Luku 7

2K 74 0
                                    

Louisin näkökulma:

On nyt kaksi päivää siitä kuin nukahdin, sen jälkeen en ole nukkunut.Harry on raiskannut minut viidesti sinä aikana, enkä enää kestänyt.Olin henkisesti ja fyysisesti aivan loppu.

Hän tuli luokseni sen jälkeen kuin olin nukkunut ehkä tunnin ja otti minut, aiemmasta hellyydestä ei ollut tietoakaan.Se oli kivuliasta ja raakaa ja itkin koko ajan...ja sen jälkeen kun hän oli viimeinkin jättänyt minut rauhaan ja kömiin sänkyyni kunnes hän jo pian oli uudestaan kimpussani.

Luulin aiemman elämäni täällä olleen hirveää mutta nyt se oli saavuttanut todellisen aallonpohjansa.Olin ruhjeilla, tukkani oli sotkuinen ja kasvoni turvonneet ja laikukkaat itkemisestä ja joka paikkaan sattui.Henkinen kipu oli vielä pahempi, olin luopunut jo monta kuukautta sitten pelastamisen toivosta mutta nyt se oli selvää.Minua ei kaivattu.En ollut saanut mitään merkkiä että vanhempani, Eleanour tai kukaan kavereistani olisi etsinyt minua.

Myra kyllä kävi eilen mutta todella pikaisesti tuomassa särkylääkkeitä.Tungin ne tyynyni alle.Ehkä voisin kerätä tarpeeksi niitä ja tehdä itsemurhan, mitä vain jotta pääsisin pois.Olin masentunut ja itsetuhoinen ja todennäköisesti tulossa hulluksi.Tai siis kuvittelin eilen nähneeni veljeni Niallin mutta eihän se ollut mahdollista...ellen sitten ollut hullu.

Jos olin yksin istuin huoneeni nurkassa ja yritin keksiä miksi Harryn käytös oli muuttunut aivan yht äkkiä.Muutama päivä sitten hän kohteli minua ihmismäisesti ja jopa melkein ystävällisesti ja samana päivänä hänestä kuoriutui oikea ihmis-demoni.

Luokseni ei tuotu ruokaa, en päässyt suihkuun ja olin lukittuna ikkunattomaan huoneeseeni.Kun Harry näyttäytyi hän vain mitään sanomatta raiskasi minut ja lähti.

Nousin ylös ja kävelin huojuen ovelle ja löin siihen vähillä voimillani. "Joku auttakaa jooko, Myra, Jimmy joku tulkaan!Haluan pois ja vain suihkuun!" Huusin ja odotin jotain merkkiä että joku olisi edes kuullut mutta vain korvia raastava hiljaisuus vastasi.

Murruin ja kaaduin maahan ovea vasten itkien vuolaasti.Mitä oikeasti olin tehnyt yht äkkiä ansaitakseni tämän, olin oikeasti yrittänyt parhaani mukaan pysytellä vahvana mutta se hetki jolloin en enää pystynyt siihen oli tullut nyt.

Nojasin ovea vasten ja pyyhin kyynelitäni ja katsoin ympärille pienessä huoneessani etsien jotakin, ihan mitä vain jolla voisin päästä pois tästä tilanteesta ja jotakin hopeista välkähti silmä kulmassani ja huomasin siellä joltain ruokailultani sänkyni alle pudonneen ja unohtuneen veitsen.

Tässäkö se oli, pelastukseni?Veitsi?

Ryömin sen luo ja otin sen vapiseviin käsiini ja katselin sen sileää ja kiiltävää pintaa.Asetin sen ranteeni ohuelle iholle ja purin huultani epävarmasti.Pitäisikö tehdä se?En ollut koskaan viillellyt ja nyt olin kahdenvaiheilla.Halusin niin saada muuta ajateltavaa ja fyysinen kipu olisi juuri sellaista.Halusin myös kuolla, mikä vain olisi parempaa kuin täällä oleminen.

Painoin veistä hieman iholleni ja henkäsin, nyt tai ei koskaan.Pieni ääni pääni sisällä sanoi etta minun ei pitäisi tehdä sitä ja kyllä Harry kohta kohtelisiki minua niin kuin ennenkin mutta kuoleman haluni oli voimakkaampi ja jyräsi tuon pienen järjen äänen alleen.

Painoin veitseä kovempaa ja se rikkoi ohuen ihoni ja veri tihkui ulos haavasta.Painoin kovempaa ja viilsin pitkän viillon ranteeni ja kyynel nousi silmä kulmaani ja katsoi veren tippumista lattialle kuin hypnoosissa.Minä oikeasti tein sen...Minä tein sen.

Hyvänolon aalto tulvahti ylikseni ja vedin nopeasti toisen viillon entisen viereen ja katsoin kuinka lisää verta tippui vaalealle lattialle.Aloin nauramaan kunnes se nopeasti loppui kun tajusin mitä olin tehnyt ja suuni aukeni hämmennyksestä.

En tuntenut ollenkaan kipua kädessäni mutta katsoin sitä nyt järkyttyneesti.Olen viillellyt ja nyt veri virtasi ulos  kehostani viereeni lattialle ja jaloilleni.

Laskeuduin makaamaan selälleni maahan ja katsoin ylös valkoiseen katton.Tässäkö tämä nyt oli, valuisin kuiviin tässä jonku spykopaatin lattialla ja ketään ei edes kiinnostaisi ja Harry varmaan ei edes huomaisi kiimassaan raiskatessaan minua että en enää hengittänyt.

Veren valuessa minusta tuntui kuin minun elämäni olisi valunut pois samalla.Hän ei jaksanut  enää tehdä mitää ja suljin silmäni odottaen että kuolema minut korjaisi.

My little Louis||completed||in finnish|| L.SWhere stories live. Discover now