Ollin nk
Makaan sängylläni masentuneena. Olen ollut tässä viimeiset kaksi tuntia. Silmäni ovat turvonneet suurinpiirtein umpeen, enkä usko, että kyyneliä on enää yhtään. Olen käyttänyt ne kaikki. Niitä ei vaan enää voi tulla. Itken ilman kyyneliä. Miksi Aleksin piti lähteä?
Nousen istumaan. Minun on pakko tehdä nyt jotain muuta kuin vain itkeä sängyssä. Tässä on vielä ainakin puolitoista viikkoa jäljellä, joten en voi koko sitä aikaa maata sängyssä.
/time skip seuraava aamu\
Lähden juoksemaan kouluun, sillä olen jo myöhässä. Ja ihan koska elämäni ei ole tarpeeksi perseellään, lennän kauniissa kaareessa hiekkatien laitaan. Katson taakseni ja näen kiven johon ilmeisesti kompastuin. Mahtavaa. Nousen istumaan ja näen verillä olevat käteni. Ai vittu. "Sattuko?" joku kysyy minulta. "No vähä", vastaan ja tuijotan käsiäni.
"Anna mä autan", tuo ihminen sanoo ja ojentaa kätensä. Otan epäröiden tuon käsistä kiinni, jolloin tuo auttaa minut ylös. Veikkaukseltani ehkä minun ikäiseni tyttö.
"Kuka oot ku en oo nähny ennen sua?" kysyn.
"Oon Alma ja oon 14 v ja muutin tänne viimeviikol ja alotan nyt just koulun tos lähel ja oon myöhäs, koska nukuin pommii", tuo selittää. "Okei no mul on sama syy olla myöhässä", vastaan. "Ainii ja oon Olli ja oon kans tos koulus, oon seiskal mut oon jääny luokal", lisään. Tuo Alma nyökkää. "Mennääks ennen ku ollaa lisää myöhäs?" Alma kysyy. "Aa joo", vastaan. "Jos käyt vaik terkkaril", Alma ehdottaa johon nyökkään.
Koputan terveydenhoitajan huoneen ovea. Vaaleahiuksinen keski-ikäinen nainen avaa oven. "Hei", tuo sanoo. "Moi öö mä kaaduin ja mul on ainaki kädes haavoi", sanon varovasti.
"Okei no tota ihan alkuun tässä on kylmäpussi niin pidä sitä siinä hetki ja katotaan sit jos viel sattuu", tuo sanoo ojentaen kylmäpussia. "Mut mullaha on...", yritän sanoa, mutta tuo sulkee oven. Kai minä pidän tätä kylmäpussia nyt veristen käsien päällä hetken niin ehkä tuo sitten suostuu puhdistamaan nämä haavat.
Kymmenen minuutin kuluttua tuo samainen nainen avaa oven. "No sattuuko vielä?" tuo kysyy. "No joo", vastaan hieman turhautuneesti. "Okei no tuus tänne", tuo sanee avaten ovea lisää. Kävelen terkkarihuoneeseen ja istun penkille. "Nii mihis sua sattu?" tuo kysyy. "No kädet on verillä", vastaan näyttäen verisiä käsiäni. "No ootas mä puhistan ne", tuo sanoo ottaen puhdistusvälineet esille.
Pääsen vihdoin pois terveydenhoitajan luota. Kävelen luokan eteen ja koputan oveen.
"Jaahas, missäs sitä on oltu?" punatukkainen kärttyinen opettaja kysyy tullessaan avaamaan ovea. "Olin terkkarilla ku kaaduin koulumatkal", vastaan ja kävelen opettajan ohi luokan takaosaan. Jälleen. Katson puhelinta. Olen saanut ilmoituksen snäpistä.
*alma lisäsi sinut kaveriksi*
Hyväksyn kaveripyynnon, koska oletan tuon olevan se, joka auttoi minua aamulla. Alma laittaa minulle heti snäpin. Se on kuva katosta ja siinä lukee: "ootko se Olli kuka kaatu aamul?"
Vastaan tietysti myöntävästi, sillä minähän se olin.
_ _ _
438 sanaa
Sori täs kesti ku ei ollu mitää ideaa mitä täs vois tapahtuu mut joo.
Kiitti 5k lukijoit<3