I'll wait for you forever

Luku 3.

Katson vaatekaappiani ja yritän löytää jotain sopivaa päälle pantavaa mitä laittaisin illalla päälle. Kyllä vaan, päätin lopulta, että menen bileisiin, mutta en todellakaan Ethanin takia. Itseasiassa Julia ja Michaelkaan ei tiedä, että olen tulossa. Sen he saavat sitten paikan päällä selville. En edes tiedä mikä sai minut lopulta myöntymään. Ehkä se etten mädänny perjantai iltana kotona, kun kaverini on pitämässä hauskaa ja tarvitsen muutenkin vähän nollausta aivoihini tämän viikon jälkeen.

Lopulta saan koottua itselleni sopivan asun bileisiin. Päätän laittaa mustan ihonmyötäisen hameen ja mustan pitsisen topin. Puen vaatteet päälleni ja sen jälkeen teen itselleni asuun sopivan meikin. Meikkaamisen jälkeen kiharran hiukseni ja laitan korkealle ponnarille jättäen pari hiusta roikkumaan. Menen kaivamaan kaapistani mustat korkokengät ja laitan ne jalkaani. Sen jälkeen pakkaan mustaan pikku laukkuun huulipunan ja puhelimeni. Vilkaisen kelloa mikä näyttää varttia vaille seitsemää. Bileet alkavat seitsemältä, joten voin ihan hyvin jo lähteä. Sinne on matkaa vain pari kilometriä, niin minun ei tarvitse edes mennä bussilla.

Kävelen alakertaan ja huomaan Anthonyn olevan olohuoneessa katsomassa varmaan Netflixiä. Anthony kääntää katseensa melkein samantien minuun ja painaa ohjelman paussille.

"Minne sä oot lähdössä?" Anthony kysyy sohvalta.

"Ulos."

"Monelta tuut?" Anthony kysyy taas.

"En tiedä", vastaan.

"Älä sitten juo itseäsi liian huonoon kuntoon", Anthony sanoo.

"Mistä sä tiedät, että mä menen bileisiin?" kysyn.

"Cmoon hei, mä oon sun isoveli ja ensinnäkin sä oot laittanut itsesi tuon näköiseksi ja kyllä mä tunnen jo sut sen verran hyvin", Anthony vastaa.

"Niin joo, mutta älä pliis kerro vanhemmille", pyydän.

"En ja oot sä ennenkin käynyt bileissä", Anthony vastaa.

"Kiitos", sanon ja olen lähdössä eteiseen.

"Ava", Anthony sanoo ja käännyn ympäri.

"Mitä?"

"Ole varovainen", Anthony sanoo vähän huolestuneen kuuloisena ja tiedän mistä se johtuu. Silloin, kun erosin Zackista niin se oli minulle aika rankka paikka ja päätin sitten usein mennä juomaan kännit.

"Joo, mä lupaan", sanon ja kävelen eteiseen.

Puen mustan nahkatakin päälleni ja olen astumassa ovesta ulos, kun kuulen Anthonyn huutavan minulle: "Tarvitsetko sä kyytiä?"

"En, mä kävelen!" huudan takaisin ja astun ovesta ulos.

Ilma on jo viilentynyt aika paljon ja on tullut pimeää. Onneksi katuvalot valaisevat tien niin ei tarvitse arvuutella minne astuu ja en kyllä mieluusti haluaisi kävellä täällä kauaa niin pistän jalat alleni ja lähden kävelemään.

Saavun ison talon eteen ja kuulen basson ulos asti. Alkoholikin kantautuu nenääni aika voimakkaasti eli bileet on jo pistetty kunnolla käyntiin. Kävelen suoraan ovesta sisälle enempää ihmettelemättä ja jätän takin eteiseen. Lähden pujottelemaan ihmis joukon läpi kohti keittiötä, mistä löytyy juomat. Kaadan muovimukiin jotain boolia ja kiskon sen yhdellä kulauksella kurkkuuni. Se pistelee hetken kurkussani, mutta lopulta totun siihen. Kaadan sitä lisää, mutta tällä kertaa otan vaan yhden hörpyn siitä. Katselen ihmisiä, jotka käyvät hakemassa välillä juotavaa ja menevät sen jälkeen tanssimaan.

Pian kuulen, kun korvan juureeni huudetaan: "Sä tulit!"

Käännyn katsomaan Juliaa huvittuneena ja vastaan: "Niin tulin."