Edellinen luku on aik lyhyt :( mut näist tulee kyl ajan mittaa pidempii. Nää alku luvut on vaa aik tylsii ja semmosii ei jaksa lukee jos ne on liian pitkii.
Lento Kaliforniaan oli pitkä ja puuduttava. Nukuin, tai ainakin yritin, koko matkan ja kuuntelin musiikkia kännykästäni. Lopulta olimme kuitenkin perillä. Nousin ylös ja venyttelin, en noussut koko lennon aikana kertaakaan ylös. Kävin hakemassa matkalaukkuni ja kävelin turvatarkastuksen läpi kohti paikkaa, jossa minun oli määrä tavata Georgia-täti.
Pian huomasin hänet ja kävelin ripeämmin. Georgiakin huomasi pian minut ja hänen katseensa kirkastui. Otin pari juoksuaskelta ja olin hänen luonaan. Halasin tätiäni tiukasti, hän silitti hiuksiani ja sanoi: "Oletpa sinä vielä vain kaunistunut viime näkemästä!" "Haha, no kiitti! Ihana nähä pitkästä aikaa!" naurahdin ja lähdimme kävelemään Georgian autolle. Hän kertoi aikaisemmin, että setäni Robert ei päässyt tulemaan työnsä takia ja serkkuni Alice ja Bryan olivat kavereidensa kanssa jossain. Alice ja Bryan ovat 17-vuotiaat kaksoset ja sen lisäksi, että he ovat serkkujani he ovat myös hyviä ystäviäni.
Olimme pian tätini talolla. He asuvat lähellä Los Angelesia rikkaassa lähiössä. Isäni suku on rikas ja se näkyy myös tätini talossa. Heillä on suuri valkoinen kartano ja suuri piha uima-altaalla. Talo on kaksi kerroksinen ja koko yläkerta on Alicen ja Bryanin, siellä on myös "minun" huoneeni, eli vierashuone, ja elokuva huone ja kaikkiin huoneisiin kuuluvat kylpy- ja vaatehuoneen. Alakerrassa on Georgian ja Robertin makuuhuone, kaksi vierashuonetta ja keittiö.
Georgia parkkeerasi ison BMW:n toisen pienemmän viereen, jonka epäilin olevan Alicen; Bryan ei koskaan päässyt ajokokeesta läpi.
"Noniin! Tervetuloa! Meillä tulee olemaan ihana vuosi yhdessä!" täti puristi kättäni ja hymyili suloisesti. "Niin tulee! Tosi kiva ku te mä sain tulla!" "Alice on näköjään kotona, voitte mennä vaikka uimaan", Georgia sanoi ja nousi ylös autosta ja avasi takaluukun. Hyppäsin äkkiä ulos ja kannoin kaksi laukkua sisään ja omaan huoneeseeni. Tätini kantoi viimeisen.
Katsoin itseäni peilistä. Näytin kamalalta, hiukseni olivat sekaisin, naamani helotti punaisena ja silmieni alla oli tummat renkaat. En tajunnut, että näytin niin pahalta. Olin nukkunut viimeksi varmaankin päivä sitten, ja sitten oli vielä aikaerokin. Kello on täällä 10 tuntia jäljessä, joten kun kello oli 15.30 se tarkoitti, että kello oli kotona 1.30 yöllä. Päätin kuitenkin valvoa iltaan asti, jotta tottuisin nopeammin.
Lysähdin valmiiksi pedatulle sängylle ja kuulin kuinka askeleet lähestyivät huonetta. Pian Alice rynnisti huoneeseeni jättimäinen hymy huulillaan. Hyppäsin ylös sängystä ja juoksin halaamaan serkkuani.
"Alice! Me ei olla nähty varmaa vuoteen!" huusin.
"Mulla on ollu kova ikävä! Tosi ihanaa et sä oot tääl koko vuoden!"
"Niinpä! Mä en oikeesti malta odottaa!"
"Ahh! Täst vuodest tulee paras ikinä! Ja hei, vaik sä oot väsynyt ja kaikkee, mä aattelin et me voitais tehdä jotain?"
"Joo, mä puran näitä laukkuja ja mä voisin käydä suihkussa", hymyilin ja halasin Alicea vielä kerran. "Mä en voi uskoa, että mä oon koko vuoden täällä!"
