Espresso? ∥ Namjin

Luku 31

Päivät kuluivat, sää sen kuin lämpeni entisestään. Namjoon ei voinut käsittää miten se oli edes mahdollista: Sikäli kun hän muisti, tämä oli kuumin kesä hänen elinaikanaan. Hän läträsi aurinkovoidetta monta kertaa päivässä ja joi pullotolkulla vettä ja mehua, mutta silti hänellä oli jatkuvasti tukahduttavan kuuma ja hän oli jotenkin onnistunut polttamaan käsivartensa karrelle. Jin oli huolissaan siitä, että kuumalta tuntuva punainen iho ei paranisi kunnolla, mutta onneksi tämän valtavasta matkalaukusta löytyi kaiken muun krääsän ohella rauhoittavaa lähdevesisuihketta.

Niinpä Namjoon oli päätynyt viettämään yhden kokonaisen iltapäivän juosten ympäri pihapiiriä perässään suihkepulloa uhkaavasti heiluttava Jin. Jiminiä ei ollut näkynyt, mutta tämän isovanhemmat olivat nauraneet katketakseen seuratessaan näytöstä, joka oli lopulta päättynyt Jinin voittoon. Tämä oli taklannut Namjoonin hiekalle juuri, kun hän oli pääsemässä vesirajaan - mereen Jin ei olisi seurannut - ja suihkuttanut kirjaimellisesti koko pullon hänen naamalleen. Ainoa ongelma oli, että toista pulloa ei ollut, ja palaneet kädet jäivät vaille kunnollista hoitoa.

He olivat kuitenkin jääneet siihen hiekalle makaamaan, ja Jin oli heittänyt tyhjän suihkepullon kaaressa sivuun. Mummo ja vaari, jotka olivat saaneet väistää pulloa vanhat nivelet naksuen, olivat siirtyneet hienotunteisesti pois näköpiiristä, kun Jin oli käpertynyt Namjoonin viereen ja alkanut hyväillä pehmeillä käsillään hänen palanutta ihoaan. Jos Namjoonilta kysyttiin, se hoito tepsi paljon paremmin kuin jokin lähdevesi. Jinin jokainen kosketus kun sai hänet rauhoittumaan ja tuntemaan olonsa samaan aikaan kotoisaksi ja seikkailumieliseksi, paremmaksi kuin ikinä muuten, joten miksei se myös saman tien parantaisi auringonpolttamia? Jossain vaiheessa Jin oli kumartunut ja painanut polun helliä suudelmia hänen käsivarsilleen, jotka olivat olleet normaalia herkemmät kosketukselle, ja Namjoon oli vain maannut hiljaa kuumalla hiekalla katsellen virheettömiä huulia, jotka tekivät taikojaan hänen ihollaan, ajatellen, ettei halunnut ikimaailmassa liikkua siitä paikasta.

Ikäväkseen hän oli lopulta joutunut liikkumaan, sillä Jimin oli tullut komentamaan heidät syömään. Tämän ilme oli ollut epämääräisen tylsistynyt, kuten se oli ollut jo päiviä, ja sävy, jolla tämä kertoi ruokana olevan kalapyöryköitä ja perunamuusia, oli ihan liian kylmä ollakseen vahinko. Namjoonia asia hiersi, sillä hänellä ei ollut hajuakaan, miksi Jimin tuntui olevan niin masentunut.

He olivat lähteneet Jiminin perässä syömään, eikä sinä päivänä tapahtunut enää oikeastaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa: He kävivät uimassa, söivät mummon järjestämän viiden kattauksen jälkiruuan ja uivat vähän lisää.

Sitten koitti heidän toisen lomaviikkonsa sunnuntai. Mummo oli tehnyt mainiota lohipastaa, ja heidän lopetellessa lounasta keskipäivän paahtavan auringon alla Jimin pomppasi yllättäen seisomaan niin, että pöytä heilahti ja Namjoonin käsivarsi oli vähällä tyrkätä vesikannun maahan. Onneksi Jin oli ajan tasalla hänen kömpelyytensä suhteen ja pelasti astiat.
”Jimmy! Mitä taivaan tähden sinä heilut?” Mummon ääni oli taas hyvin topakka, sellainen, joka yleensä sai Jiminin huomion. Nyt tämä ei kuitenkaan reagoinut, tuijotti vain kännykkäänsä, jota oli selannut koko ruokailun ajan.

Namjoon näki yllätyksekseen hymyn leviävän Jiminin kasvoille. Se oli aito hymy, ei lainkaan sellainen, jonka tämä oli tarjoillut nähdessään hänet ja Jinin rannalla suihkepulloepisodin jälkeen. Jiminin silmät suorastaan loistivat, ja Namjoon tiesi tämän saaneen joitain hyviä uutisia - mutta mitä?

”Minä esitin sinulle kysymyksen, Jimmy. Aiotko sinä vastata siihen?”
Jimin kohotti katseensa puhelimensa näytöstä niin nopeasti, että Namjoon kuuli naksahduksen tämän niskassa, ja tuijotti hetken isoäitiään kuin ei olisi tiennyt missä oli.
”Aa... Niin, anteeksi mummo, sain juuri loistavia uutisia. Täytyy mennä lähettämään yksi sähköposti, kiitos ruuasta!”
Ja niin Jimin häipyi puolijuoksua aitan suuntaan päämääränään ilmeisesti sängyn päällä odottava läppärinsä.