä viettäkökkään, olisi hyvä jos vaikka kuolisit! Silloin minä olisin iloinen!" huusin ja olin menossa ulko ovea kohti.
Harry pysäytti minut ja otti rinnuksistani kiinni.
"Mitä sinä sanoit?" harry sanoi uhkaavasti ja nosti minut rinnuksista ilmaan.
Itkin kokoajan. Kohta se tapahtuu. Harry aikoo lyödä minua.
Olin oikeassa. Tunsin nyrkin naamassani ja onnistuin tippumaan lattialle niskoilleni. Niskastani Kuului suuri rasahdus kun osuin maahan.
"Ai helvetti!" huudan.
En pysty liikkua. Niskani on varmasti ihan murskana. Naamaankin sattuu.
Rupean itkemään vielä kovemmin.
"Voi vittu..." harry sanoo ja katsoo minua silmät pyöreinä.
Pitelen niskaani johonka sattuu ihan helvetisti. Miten ihmeessä joku voi tehdä noin?
Harry ottaa kännykän taskustaan ja soittaa ilmeisesti hätäkeskukseen jos vähänkään edes välittää minusta.
"Haloo? Poikaystävälleni tapahtui onnettomuus! "