Hän vain tuijotti.
Ei osannut sisäistää kuulemaansa.
Se pari lausetta, jotka hän oli juuri kuullut olivat olleet kuin lyönti poskelle.
Kului vain sekunti.
Hän päästi tuskaa ja surua täyteisen huudon.
Huuto oli kamalinta mitä kukaan oli kuullut.
Siinä kuului kaikki se tuska.
Kaikki se kipu, raivo, ikävä ja yksinäisyys.
Hän vajosi maahan yhä huutaen.
Huuto alkoi muuttua hysteeriseksi.
Hän ei halunnut uskoa sitä.
Ei se ollut mahdollista.
Ei vain voinut olla mahdollista.
Ei hänen rakkaansa ollut poissa.
Noin vain.
Miten hän selviäisi?
Sitten epätoivoinen kuiskaus.
"Ei"
"Ole kiltti ja sano se. Sano, että se ei ole totta. Sano, että valehtelet. Minä pyydän. Minä anon sinulta. Annan sinulle kaikki, mitä minulla on, mutta kerro minulle, että se ei ole totta."
Se epätoivo rikkoi sydämiä.
Kuitenkin kaikki tiesivät, että hänen sydämensä oli eniten rikki.
Eikä kukaan tiennyt saiko sitä enään ehjäksi.
YOU ARE READING
oneshots (finnish)
RandomLyhyitä tarinan pätkiä. Ethän lue, jos aiheet ovat sinulle arkoja.
