Kauhujen sirkus

1

Oli kerran Tyttö, joka omasi hyvin eriskummallisen kyvyn. Hän osasi kulkea yön turvin toisten ihmisten unissa. Joskus hänen mielensä lipui toisiin ulottuvuuksiin, joissa oli jättikokoisia sieniä ja leijuvia saaria, mutta useimmiten hän löysi itsensä keskeltä muiden painajaisia rauhattomien sielujen valtakunnasta. Hän oli nähnyt ikäisekseen asioita, joita ei voinut sanottaa - asioita, jotka saisivat aikuisen miehenkin polvet tutisemaan.

Käytin äskeistä muuten vertauskuvana, ei sillä, että juuri minä pelkäisin. Olen nähnyt yhtä sun toista itsekin ja voin todeta, että tämä maailma on oikeasti hyvin kummallinen paikka. Meidän tarvitsee vain avata silmämme kunnolla huomataksemme sen, mutta useimmat ihmiset ovat valitettavasti sokeita. Siksi vain harvat valitut pääsevät osaksi tähän pikku perheeseemme, ja näyttää siltä, että juuri sinä olet halukas kuulemaan tämän tarinan. Hyvä. Osaat jo raottaa silmäluomiasi. Nyt sinun täytyy vain oppia avaamaan ne kokonaan.

Eksyin kuitenkin asioiden edelle. Kerron sinulle siis tarinan Liljalapsesta ja siitä, miten hän liittyi osaksi maagisen traagista Kauhujen Sirkusta avattuaan silmänsä todellisuudelle. Hänen kykynsä johdattivat hänet sielunpolkua pitkin meidän luoksemme. Tarkemmin sanottuna minun luokseni...

Ai niin, nimeni on muuten Hullu Hatunheittäjä. Tiedän, melkoinen nimi, eikö vain? Ihmettelet varmaan, miksi minua kutsutaan hulluksi. Se ei ole kuitenkaan oikea nimeni. Emme käytä täällä oikeita nimiämme. Kukaan ei tiedä nimeäni, etkä sinäkään saa kertoa omaasi kenellekään.

No, pian saatte tietää lisää pienestä mutta tiiviistä yhteisöstämme, johon Liljalapsen tulo vaikutti syvällä ja koskettavalla tavalla... ja siitä oudosta älystä ja oveluudesta, jolla hän minutkin lopulta lumosi. Ja minähän olen lumooja, jota ei kukaan lumoa! Mutta valehtelisin, jos sanoisin, etten olisi hieman kietoutunut hänen viekkautensa pauloihin.

Hän oli pieni ja säteilevä tyttö noine tummine kiharoineen ja smaragdisilmineen, jotka loistivat sellaista ymmärrystä ja uteliaisuutta, mikä monilta samanikäisiltä puuttui. Hänen kehuttiin usein perineensä äitinsä luontaiset älynlahjat, ja muina kertoina ihmiset ihastelivat Tytön heleää ihoa ja elämäntarmoa. Minä itse taas olen sitä mieltä, että mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan hänen sielunsa mehevyyttä, vaikka onhan hänen edukseen myönnettävä se tosiasia, että hänestä kasvaa oikein sievä neitonen.

Kaikki sai alkunsa eräänä yönä, kun päähenkilömme luuli näkevänsä unta. Tyttö pulpahti pois unten merestään kuultuaan äänen, joka kuulosti siltä kuin pimeät askeleet olisivat paenneet hiljaisuuteen. Kuunvalo lankesi kattoikkunan lovista karvamatolle ja sinersi koko huoneen ujolla kajastuksellaan.

"Äiti?" Tyttö kysyi ja hieroi unisena silmiään. "Isä?"

Vastausta ei kuulunut. Varpaisillaan hiipien Tyttö kipitti oven luo ja kurkisti avaimenreiästä. Toisella puolella oli pelkkää ammottavaa pimeyttä, aivan kuin itse maailmankaikkeus oli luhistunut sisäänpäin. Oikeastaan sitä oli kaikkialla. Huoneen nurkassa oleva kissakellokin näytti petomaiselta yön olemattomuuden laskoksissa. Tik Tak, se tuntui sanovan ja maukui sekunteja lähemmäs aamupunerrusta, joka tuntui sillä sydämenlyömällä hyvin kaukaiselta.

Sydän pamppaillen Tyttö kiipesi takaisin sänkyynsä ja veti peiton päänsä yli. Hän oli jo riittävän vanha ymmärtämään, etteivät möröt asuneet vaatekaapeissa tai sänkyjen alla, mutta hänen mörkönsä eivät olleetkaan mitään tavallista lajia. Ne alkoivat kiipeillä hänen seinillään ja rapistella hänen tavaroitaan pimeyden laskeuduttua, mutta ne eivät koskaan koskeneet häneen. Oli outoa, etteivät äiti ja isä nähneet, millaisia raapimisjälkiä Varjot jättivät hänen leluihinsa.

Tyttö oli jo vuosia sitten ymmärtänyt, etteivät muut nähneet samoja asioita kuin hän. Joskus keskellä aurinkoista leikkipuistoa hän oli nähnyt pikimustan Varjon, joka syntyi yksinäisellä ruoholaikulla ja liukui kentän poikki kuin venytetty vieteriukko. Vaikka niillä ei ollut silmiä, Tytöstä tuntui, että ne vahtivat hiljaa hänen jokaista liikettään. Eikä kukaan muu koskaan huomannut mitään.