Juoskin ulos talosta niin pian kuin voin. Miten harry kehtasi. Ensiksi päättää mennä tapaamaan eksäänsä ja sitten rikkoo minulle tärkeimmän asian. Tekisi mieli hirttää joku.
"Louis odota!!" kuulen äänen takaani. Valitettavasti se ääni kuuluu harrylle.
"Painu helvettiin!! Oot pilannu mun elämän!!" huusin harrylle mutta en kumminkaan pysähtynyt.
"Louis! Takasin nyt!" kuulin harryn vihaisen äänen.
Tuo oli se ääni jota pelkäsin. En todellakaan pysähdy. Harryllä on vihanhallinta ongelmia. Ainakin luulisin niin. Minua pelottaa että hän aikoo lyödä joten jatkan matkaa.
"Mä viel etin sut!!" kuulen harryn äänen takaani.
Etippä mut et tuu löytämään.
Harryn nk.
Ei voi olla todellista. Menin rikkomaan louisin kuolleen isän maalaaman taulun. En kyllä tiennyt että sillä oli tunnearvoa. Hyvä harry.
Menetin louisin. Hön ei aio palata. Tiedän sen. Olen tehnyt hänelle vaikka mitä pahaa. Hän ei ansaitse minua. Olen vain pilannut hänen elämänsä. Niinkuin hän itsekkin sanoi.
Mutta en todellakaan aio päästää elämäni raukkaudesta irti näin helpolla. Minä ja louis kuulumme yhteen. Tiesin sen jo ala-asteella kun tutustuimme.
Aion vielä löytää raakkaan louisin käsiini.
Louisin nk.
Voi vittu. Minne menen? Tavarani ovat harryllä enkä tiedä ketään jonka luokse mennä. Äiti on matkoilla ja kännykällä en voisi soittaa nialille, liamille tai zaynille. En ole muutenkaan viettänyt heidän kassaan aikaa.
Juoksen äkkiä jonnekkin läheiselle kahvillalle.
"Voi perkeleen vittu!" huudan kun huomaan että se ei ole auki.
Istun johonkin läheiselle penkille itkemään. Minulla ei ole enään mitään.
Harry on kyllästynyt minuun ja aikoo mennä eksänsä luokse australiaan, asuntoa ei ole koska sinne en halua mennä harryn kannssa, minulla ei ole edes rahojani mukana. Hyvä minä...
Pian tunnen käden olkapäälläni.
"Hei onko kaikki hyvin?" kuulen miehen äänen sanovan.
Käännän katseeni äänen suuntaan ja näen vierelläni suunnilleen ikäiseni ruskeahiuksisen pojan. Poika on ihan hyvässä kunnossa ainakin vartalon perusteella. Hänen silmänsä ovat ruskean ja vihreän sekoitukset joka on minusta aika hienon värinen. Hänen vaatteensa ovat normaalit pillifarkut ja t-paita.
"Joo kaikki on aivan mainiosti" päätän lopulta vastata.
"Ei siltä näytä. Voit kertoa minulle. Minä kuuntelen" poika sanoo.
"No tuli riitaa kaverin kaa ja nyt mulla ei oo kämppää tai mitään " sanon katsoen maahan.
"No sähän voit tulla mun luo. Jos haluat? Mä oon muuten nick." nick sanoo.
"No kai mä voisin vähäks aikaa tulla. Mä oon louis" vastaan.
"No lähetään sit meille" nick sanoo ja hymyilee ystävällisesti. Meistä tulee varmasti hyviä ystäviä.
Kävelemme nickin talolle kunnes näen muutaman metrin päässä tiellä todella tutun miehen katsoen meitä vihaisesti.
Harry.