Love Yourself ; Yoonmin [ valmis ]

02

Jiminin näkökulma ;

Kävelen pitkin ruuhkaisia katuja kohti työpaikkaani. Onneksi se ei ollut kaukana, sillä en omistanut autoa. En tarvinnut sellaista asuessani keskustassa, sillä bussilla pääsi tarpeeksi hyvin sinne minne tahtoi.

Lähestyn rakennusta kaivaen samalla taskuni pohjalta avaimia, joilla pääsisin sisään monikerroksiseen taloon.

"Voi ny kettu", päästän suustani avainnippuni pudotessa viileälle asvaltille. Kyykistyn nappaamaan juuri äsken pudonneet avaimet maasta ja astelen parilla askeleella lasioven eteen.

Saatuani oven auki, lähden kävelemään työhuonettani kohti toivottaen huomenia vastaantuleville työtovereilleni. En oikein tuntenut heitä sen kummemmin, sillä tein suurimmaksi osaksi töitä pelkästään itselleni tarkoitetussa huoneessani -sekä tietenkin asiakkaille.

Avaan kalenterini alkaen tutkimaan päivän järjestystä, tapaisin tänään pari tuttua nuorta, joista toinen on erittäin hankala tapaus. Kyllä minä heitä ymmärrän, en itsekään nuoruudessani olisi halunnut kenellekään puhua. Silti päädyin kuitenkin tähän ammattiin. Ei siinä mitään, rakastan tätä työtä enkä voisi kuvitella olevani jossain muualla.

Lueskelen muistiinpanojani, joihin olin kirjaillut ihmisten ongelmia ja huolia, jotta voisin myöhemmin pohtia niitä paremmin. Lukuhetkeni keskeyttää huoneeni oveen osuva koputus.

"Sisään", huudahdan tarpeeksi kovalla äänellä, jotta huoneeseen tulija kuulisi sen. Ettäs kehtasikin häiritä hyvää työrauhaani.

Huoneeseen astelee tutunnäköinen työtoverini, joka hymyilee pientä hymyä.

"Sulle ois tänään tulossa tämmönen henkilö, kuin Min Yoongi. Unohdin mainita siitä sulle perjantaina"

"Ahaa, okei. Mihin aikaan?", kysyn katsellen samalla kalenteriani.

"Kahdeltatoista", työkaverini ilmoittaa lähtien sitten huoneestani.

Kirjaan kalenteriini sen Min Yoongin tulevan ja hymähdän pienesti. Onhan se ihan kiva saada uusia tuttavuuksia, jos niin voi sanoa. Tosin, se riippuu ihan ihmisestä, onko itselläni mukava työskennellä.

.

Aika kului nopeasti, kun näin ne kaksi nuorta ja lueskelin kaikkea kirjoittamaani.

Vilkaisen valkealle seinälle asetettua tylsännäköistä kelloa ja huomaan sen olevan puoli kaksitoista. Ehtisin nyt syödä illalla tekemäni evääni, joten järjestelen pöytäni siistiksi ja nousen ylös nahkaiselta työtuoliltani. Harpon parilla askeleella reppuni luokse ja nappaan sieltä eväät siirtyen syömään niitä pienen pöydän ääreen. Siinä minulla oli tapana jutustella ihmisten kanssa heidän asioistaan.

Siirryn takaisin pöytäni ääreen syötyäni eväänä olleet pari leipää. Söisin sitten kotona paremmin, jos nyt jaksan tehdä jotain työpäivän jälkeen.

Jään ajattelemaan kaikenlaista, mutta ajatukseni keskeyttävät jälleen oveen iskeytyvä koputus, joka saa minut säpsähtämään omasta horroksestani. Katseeni keskittyy nopeasti huoneen oveen ja sanon kuuluvalla äänellä:

"Sisään."

Nopeasti kuulen sekä näen oven aukeavan ja sisään astuu mustahiuksinen nuori mies, kuitenkin näyttää olevan minua vanhempi tai juuri ikäiseni. Ei ainakaan nuorempi. Vilkaisen kelloa. Kaksitoista.

"Hei, oot varmaan Min Yoongi?", kysyn nousten tuolilta ylös ja kävelen nuorukaisen luokse.

"No kyllä olen", mustahiuksi vastaa jotenkin vittuuntuneena. Okei, ei se kyllä yllätyksenä tullut, kun näin tuon kasvojen ilmeen. Tosin kyllähän tuon kasvot loistivat komeudellakin.

"Mukava tavata", hymähdän ojentaen käteni tuota kohti ja tunnen tuon lämpimän käden puristavan omaani.

Vai että Min Yoongi...

.

Heipsansaa! :3

Tää luku on suurinpiirtein samanpituinen ku viimeks, mut halusin saada jotain julkaistuu ni yritin kirjotella jotain UwU

Sori kirjotusvirheet, oikoluin nopeesti, mut ajatukset seikkailew kans vähän muualla hihii

Toivottavasti piditte! <3

Ei mul muuta, moikka x3

Ps. Hyvää Synttärii Hobi, tällei myöhäs 💜