85. Luku | herra urheilullinen |

459 37 17
                                    

Ollin nk
"Tää on Olli tosi hyvää", Joel mumisee ruoka suussa. "Haha no kiitos", sanon. Katson tyytyväisen näköisiä poikia. Kaikki syövät tekemääni ruokaa. Se tekee minulle hyvän mielen, että onnistuin jossain.

"Kiitos", kaikki sanovat yhteen ääneen. "No olkaapa hyvä", sanon tyytyväisenä. "Mut me tosiaan nyt ruvetaan lähtee Jollen kaa", Tommi sanoo nousten samalla seisomaan.
"Okei", sanon. "Jääksä muuten yöks vai?" kysyn Aleksilta. "Joo voin jäädä", Aleksi sanoo.

"Mä voin tehä sulle pedin lattialle tai voit myös nukkuu mun vieressä", sanon Aleksille. "No ei sun tarvii, jos et jaksa", Aleksi sanoo. Vittu Aleksi älä valehtele, haluat kuitenkin. No mitä? Totta se on.

"Hyvää yötä", sanon tuolle vieressäni makaavalle pojalle. "Öitä", tuo mutisee.

Aleksin nk
Herään jonkun vierestä. Makaan sen jonkun kanssa lusikassa. Avaan vähän silmiäni ja käännyn sen verran, että näen, kuka vieressäni makaa. Olli. Ainiin minähän tulin tänne yöksi. Onpa Olli suloinen nukkuessaan. Hän tuhisee suloisesti. Hänen suunsa on hieman raollaan. Näen hänen söpön hammasvälin. Pojan hiukset ovat aika räjähtäneet yön jäljiltä. Ne pörröttävät vähän joka suuntaan.

Havahdun, kun Olli tökkäisee minua nenään. Jäin sitten tuijottamaan Ollia vähän pidemmäksi aikaa. "Jouduiksä kauan olee hereillä?" Olli kysyy. "Öö emmä tiiä", sanon.

"No haluisitkö aamupalaa?" Olli kysyy. "Joo haluisin", vastaan. "No mitäs herralle saisi olla?" tuo kysyy sarkastisella äänellä. "Sinä... taisiis ööö leipä käy ihan yhtä hyvin", vastaan. "Okei no mennään tekemään leipää", Olli sanoo huvittuneena ja lähtee alakertaan. Olen varmaan aikalailla tomaatinpunainen tällähetkellä.

"Käyks sulle paahtoleipä?" Olli kysyy. "Joo käy", vastaan. Jään ovensuuhun tuijottamaan Ollia. Tarkennan vähän. Paidatonta Ollia. Kelpais varmaan sullekkin tämmönen näky. Tai jos ei niin mulle ainakin kelpaa.

"Mitäs sä poika siinä tuijotat?" Olli kysyy. "Öö emmä mitää", sanon ja katson lattiaa. "Etpä", Olli tuhahtaa ja jatkaa leivän tekemistä. Pian hän tunkee leivän käteeni. "Istu", Olli sanoo ja osoittaa ruokapöydän tuolia.

"Mitä sä haluut tehä tänää?" Olli kysyy minulta. "Ööö emmä tiiä, mennää vaik ulos", sanon. "Okei mennääks vaik johonki kauppakeskuksee?" Olli kysyy. Päätän vain nyökätä tälle.

"Olli lähetäänkö nyt?" kysyn Ollilta joka etsii jotain pöytänsä laatikosta. "Joo", Olli sanoo ja vetäisee laatikon pohjalta pankkikorttinsa. "Sä et vissii paljoo tota oo käyttäny", sanon huvittuneena. "Joo en, ku porukat jättää aina vaa käteistä pöydälle", Olli kertoo. "Okei", sanon ja otan Ollin kädestä kiinni.

Kävelemme kauppakeskusta kohti. Olli halusi välttämättä kävellä, koska kuulemma matka olisi liian lyhyt bussilla kulkemiselle.

Pääsimme vihdoin kauppakeskuksen luokse. Kävelymatka oli aivan kamalan pitkä ja rankka. Minun mielestä siis. Ollin mielestä se oli sopiva. Tietysti. Herra urheilullinen.

Kävelemme yhteen vaatekauppaan sisälle. Näen hyllyjen välissä tutun henkilön. Se on Alma. Mitä vittua hän täällä tekee? "Olli kato kuka tuolla on", kuiskaan vieressäni olevalle Ollille. "Mitä vittua se täällä tekee?" Olli kysyy. "No mistä minä sen voidin tietää?" kysyn.
_ _ _
441 sanaa
Vielä ihan vähän Almaa. Ok lupaan, lopetan ihan kohta. Koko kirjan.
Kiitti 23k lukijoit<3

Can you feel my heart [VALMIS]Where stories live. Discover now