— e l i s a —
"Ooks ihan varma, et tää on oikee mesta?"
Anton katsoi pikkulauantaibileiden tapahtumapaikkaa silmät pyöreinä hämmennyksestä. Ränsistynyt keltainen rakennus näytti ihan kolkolta ja autiolta, kun pihassa ei ollut ketään eikä sisältä kuulunut vielä edes musiikkia. Mua huvitti Antonin reaktio, se oli varmaan vanhassa lukiossaan tottunut bileiden olevan jossain kaupungin hulppeissa suojelukohteissa, missä oli kaariholvit ja satoja vuosia vanhat seinämaalaukset.
"No mitä? Siinähän on kyltti ja kaikki", mä heitin ja Anton nousi pari porrasta ylemmäs ja siristi silmiään kohti oveen teipattua A-nelosta.
"Top secret party downstairs, high school students only, come in if you're wasted", se luki täydellisellä enkun ääntämisellä ja naurahti perään. "Mielettömät koristelut, vau."
Mua nauratti. Tuota samaa lappua oli käytetty niin pitkään kuin mä olin ollut lukiossa. Mä en edes tiennyt kuka sen oli alunperin kirjoittanut, mutta sitä oli käytetty jo vuosikaudet, jo paljon ennen mun lukiotaivalta. Teksti oli alunperinkin kirjoitettu hyvin koruttomasti kuulakärkikynällä haparoivin harakanvarpain ja paperi oli vuosien varrella mennyt entisestään ryppyyn ja suttuun, mutta sen pointti oli kuitenkin harvinaisen selvä.
Musta se oli hellyyttävä.
"Tervetuloa Niemiharjulle, täällä keskitytään olennaiseen", mä julistin kohottaessani taskumattiani ilmaan ja vedin sieltä ryypyn kitusiini.
Mä en koskaan lähtenyt viihteelle ilman mun uskollista ystävää. Taskumatti oli kulkenut mun matkassa jo viisitoistakesäisestä asti ja se oli aina löytänyt tiensä sitä tarvitseville. Se oli pitkän työuransa aikana saanut lohduttaa Henkkaa sydänsuruissaan ja Ronjaa vitutuksissaan ja mua ties missä ja nyt se sai hoitaa tehtäväänsä jälleen.
Tällä kertaa syy siihen seisoskeli etäämmällä kädet puuskassa, katseli ränsistynyttä rakennusta nyrpeänä.
Mä en tiennyt yhtään mitä mä olin sanonut tai tehnyt, kun Eve oli niin etäinen mua kohtaan. Mä olisin halunnut vetää sen sivuun ja kysyä, mutta kaikki oli niin hektistä ja sekavaa, etten mä ollut saanut tilaisuutta. Anton oli ollut mun luota asti kolmantena pyöränä meidän kanssa ja silläkin oli omat draamansa mielessä, en mä sen kuullen halunnut alkaa setvimään omia parisuhdesotkujani. Enkä mä viitsinyt Antonia hylätäkään, kun muut oli jääneet jälkeen eikä se tuntenut sisältä varmaan ketään.
Mua myös ihan rehellisesti pelotti, että mulle ja Evelle tulisi riitaa, jos me aletaan puhumaan. Varsinkin kun me molemmat oltiin juotu. Vanhat traumat meidän kolmen vuoden takaisesta riitelystä puski pintaan ja mä pelkäsin, että se vaan suuttuisi ja lähtisi eikä enää palaisi koskaan takaisin.
Mua ahdisti pelkkä ajatuskin.
Kai mä myös alitajuntaisesti annoin sille sitä lisäaikaa miettiä asioita erillään, kuten se oli siinä tekstarissaan ilmaissut. En mä halunnut olla liian päällekäyvä ja ahdistava.
Musta vaan tuntui, että mä tein taas kaiken väärin.
"Ei vittu, saanks mäki hörpyn?" Anton sanoi hoputtaen ja ojensi kättään mua kohti. Mun ei tarvinnut kauaa miettiä miksi se tarvitsi kipeästi huikkaa, kun Henna sipsutteli pitkää pihatietä pitkin meitä kohti korkeissa korkokengissään ja piukassa tummansinisessä pikkumekossaan. Janne käveli sen vierellä ja mä näin jo kaukaa, että Henna oli humalassa, kun se kikatteli ja horjahteli ja otti Jannesta tukea.
"Mä meen jo inee, en vittu jaksa", Anton huokaisi, ojensi pullon takaisin mulle ja harppoi muutamat portaat ylös ja hävisi sisään.
"Onko toi Henna?" Eve kysyi hiljaa mun vierellä.
Mä hätkähdin, kun se ei varsinaisesti ollut puhunut suoraan mulle pitkään aikaan. Mä katsoin sen ruskeisiin nappisilmiin, mitkä katseli takaisin hämmentyneenä.
"Ikävä kyllä."
Mä en tiennyt missä Henna oli piileskellyt etkojen aikana, mutta eipä mua haitannut. Harmi ettei se tajunnut täältä pysyä poissa.
"En mäkään jaksa sitä", Eve sanoi ja liikahti kohti portaita.
"Enkä mä", mä vastasin kierittäessäni taskumatin korkin kiinni. "Mennään."
***
Bileet oli rakennuksen kellarikerroksessa ja mitä alemmas me mentiin portaita, niin sitä kovemmin puheensorina ja musiikki alkoi pauhata. Anton oli löytänyt tiensä jääkaapille, mihin se työnteli kaljatölkkejään ja korkkasi niistä yhden. Eve sanoi menevänsä käymään vessassa ja mä käytin ajan hyväkseni hoitaakseni ensin velvollisuudet pois alta.
Oppilaskunnan bilevastaava oli laittanut mulle viestiä ja pyytänyt anelevia sanavalintoja käyttäen mua tekemään bileisiin boolia. Se muija oli siirtänyt suoraan mun tilille viiskymppiä, joten mun oli helvetin vaikea enää siinä kohtaa kieltäytyä. Se oli kuitenkin paljon enemmän kuin mitä booliainekset oli lopulta kustantaneet, vaikkakin mä olin maksanut överihinnan ostamalla vodkapullon meidän iskältä, kun ei mulla ollut kirkkaisiin vielä ikää.
Mä astelin kohti pientä keittiötä muistuttavaa aluetta ja nostin kilisevän kangaskassini saarekkeelle. Mä otin snapbackin pois päästäni vain vetääkseni mun otsalla lepäävät hiukset sen alle piiloon ja asetin sen päähäni lippa taaksepäin. Mä solmin flanellipaidan takaisin mun lanteille ja pyysin Antonia jeesaamaan sen verran, että se etsi kaapista suurimman kulhon. Anton teki työtä käskettyä ja istahti sitten saarekkeen reunalla olevalle baarijakkaralle ja katseli, kun mä touhusin.
Mä tiesin, että näissä ryyppäjäisissä kelpasi vähempikin panostus ja olin päättänyt tehdä sen kaikista simppeleimmän boolin, mikä varmasti suurimmalle osalle maistuisi. Mä nostelin kassin sisällön pöydälle, mittailin sen enempää miettimättä kulhoon pisangia, vodkaa, valkkaria ja spriteä. Niemiharjun lukiolaiset ei tosiaan olleet mitään kulinaristeja ja mä tiesin ettei maulla ollut niin väliä, kunhan sillä humalaan pääsi.
Sen takia mä en jaksanut koristellakaan boolia sen kummemmin, leikkasin vain muutamat viipaleet limeä ja heitin ne pinnalle jääpalojen sekaan.
"Vittu mikä taituri sä oot", Anton sanoi vaikuttuneena. "Oot kyl just oikeel alal."
"Tiedän", virnistin ja pyöräytin vihreän litkun kirkkaalla muovikauhalla sekaisin.
Mä olin ottanut varalta vielä drinkkien tekoa varten mukaan persikkalikööriä, rommia, kokista ja paria eri hedelmämehua, mistä jälkimmäiset mä piilotin jääkaapin perukoille ja viinat mä työnsin alakaappiin niin syvälle, ettei niitä kukaan sieltä tajuaisi etsiä. Kaivoin kaapista muovimukeja pöydälle valmiiksi ja kaadoin itselleni testimielessä kupillisen. Mä olin juonut teininä niin vitusti Ville Vallattomia, etten mä kauheasti enää välittänyt pisangin mausta, mutta se onneksi hautautui limen ja spriten sekaan, ettei sekään häirinnyt. Tai sitten mäkin vaan halusin humaltua mahdollisimman nopeasti.
Mun oli pakko, etten mä miettisi Eveä ja sitä, miksi kaikki oli taas niin saatanan hankalaa.
— e v e —
Tuijotin mun kuvajaista peilistä ja irvistin. Peili oli likainen ja täynnä roiskeita, mutta silti mä näin harvinaisen selvästi oman kärttyisen naamani.
Mua ärsytti niin paljon.
Mä olin oikeasti jo sillä tasolla vitutukseni kanssa, että mä mietin vanhaa kunnon katoamistemppua. Mä olisin halunnut tekstata Leeville, mennä sen luokse vetämään rehelliset perskännit ja unohtaa kaikki paska mitä mä päässäni kävin läpi. Mä en ollut vieläkään kertonut Leeville musta ja Elisasta tai että mä ylipäätään tykkäsin tytöistä ja just sellaista seuraa mä olisin just nyt kaivannut.
Mä en kestänyt olla täällä, kun mulla oli niin paljon toiveita ja haaveita, mitkä ei koskaan toteutuneet.
Mä tiesin vetäneeni herneet nenään tosi pienestä. Mä tiesin, ettei Elisa varmasti tarkoittanut mitään pahaa vastattuaan Antonin kysymykseen meistä, kun se sanoi, ettei kaikki lesbot ole automaattisesti yhdessä. Ei Elisa ollut tilivelvollinen kenellekään meidän väleistä, ei meidän asiat kuuluneet muille, mutta silti mua harmitti tosi paljon.
Mä olin vaan niin valmis tulemaan kaapista kokonaan ja kai mä ajattelin, että Elisa olisi palkinto, minkä mä lopulta siitä hyvästä saisin. Nyt mulla ei ollut selkeää palkintoa enkä mä pystynyt juoksemaan karkuun sitä ajatusta, missä se tuntui musta tosi epäreilulta.
Asettelin mun sierainten välissä roikkuvan lävistysrenkaan suoraan, nappasin lavuaarin reunalta mun puoliksi juodun rieslingin ja palasin takaisin salin puolelle. Tai ei se mikään sali ollut, ehkä enemmänkin jättimäinen olohuone, missä haisi kirpputori, kalja ja axe. Keskellä huonetta oli kulahtanut persialaismatto, minkä päällä pikkumekkoiset tytöt ja humalaiset pojat tanssi ringissä musiikin tahtiin ja osa istui sohvilla tanssilattian laidalla katselemassa niitä.
Mä bongasin osan meidän porukasta saarekkeen ympärille kerääntyneenä. Mun sydän suli Oonalle ja Villelle, jotka seisoi liki toisissaan ja silitteli ujosti toistensa käsiä saarekkeen reunan alapuolella, muun porukan katseilta suojassa. Ne oli niin söpöjä, ihan toistensa lumoissa ja mä olin niin onnellinen niiden puolesta ja toivoin koko sydämestäni, että ilta menisi nappiin ja Oona saisi vihdoin lopullisen varmistuksensa koulun vaihtamiselle. Se ansaitsi hyvän elämän ja Villen kanssa se oli niin onnellinen, että kateeksi kävi.
Mä otin huikan pullon suusta ja pakotin hymyn kasvoilleni, kun mä menin niiden luokse. Ilmeisesti jotain draamaa oli menossa, kun kaikki oli hiljaa ja tuijotti tanssilattialle.
"Tarviiko niiden mun silmien edessä nussia saatana", Allu älähti ja kaatoi muovimukin sisällön kurkkuunsa. Se katseli inhoten, kun joku pienikokoinen brunette keinutti takapuoltaan jotain jätkää vasten tanssilattialla ja lopulta veti kiihkeät kielarisessiot siinä koko kansan edessä. "Vittu mitä paskaa oikeesti", se lisäsi ärtyneenä ja täytti tyhjentyneen mukinsa kukkuralleen.
"Milja on selvästi yli susta", Jesse vittuili ja Allu mulkaisi sitä jäätävästi.
"Haista Saarinen vittu."
Jesse näytti vähän pelästyneeltä, kun Allu tuntui oikeasti olevan loukkaantunut edessään tapahtuvasta kuivapanemisesta. Jesse nosti kätensä jätkän olkapäälle ja sanoi jotain, luultavasti pyysi anteeksi, sillä ne sitten lopulta paiskasi kättä.
"Ei meidän tarvi tässä olla", Ville sanoi ja viittoi kohti jotain ovea, mitä mä en ollut huomannut. "Mennään valtaamaan toi toinen puoli, ennen ku tänne tulee liikaa porukkaa."
Villen ei tarvinnut kahdesti käskeä, kun jengi alkoi lipua sen perässä toiseen tilaan. Mä halusin pääni sekaisin ja tiesin Elisan boolin olevan helvetin hyvä apuväline siihen, joten mä otin muovimukitornista yhden mukin itselleni ja kaadoin sen täyteen.
"Miten menee?" Oona kysyi, se oli jättäytynyt muusta porukasta ja katsoi mua huolestuneena.
Mä en enää nykyisin osannut esittää Oonalle, että mulla oli kaikki hyvin ja sillä sekunnilla kun mä yritin hymyillä, mun alahuuli alkoikin väpättää.
"Voi rakas, älä luovuta vielä", Oona sanoi vakavalla naamalla ja otti mua olkapäistä kiinni. "Sä et ehkä ite huomaa sitä, mut mä nään miten Elisa kattoo sua. Sillä on nyt vaan kaikkee tässä, ku se oli eka juhlien emäntänä ja täällä on niin paljo sen tuttuja ympärillä ja sen piti tehä toi booliki ja kaikkee."
Vitsi mikä meedio se oli. Mä en ollut sanonut sanaakaan ja se oli osannut lukea mun ajatukset.
"Ärsyttää vaan niin paljon", mä ähkäisin ja katselin kattoa, yritin estää kyyneleitä tulemasta. "Ja ärsyttää sekin, että mua ärsyttää. En mä jaksa olla aina tämmönen."
"Sä oot Eve ihana, mut ei sun tarvi esittää ilosta, jos sä et oo", Oona sanoi tsempaten. "Ja saat sä lähtee poiskin, voit mennä vaikka meille, jos sua ahdistaa. Meidän pitää vaan keksiä joku selitys iskälle, miks sä oot meillä ja mä teillä. On kyllä aika vaikee keksiä mitään järkevää, mut eiköhän me jotain keksitä."
Oona oli niin hölmö ja ihana ja vilpitön, että mua itketti ja nauratti samaan aikaan.
"Siinä menis kyllä Sepillä pasmat sekasin", mä naurahdin ja samassa kyyneleet valahti poskille.
Oona katsoi ilahtuneena, kun mä nauroin.
"Toivon silti, että sä jäisit, täällä saattaa olla tosi kivaakin", se sanoi ja katsoi mua sillä koiranpentuilmeellä, mitä mun oli hemmetin vaikea vastustaa.
"Kyllä mä jään. Nyt on vaan paska olo."
"Hyvä, koska mua oikeesti vähän pelottaa", Oona sanoi hiljaa. "Henna on jossain täällä. Se on ihan sairaan pelottava ja se yritti jo pilata mun ja Villen välit."
"Häh? Mitä se teki?"
"Alko puhua Kuismasta Villen kuullen ja se sai tietää vanhojentansseista. Sain onneks selitettyä sen ja kaikki on hyvin nyt, tosi hyvin oikeestaan, kerron siitä tarkemmin sitte paremmalla ajalla", Oona höpötti ja veti henkeä. "Mut silti mua ahistaa ihan hullusti, että se on täällä."
Oona näytti niin pelokkaalta, että mä en todellakaan voisi tehdä katoamistemppua nyt. Oona tarvitsi mua ja mä olin sille jo valmiiksi niin paljosta velkaa, etten mä vaan voisi häipyä ja jättää sitä tänne yksin.
Mä tiesin miten paljon se pelkäsi Hennaa.
"Voi vittu mikä ämmä se on", mä huokaisin, pyyhkäisin kyyneleet poskilta ja tartuin Oonaa kädestä. "Mennään tonne ja näytetään sille, että teitä ei erota mikään."
Oona hymyili suloisesti ja puristi tiukasti mun kättä, kun me lähdettiin astelemaan toiseen huoneeseen.
Toinen tila oli paljon edeltäjäänsä sympaattisempi. Se oli selkeästi tehty enemmän seurustelua ja rentoa yhdessäoloa varten, kun nurkkaan ahdatut sohvat oli niin lähellä toisiaan ja keskiötä koristi massiivinen puinen sohvapöytä. Ummehtunut kirpparin hajukin oli jäänyt toiselle puolelle ja paksut seinät eristi sieltä tulevan jumputusmusiikin juuri sopivaksi mun korville.
"Istukaa alas, mä käyn hakee meille vähä juotavaa", Elisa sanoi ja katosi toiselle puolelle.
Mä en ollut kykeneväinen tekemään päätöksiä edes istumapaikan suhteen, joten mä olin kiitollinen, kun Oona veti mut viereensä kahden istuttavalle sohvalle. Se piti mua kädestä ja mun sydän suli, kun se oli niin kultainen. Mä tiesin, että se olisi ihan salettiin halunnut olla Villen vieressä, mutta pisti silti mut kaiken muun edelle.
Mun omatunto soimasi, kun mä olin ollut ihan paska ystävä.
Anton valtasi sohvaryhmän ainoan nojatuolin, Allu rojahti isoimmalle sohvalle makuuasentoon ja Ville suorastaan ryntäsi läpsimään sitä naamaan. Ville joutui nykimään sen istuma-asentoon, ettei se sammuisi siihen. Allu oli helvetin kovassa kännissä, niin kuin se ilmeisesti aina oli, ja musta tuntui vähän pahalta sen puolesta. Mä tunnistin itseni sen käytöksestä, kun mä olin myös lukemattomia kertoja yrittänyt turruttaa pahan oloni alkoholiin.
Sitähän mä kai nytkin yritin.
"Täällähän te ootte!"
Mä katsoin poikaa, joka oli ilmestynyt huoneeseen ja kuulin Oonan henkäisevän mun vierellä. Mä en ihan heti tunnistanut kuka se oli, mutta heti kun mä tunnistin, mua alkoi hulluna naurattaa.
"Ei saakeli, tuttuja!" Janne virnisti meille leveästi ja tuli ihan kädestä pitäen sanomaan meille päivää.
Me oltiin just pari päivää sitten Oonan kanssa juteltu siitä, että ilman Jannen ja Oonan kolmen vuoden takaisia epäonnistuneita treffejä me ei varmaan oltaisi koskaan tutustuttu Siréneihin. Vielä muutama viikko sitten mä olisin halunnut syöttää Jannen piraijoille siitä hyvästä, mutta ilman sitä mä en olisi myöskään koskaan saanut rakastua niin palavasti enkä varmaan löytänyt näitä puolia itsestäni, joten mä olin sille tavallaan koko elämäni velkaa.
"Ei hitsi, mua vähä kuumotti ootko sä täällä", Oona hihitti ujona.
"No hard feelings, oon yli susta", Janne virnisti itsevarmasti Oonalle, joka alkoi armottomasti kikattaa. Se katsahti Villeä, joka myös nauroi hilpeänä koko tilanteelle.
"Sä sit nappasit mun entisen heilan!" Janne irvaili Villelle, vaikka sen ja Oonan seiskaluokan deitit oli kestäneet ehkä puoli tuntia. Ville katsoi sitä epäuskoisena.
"Täh? Kuka sulle on ehtiny juoruta?"
"No kukakohan? Luuletko sä, et Saariselta pysyy salassa mikään?" Janne nauroi. "Äijäkoodi hukassa, bros before hoes, eiks sen niin pitäis mennä?"
"Rakkausrikokset vanhenee kolmessa vuodessa, joten ei lasketa", Ville vastasi ja katsoi Oonaa hymyillen, jonka silmät vaan sädehti entisestään.
Mulle tuli heti parempi olo. Oli kiva, kun meidät muistettiin vielä kolmen vuoden jälkeenkin. Vaikka me oltiin tosi vähän oltu Jannen kanssa tekemisissä silloin, niin silti se muisti.
Tuntui vaan jotenkin tosi merkitykselliseltä.
Janne istui Allun ja Villen valtaamalle sohvalle, se paiskasi kättä myös Antonin kanssa ja lopulta ne alkoi jutella taas siitä nuoleskeludraamasta, mikä mekin oltiin todistettu toisella puolella. Se oli ilmeisesti Niemiharjun kuumin puheenaihe tällä hetkellä enkä mä tiennyt mitään yksityiskohtia koko jutusta, joten mä keskityin juomani hörppimiseen ja katselin niitä.
Janne näytti niin kunnolliselta, se oli tosi herttainen ja kohtelias tyyppi, sellainen turvallisen ja luotettavan oloinen. Mä muistin, että se oli jo silloin kolme vuotta sitten ollut sellainen järjen ääni, eikä se ensivaikutelman perusteella tuntunut muuttuneen siitä mihinkään. Sillä oli tosi siistit vaatteetkin, vaaleansininen kauluspaita ja mustat farkut ja sen lyhyt tukka oli selkeästi vasta käyty leikkauttamassa kuosiin. Se muistutti mua siitä millainen Victor oli ennen kaapista tuloaan, kun se oli esittänyt kunnollista heteropoikaa ja musta tuntui, kuin mä tuntisin Jannen paremminkin.
Siitä mä en kyllä saanut minkäänlaisia homoviboja, mutta kuitenkin. Tuntui vaan hassusti tosi tutulta.
"Mä en muuten sit ota vastuuta tosta enää", Janne sanoi hiljaisempaan ääneen. Ne ei puhuneet enää siitä Miljasta, kun kaikki katsoi yhtäkkiä ovelle päin.
Oona puristi mun kättä kovemmin.
Henna hoiperteli piikkikorkoineen ovesta sisään, se suoristi ryhtinsä ja pian sen koko olemus huokui teatraalista itsevarmuutta. Sen kaikki eleet oli niin harkittuja ja mietittyjä ja se todellakin tiedosti olevansa suuri persoona, jota joko rakasti tai vihasi.
Mä tasan tiesin kumpaan leiriin mä kuuluin.
Sen perässä leijui myös aivan järkyttävä hajuvesipilvi, jota mä ainakin sataprosenttisen varmasti vihasin. Mulle tulisi salettiin päänsärky siitä, se oli ihan tajuttoman voimakas ja mä olisin mielummin haistellut sitä unmehtunutta kirpputorin hajuakin.
"Moikka!" se huudahti ylipirteästi, vei katsettaan pitkin huonetta ja pysähtyi mun kohdalla. "Mitä ihmettä! Ai säkin oot täällä!"
Henna kuulosti niin feikiltä, että mua oksetti. Se ei todellakaan ollut onnellinen mun näkemisestä, se oli inhonnut mua ja Oonaa meidän ensitapaamisesta lähtien.
Mä päädyin vain nyökkäämään sille, en mä edes hymyillyt. Ei mua huvittanut olla sille mukava, kun ei sekään koskaan ollut sellainen mulle ollut. Ja jos se oli tosiaan yrittänyt pilata mun parhaan ystävän rakkaustarinan, niin mä halveksuin sitä vielä enemmän.
Henna ei ollut huomaavinaankaan tyhjillään olevaa sohvaa, kun se änki takapuolensa jätkien sohvalle Jannen ja Allun väliin. Mua huvitti miten niin monia silmin nähden vitutti Hennan läsnäolo, kun Ville päästi raskaan huokauksen, Anton hautautui syvemmälle huppuunsa eikä Janne ja Allu kehdanneet juoruilla enää, kun niiden välissä istui maailman suurin draamakuningatar.
Hiljaisuutta ei onneksi tarvinnut kestää kauaa, kun Jesse toi eloa huoneeseen saavuttuaan takaisin omilta teiltään.
"Ihanaa tytöt, te ootte jättäny just täydellisen Jessen mentävän paikan tähän näin!" Jesse iloitsi ja ländäsi itsensä varsin tyytyväisen näköisenä mun ja Oonan väliin pienelle sohvalle.
Ne oli Hennan kanssa kyllä lopulta tosi samanlaisia.
"Tosi kiva hei", mä naurahdin ja vääntäydyin niin reunaan kuin oli mahdollista. "Ihan oikeesti, haluutko sä tulla syliin?"
"Eiku tuu sä mun", se virnisti ja mä pyöritin sille silmiäni.
Elisa tuli hetken päästä takaisin meidän luokse, se kantoi shottilautasta toisessa kädessään ja toisessa oli vajaa vodkapullo. Mun piti tietoisesti rauhoitella mun hengitystä, kun se näytti niin helvetin hyvältä, kun sen lippa oli taaksepäin eikä hiukset peittäneet sen kasvoja. Sen hihattoman t-paidan löysät hihansuut paljasti sen kyljet ja valkoiset calvinit ja mä pelkäsin, etten enää koskaan pääsisi lähelle sitä, koskettamaan sen ihoa.
Se oli niin jumalattoman upea.
"No niin lapsukaiset", Elisa virnisti laskiessaan lautasen pöydälle, sen valkoiset hampaat välkehti, kun se katsoi meitä. "Eiköhän vedetä kännit!"
***
"Mitä tää meinaa?" Jesse kysyi, se tuijotti puhelintaan kulmat kurtussa. "Never have I ever had a one night stand?"
"Se meinaa Jesse sitä, että sun pitää juoda", Elisa virnisti ja kaikki repesi, paitsi Jesse, joka ei tajunnut kysymystä ja Elisan piti suomentaa se sille, minkä seurauksena jätkä veti ylpeänä ainakin puolet mukinsa sisällöstä kurkkuunsa.
Mä vaan katsoin vierestä, kun moni muukin veti huikan juomastaan. Mä ja Oona istuttiin hievahtamatta kuin tatit, Oona yritti olla olematta ilmiselvä, kun se tarkkaili vaivihkaa Villeä ja mä tarkkailin Elisaa, joka myös joi kyseisen kysymyksen kohdalla. Villekin lopulta joi ja mä huomasin ettei Oona ollut siitä kauhean innoissaan.
Tämä peli oli helvetin vaarallinen näin alkuvaiheessa suhdetta.
Mä en ollut mikään juomapelien suurin ystävä. Tai no, ehkä mä voisin ollakin, jos me oltaisiin pelattu ihan mitä tahansa muuta. Never have I ever ei vaan varsinaisesti auttanut mua siinä ainoassa tarkoituksessa, mikä sillä oli. Sen sijaan, että mä olisin päässyt pelin ohessa kunnon kaatokänniin, mä tunsinkin epämiellyttävän laskuhumalan tekevän tuloaan.
Miten mä voisin humaltua, kun en mä ollut viime vuosina tehnyt yhtään mitään? Ei mulla ollut ollut hurjia seksiseikkailuja eikä ketään kiinnostanut sellaiset kysymykset, mihin mä olisin voinut juoda, kuten oliko joku vetänyt viisi kymppiä kokeista putkeen lukematta sivuakaan tai oliko jonkun kodin pihalla allastalo.
En mä kyllä jälkimmäisestä olisi saanut edes pistettä, kun ei mulla ollut kotia enää.
"Seuraava kysymys! En ole koskaan harrastanut seksiä työkaverini kanssa", Jesse luki ja kaikki käänsi katseensa kohti Elisaa, joka oli porukan ainoa, kenellä oli ylipäätään työpaikka.
Elisa vei juomansa kohti huuliaan, mutta ei sitten kuitenkaan juonut. Mä kurtistin kulmiani. Yritin olla yliajattelematta, mutta mä pakostakin mietin salailiko se, eikö se kehdannut vastata rehellisesti, kun mä olin tässä.
"Meen käymään röökillä", Elisa ilmoitti, se otti snapbackin pois päästään hieroakseen tukkaansa ja jätti lakin sohvalle lähtiessään.
Mä olisin halunnut mennä sen mukaan, mutta se oli niin nopea liikkeissään, etten mä ehtinyt. En mä tiedä olisinko edes kehdannut mennä mukaan, kun ei se pyytänyt ketään seurakseen. Mä upottauduin syvemmälle sohvan uumeniin ja yritin olla masentumatta.
Mua oikeasti harmitti, tosi paljon, kun Elisa ei huomioinut mua yhtään. Sille tuntui olevan samantekevää olinko mä edes täällä.
"Ja seuraava! En ole koskaan käyttänyt salaa jonkun toisen Netflix-tunnuksia", Jesse suomensi kysymyksen sovelluksesta ja mä hörppäsin juomaani.
Mä en ollut tehnyt sitäkään, mutta mun kurkkua kuivasi.
Mulla meni seuraavat kymmenen kohtaa ohi. Eniten kaatoja sai Anton ja Henna, ne oli kumpikin tahoillaan tehneet oikeasti ihan kaikkea. Ne oli käyneet pornokaupassa, antaneet tai vastaanottaneet sylitanssin ja jopa harrastaneet seksiä jossain julkisella paikalla. Utelias mä kyllä olin ja musta oli hauska saada tietää mitä kaikkea jengi oli tehnyt, mutta mä en voinut lakata miettimästä kuinka monta yhden illan juttua Elisalla oli ollut ja oliko se oikeasti harrastanut seksiä työkaverinsa kanssa.
Mä en voinut mitään sille, että mä olin mustasukkainen. Ihan helvetin mustasukkainen. Mua oli ahdistanut se sen työkaveri jo ennen tätä ja nyt vielä enemmän. Se kuitenkin oli ihan mielettömän hyvännäköinen pitkine mustine hiuksineen ja tatskoineen, en mä yhtään ihmettelisi, jos Elisalla olisi sutinaa jonkun sen kaltaisen kanssa. Mun vilkas mielikuvitus lähti valloilleen ja mä näin mielessäni kristallinkirkkaasti sen ja Elisan repimässä toisiltaan vaatteita jossain pubin hämyisessä takahuoneessa pitkän työvuoron jälkeen.
Mulle tuli paha olo.
"En ole koskaan suudellut enempää kuin yhtä ihmistä saman päivän aikana!"
Jesse veti ylpeänä monta huikkaa juomastaan, samoin teki Henna ja Anton. Mä olin jo tottuneesti skippaamassa, kunnes mä tajusin saavani siitä myös pisteen.
Mun ja Roopen vuosipäivän iltana mä olin päätynyt pussailemaan Elisan kanssa.
"En ole koskaan ollut osallisena kolmenkimppaan", Jesse luki mystisellä äänellä, katsoi kaikkia meitä yksi kerrallaan, mutta ensimmäistä kertaa kukaan ei hievahtanutkaan.
"Oho!" Janne ihmetteli ääneen, kun Anton ja Henna jätti juomatta.
"Ei vittu huh, tän jos oisit tehny, nii oisin kyllä ollu helvetin kade", Jesse sanoi Antonille, joka vaan murahti.
Helsingin vahvistus ei ollut oikein juhlatuulella. Kännissä se kyllä oli, tietysti, se oli pelin takia joutunut korkkaamaan jo kaksi uutta kaljatölkkiä, mutta siitä tuli humalassa enemmänkin hiljainen tarkkailija kuin mikään örveltäjä. Allu sen sijaan seilaili jo kohti humalaisten höyhensaaria, oli oikeasti ihme, ettei se jo ollut sammunut.
"Mitäs sanotte tytöt, hoidetaanko asia alta pois tänä iltana?"
Mä säpsähdin, kun Jesse laski kätensä mun ja Oonan olkapäille ja katsoi meitä kumpaakin vuorotellen.
"Ai mikä?"
"No toi kolmenkimppa, että voidaan sit ens kerralla juoda sen kyssärin kohdalla?"
Henna tuhahti kateellisena ja asetti kätensä puuskaan. Oona purskahti nauruun ja mä tyrkkäsin Jessen käden helvettiin mun olkapäältä.
"Vain kuolleen ruumiini yli Jesse", mä vastasin huvittuneena ja se henkäisi järkyttyneenä.
"Mitä? Enkö mä oo niinku ihan vitun seksikäs?"
"Tietty oot, mut sulla on vaan väärä elin housuissa."
"Mitä sä tarkotat?"
"No mitäköhän?"
Mä näin sivusilmällä kuinka Henna kohottautui haukkana paremmin istumaan ja toljotti mua suu auki. Jesse oli sen verran humalassa, ettei se heti tajunnut mitä mä tarkoitin, mutta lopulta sen silmät suureni ja se käännähti kokonaan mua päin.
"Et kai sä oo —"
Mä nyökkäsin ja pelkäsin Jessen silmien pullahtavan kuopistaan ulos.
"NO MITÄ VITTUA?!!?"
"Totta se on", mä vastasin vakavana ja vein juoman ylpeänä huulilleni.
Mä olin rehellisesti helvetin hämmentynyt siitä, ettei kukaan ollut juorunnut Jesselle mun lesboudesta. Ei edes Ville, vaikka ne oli kuin paita ja perse ja varmasti kertoi toisilleen ihan kaiken. Se sai mut myös ehkä ymmärtämään paremmin Elisan käytöstä mua kohtaan, ehkä se ei ollut uskaltanut koskea muhun kaikkien nähden, kun en mä kuitenkaan ollut vielä tullut kaapista ulos kaikille. Ehkä se halusi kunnioittaa mun omaa tahtia ja antaa mun itse päättää kenelle mä siitä kertoisin ja millä aikataululla.
Se tuntui mielettömän ihanalta.
"Tietääkö Elisa, että säki oot lepakko?"
Jessen vilpittömän hölmö kysymys hiljensi koko huoneen, kunnes mä, Oona ja Ville purskahdettiin nauruun.
"Vittu sä oot Saarinen kujalla", Ville nauroi ja Jesse katseli kaikkia ihan huuli pyöreänä.
"No mitä?!"
Ville ei selkeästi halunnut juoruilla isosiskonsa parisuhdeasioita, sillä se nousi ylös ja nykäisi Jessen puhelimen sen kourasta viedäkseen peliä eteenpäin.
"Next question! En ole koskaan nähnyt seksiunta jostain huoneessa olevasta!"
Ville joi hörpyn ja iski silmää Oonalle, joka punastui ja joi sitten itsekin. Henna otti pitkän kulauksen, muttei suostunut kertomaan kenestä se oli unta nähnyt. Anton ei juonut ja Henna tuntui ottavan sen itseensä, mutta sen jo valmiiksi suuri ego sai pönkitystä, kun Allu myönsi nähneensä seksiunta Hennasta ja lopulta myös Jesse ja Janne ottivat huikat samasta syystä.
Mä en todellakaan pystynyt ymmärtämään niitä, mutta kai Henna sitten vaan oli jätkien mielestä helvetin kuuma.
"Kiitos kunniasta pojat", Henna kihersi ja suoristi mekkoaan, kun katseet oli kääntyneet hetkeksi siihen päin.
"Mä tuun ainaki näkemään ens yönä seksiunta Evestä ja Elisasta", Jesse mumisi ja mä tönäisin sitä niin lujaa, että sillä kaatui vähän boolia housuille.
"Hyi sä oot oksettava", puuskahdin.
"Sä ihan ite annoit mulle nää mielikuvat hopeatarjottimella! Mut siis, jos haluutte, niin voitte Elisan kaa antaa ne mielikuvat myös ihan videomateriaalin muodossa ja lähettää ne mun sähköpostiin, mikä on jesse piste the piste kuningas ät —"
"Sä oot Jesse sairas, hae apua", Ville hekotti toisella sohvalla.
"No miten niin!? Kai mä nyt oon helvetin hämmentyny, ku ei Eve nyt varsinaisesti näytä lesbolta", Jesse puhui hyvin suoraan ja mä tirskahdin.
"Sori Jesse, lesbojen oppikirjassa ei lukenu, että se pitää näkyä ulospäin."
"No kuten tästä tilanteesta voimme päätellä, niin kyllä, se pitää näkyä! Jumalauta, mähän oon nolannu itteni aivan täysin sun silmissä! Oon noin sata kertaa koittanu iskee sua", se höpötti ja mä hymähdin sen jutuille.
"Aijaa, en mä vaan oo mitään huomannu", sanoin viattomana. "Sun pitää hioo joku uus taktiikka, toi ei selkeesti toimi."
"Tai sit sun yksinkertasesti vaan alkaa pukeutua lesbommin", se murahti, nousi ylös napatakseen Elisan jättämän lippiksen ja lätkäisi sen mun päähän. "No nyt sä näytät lesbolta", se murjaisi ja mä pyöritin sille silmiäni.
"Sori Eve, sori oikeesti, että tolla on vaan kaks aivosolua ja toinen niistä on rikki", Ville pyyteli anteeksi, mä laitoin käden sydämelleni ja naurahdin.
"Eihän se sun vika oo, Ville. Et sä oo sitä kasvattanu."
"Se ois kyllä tarvinnu Sirénien kuria sen elämään, sehän on ihan toivoton tapaus", Ville tuumasi.
"On siinäki kaveri, ei jumalauta", Jesse ärähti bestikselleen ja se yritti roastata takaisin, mutta epäonnistui siinä täydellisesti ja sai kaikki vaan nauramaan yrityksellään. Jopa Antonin, joka tuntui olevan ärsyyntynyt Jesseen jostain tuntemattomasta syystä.
Asettelin mustan lätsän paremmin mun päähäni, käänsin lipan taaksepäin ja mietin mielessäni, että olisipa Elisa nyt täällä. Mä olisin halunnut sen näkevän kuinka sinut mä olin seksuaalisuuteni kanssa. Mä olisin halunnut todistaa sille, etten mä enää hävennyt sitä osaa itsessäni ja että mä pystyin olemaan avoin ja jopa heittämään siitä rentoa läppää. Mä halusin tutustua näihin ihmisiin tällä kertaa täysin omana itsenäni ja mua harmitti, ettei Elisa päässyt todistamaan millainen mä olin porukassa.
Hetken päästä me jatkettiin peliä ja mä jouduin taas istumaan kuivin suin.
***
"Kattokaa kenet mä löysin tuolta pihalta!"
Koko porukka käänsi uteliaat katseensa ovelle. Antonia lukuunottamatta kaikki jätkät tuuletti ja ulvoi, Henna muuttui silmin nähden vittuuntuneeksi. Mä katsoin ensin Oonaa ja sitten ovelle ilmestynyttä tyttöä, kenen kättä Elisa piti ylhäällä.
Se tyttö oli ehkä yksi kauneimmista ketä mä olin koskaan nähnyt. Se oli luonnonkaunis, sillä ei ollut pisaraakaan meikkiä sen kasvoilla. Sillä oli suloiset hymykuopat ja ujo katse sen kirkkaissa sinisissä silmissä, pitkät luonnolliset hiukset, joissa oli oma maantienruskea väri ja joiden latvoja aurinko oli vuosien varrella vaalentanut. Se oli hoikka ja huippumallin näköinen, se paini ihan eri sarjassa kaikkien muiden tyttöjen kanssa, ketä mä olin täällä nähnyt. Se oli siisti ja hillitty ja cool, sillä oli Brixtonin kipparilakki, musta pitsireunainen pikkutoppi, musta skaterhame ja klassikkovanssit jalassaan. Se oli myös saanut Elisan tekemään sille oman drinkin, sex on the beachin, mä tunnistin sen heti.
Jotain mun sisältä musertui, kun mä katsoin niitä. Tuo kuvankaunis tyttö pukeutui juuri niin kuin mä olin pukeutunut vielä kolme vuotta sitten — silloin, kun mä olin vasta tutustunut Elisaan ja olin hetken aikaa uskaltanut pukeutua rohkeammin.
Nyt sellainen tyttö seisoi Elisan käsipuolessa iloisena hihitellen.
Niin kuin mäkin olin silloin kolme vuotta sitten hihitelly.
Mä tunsin oloni helvetin typeräksi.
"Moikka, oon Oona!"
Oona nousi ylös ja tyttö tuli hymy huulillaan kättelemään sitä. Se tuoksuikin tosi hyvälle, jollekin pehmeälle puuteriselle hajuvedelle.
"Saara, moi", se tervehti. "Ihana tukka sulla", se kehui Oonan pastellinliloja nutturoita ja sai mun parhaan kaverin kikattamaan iloisena. Ne bondasi sillä sekunnilla ja mua ärsytti enemmän.
Tyttö käänsi katseensa muhun ja mä pakotin itseni ylös, vaikka mulla oli vaikeuksia katsoa sitä edes silmiin.
Mä olin niin tajuttoman kateellinen.
"Eve", mä esittäydyin hyvin koruttomasti ja se näytti vähän säikähtäneeltä, kun mä en ollutkaan yhtä pirskahteleva kuin Oona oli ollut.
"Oona ja Eve on tosta naapurikylän lukiosta", Elisa selvensi ja mä tunsin mustan verhon laskeutuvan entistä sankempana mun silmien eteen.
Miksi mua vitutti näin paljon?
Ajatukset pörräsi mun päässä kuin kiukkuiset ampiaiset ja mä melkein purin poskeni verille. Mua vitutti, että meidän historiasta huolimatta Elisa esitteli mut ihmisille kuin mä olisin joku hyvänpäiväntuttu, joku sellainen ketä moikataan ruokakaupassa, mutta ei jäädä vaihtamaan kuulumisia ja toivotaan, ettei törmätä enää hyllyjen välissä.
"Mitä vittua te ootte kaikki ihan naamat jo nyt", Elisa naurahti hämillään, kun kaikki oli yhtäkkiä niin hiljaa.
"No vittu pelattiin never have I ever ja kävi ilmi et ollaan kaikki tehty vähän kaikkee. Henna ja Anton joi vittu joka kohdassa", Jesse selvensi uudelle tytölle, joka ei ollut näkemässä.
Saara vaikutti tosi ujolta, se vaan hymyili suloista hymyään, muttei sanonut mitään. Elisa istahti viereiselle vapaalle sohvalle ja veti tietysti Saaran perässään viereensä.
Mun ja Elisan välissä oli vain kahden sohvan käsinojat, mutta tuntui kilometreiltä, vähintään.
Mä nostin lattianrajasta vajaan vodkapullon ja jatkoin sillä vaivihkaa mun puolilleen joutua boolia. Se maistui helvetin pahalta ja kaikki muut maut hukkui vodkan kitkeryyden alle, mutta mä en vaan kestänyt enää olla selvinpäin.
"Nyt ku meitä on enemmän ja kaikki ei tunne toisiaan, nii pelataan truth or dare!"
Jessen ehdotus sai kaikki muut innostumaan, mutta mä huomasin olevani vähemmistöä Antonin kanssa, joka istui myös hyvin ilmeettömästi nojatuolissaan särppimässä kaljaansa. Mua ärsytti, kun Saarakin hymyili aurinkoisesti idean johdosta, tottakai se oli ujoudesta huolimatta heittäytyvä persoona, täysin mun vastakohta.
Mun mieleen myös palasi ikävät muistot kolmen vuoden takaa, kun me Oonan kanssa saavuttiin myöhässä Sirénien bileisiin ja pölähdettiin suoraan keskelle pullonpyöritystä, jossa silloisella uudella tytöllä oli ollut tehtävänä pussata sitä ketä se panisi. Se Fanni pussasi silloin Elisaa, se sama tyttö, jota Elisa suuteli vuoden vaihtuessa ja jonka takia mä olin ollut vuosia ihan hajalla.
Kai mä pelkäsin, että sama tapahtuisi nyt uudestaan Saaran kanssa. Mä en todellakaan ollut valmis murskaamaan mun sydäntä uudestaan.
"Pullonpyöritystä vai? Eikö se oo aika yläastemeininkiä?" mä yritin epätoivoisesti saada ihmiset tajuamaan, että me oltiin ehkä kasvettu sellaisista peleistä yli.
"Älä viitti", Elisa älähti, se tökkäsi mua olkapäähän. "Just hyvä peli tähän väliin."
Sitä mä vahvasti epäilin.
Mä en uskaltanut katsoa sitä silmiin, heilautin vaan mun kättäni ja yritin saada itseni pikakelauksella humalaan. Jesse nappasi vodkapullon maasta, otti sieltä hörpyn ja laittoi sen kiertoon. Mä skippasin sen suosiolla, kun olin pilannut sillä jo mun oman juomani. Pullo kävi kaikkien huulilla, jopa Oonan, joka inhosi kirkkaita yli kaiken. Pullo skippasi puolivahingossa nojatuolissa istuvan Antonin ja päätyi viimeisenä Saaran käsiin. Se ei juonut pullon suusta, vaan kaatoi kaiken sisällön omaan mukiinsa.
"Hups", se sanoi ja katsoi Antonia viattomana hymyillen. "Sulle ei nyt jääny yhtään."
"Boooom!" Jesse huudahti ja däbäsi ja mä hautasin kasvot käsiini. Jesse oli ihan huippu tyyppi, oikeasti oli, mutta välillä mua vaan hävetti sen puolesta.
Jesse asetteli pullon pöydälle ja mä katsoin kauhusta kankeana, kun se pyöräytti sen liikkeelle. Luojan kiitos se osui ensimmäisenä Alluun, joka oli varmaan vain minuuttien päässä sammumisesta.
"No niin Allu, totuus vai tehtävä?"
"Tehtävä", Aleksi vastasi salamana.
"Kävele tonne keittiöön niinku klonkku ja hae sieltä jonku kädestä bisse, ja sano klonkun äänellä my precioussss", Jesse ehdotti ja nauroi niin kovaa, että se kuulosti enemmän hevoselta.
Ei sillä, etteikö muakin olisi naurattanut. Tehtävä oli ihan helvetin kekseliäs.
"No voi vittu", Allu tyrskähti. Tehtävä sai humalaiseen poikaan aika nopeasti eloa, se lähti suorittamaan tehtävää samantien. Se asettautui nelinkontin lattialle ja lähti itsevarmasti loikkien etsimään aarrettaan. Mua nauratti ja samaan aikaan pelotti, sillä mä itse vähintään kuolisin, jos mun pitäisi suorittaa vastaava tehtävä näiden ihmisten edessä.
Allu palasi hetken kuluttua takaisin kaljatölkki kädessään, edelleen nelinkontin loikkien. Se näytti niin typerältä, että se rikkoi kyllä kaikki huoneessa olleet jäät. Aleksi palasi takaisin paikalleen ja pyöräytti pulloa.
Mun hymy hyytyi, kun se osuikin muhun.
"Totuus vai tehtävä?"
Vaikka mua ahdisti, niin silti mä olin valmiimpi nolaamaan itseni tekemällä jotain klonkku-tehtävän kaltaista typeryyttä, kuin että mä olisin joutunut vastaamaan jotain diipimpää, mikä murskaisi mut sisältä päin.
"Tää on ihan typerä peli, mut tehtävä", mä huokaisin.
"Sun tehtäväs on alkaa vihdoin bilettää ja lopettaa toi vitun mökötys", Allu sanoi odottamatta ja mä katsoin sitä hämilläni.
Mä en edes tiennyt miten se oli havainnoinut mun mökötyksen, kun se oli ollut sammumisen rajamailla koko illan, mutta en todellakaan alkanut kyselemään. Olin sille kiitollinen, ettei se pakottanut mua tekemään mitään typerää kaikkien edessä.
Mä pääsin helvetin helpolla.
Pyörittelin sille silmiäni, kohottauduin kohti pöydällä olevaa pulloa ja tällä kertaa se osui Janneen.
"Totuus vai tehtävä?"
"En vittu ota tehtävää, joten totuus", Janne nauroi.
Viina oli todellakin alkanut luikertella mun verenkiertoon, sillä kaikki tuntui sumealta mun aivoissa. Oli ihan mahdotonta keksiä mitään nokkelaa, joten mä käytin tilaisuuteni hyväksi utelemalla jotain mikä saisi Jannen näyttämään vähän vähemmän Victorilta mun silmissä.
"Mikä kiihottaa sua eniten?"
Jannen eleet ja ilmeet oli kyllä Victorista kaukana, kun se vastasi ytimekkäästi, että tissit.
Mä nyökkäsin hyväksyvästi sen vastaukselle ja otin rennon asennon. Seuraava pullo osui Oonaan ja se sai tehtäväkseen pitää minuutin mittainen seksivalistus. Oona oli niin suloinen selittäessään viattomalla äänellä ehkäisyn tärkeydestä ja kondomin asettamisesta paikoilleen.
"Se on sellasta ihanaa aikusten välistä leikkiä, joka on niinku leijuis vaaleenpunasen pilven päällä", se selitti posket hehkuen. Mä huomasin miten Oona selkeästi käytti kaiken tahdonvoimansa yrittäessään olla katsomatta Villeä puheensa aikana. Se olisi varmasti halunnut omistaa jokaikisen sanan sille, hitsi, se oli ollut seitsemännessä taivaassa niiden yhteisen yön jälkeen.
Me annetiin aplodit Oonan puheelle ja se laittoi pullon pyörimään posket punaisina. Oli lähellä, ettei Oonan pyörittämä pullo osunut uuteen tyttöön, mutta se palasikin pari senttiä takaisin osoittamaan Elisaa.
"Totuus vai tehtävä?"
"Tehtävä", Elisa vastasi ja väläytti sen kaikista hurmaavimman hymyn, mikä sai mut oikeasti palvomaan maata sen jalkojen alla. Otin hörpyn mun juomasta ja odotin sydän sykkyrällä tehtävää, minkä Oona sille keksisi.
"Pussaa sitä ketä panisit!"
Ei jumalauta Oona.
Toljotin mun parasta ystävää järkyttyneenä. Oona virnisti mulle ja iski silmäänsä, mutta se ei auttanut mun pakokauhuun pätkääkään. Mä menin entisestään paniikkiin, tuntui, että mun aiemman paljastuksen jälkeen Jesse ja Henna ja kaikki odotti sen pussaavan mua ja mä pelkäsin kuollakseni sen pussaavan Saaraa. Mä olin aivan valmis nousemaan ylös ja juoksemaan huoneesta pihalle ja hyppäämään alas jostain korkealta ja kuolemaan, mutta mä en ehtinyt toteuttaa edes ensimmäistä kohtaa, kun mä sitten ihan oikeasti tunsin ne Elisan huulet vasten omiani.
Mun tunteet heitti alle sekunnissa totaalisen kärrynpyörän.
Oikeasti, ne meni täydellisestä pakokauhusta täydelliseen transsiin.
Siltä se nimittäin tuntui, se tuntui ihan helvetin täydelliseltä. Suudelma oli täynnä kaihoa ja ikävää ja rakkautta ja sanatonta varmuutta siitä, että kaikki mun kauhuskenaariot oli pelkkää mun omaa mielikuvitusta.
Suudelma huusi mulle, että lopeta nyt saatana se ylianalysointi ja anna mennä.
Siksi mä uskalsin antautua tunteiden viemäksi ja liu'utin käteni Elisan poskelle pitkittääkseni suudelmaa. Vaikka me oltiin ihmisten ympäröivänä ja ne mylvi ja hurrasi meidän ympärillä, mä en nähnyt enkä haistanut enkä maistanut mitään muuta kuin Elisan.
Mä leijuin just siellä vaaleanpunaisen pilven päällä, mistä Oona puhui. Elisa sai sen aikaan pelkällä yhdellä viattomalla suudelmalla, mitä mä en todellakaan olisi ansainnut, mutta todellakin halusin ja vielä kovemmin tarvitsin.
Suudelma oli hetkessä paikannut vuosia vanhan haavan pullonpyörityksestä ja pari muutakin haavaa siinä samalla. Kun me irtauduttiin toisistamme ja Elisa palasi silmäänsä iskien takaisin omalle sohvalleen, mä näin Saaran hymyilevän vilpittömän iloisena sen vierellä. Mä näin sen silmistä, ettei se todellakaan ollut tippaakaan kiinnostunut Elisasta romanttisessa mielessä ja mä olin ollut aivan idiootti kuvitellessani niin.
En tiennyt olinko mä elämässäni koskaan aiemmin ollut niin huojentunut ja niin onnellinen.