Hyvinhän meillä menee

Kaaduin pusikkoon

Taas maanantai. Viikonlopun todellakin pitäisi olla pidempi. Tuijotan kattoa varmaan kolme minuuttia ennen kuin käännyn kyljelleni ja laitan herätyksen pois päältä.

Raahaan hetken päästä itseni alakertaan. Tuijotan seinää nakertaessani leipäpalaa, jonka päälle en laittanut edes voita.

Katsahdan kelloa ja melkein tukehdun leipääni, kun tajuan kellon olevan jo puoli kahdeksan. Mun pitäisi lähteä jo puolen tunnin päästä. En ole tehnyt vielä mitään muuta kuin tuijottanut kattoa ja leipääni.

Istun meikkipöytäni eteen ja mietin miten hitossa saisin tummat silmänaluseni ja turvonneet silmäni peitettyä alle puolessa tunnissa. Hitot siitä. Meikkaan vain nopeasti jotain todella yksinkertaista.

Yritän vielä saada kiharat hiukseni tottelemaan ja ryntään sitten ulko- ovesta bussipysäkille.

————-

Astun sisälle koulun lasiovista ja melkein heti paras kaverini Vilma juoksee hihkuen luokseni. "Rosa Rosa Rosa! Et ikinä arvaa mitä viikonloppuna kävi!"

Vilma pitää pienen tauon ja jatkaa sitten "Koskinen ja Matilda oli taas sekoillu jotain!" Koskinen on siis yksi lukiomme kakkosista.

Se on ihan mukava ihminen, mutta naiset tuntuu vaihtuvan nopeampaa kuin sukat. Ja Matildan kanssa sillä on ollut ties kuinka kauan jonkinlainen on-off säätö.

Asumme siis Keski-Suomessa ihan pikku kunnassa ja koska kaupunkimme on pieni, suurinpiirtein kaikki samanikäiset tuntevat toisensa. Jaakon olen tuntenut varmaan ykkösluokalta asti ja ollaan pyöritty aina samoissa porukoissa.

"No? Haluan kuulla kaikki likaiset yksityiskohdat!"

Vilma naurahtaa ja lähdemme kävelemään käsikynkässä kohti koulun aulaa ja toisin sanoen meidän kaveriporukan vakio hengauspaikkaa.

"No siis jotkut oli nähny ne touhuamassa vessassa siellä bileissä"

"Yäh, kukaan selvin päin oleva ei pane vessassa", vastaan ja Vilma nauraa.

Loppujen lopuksi mua ei kiinnosta kuka panee ketä, mutta juoruilu kuuluu kait tämmösen pienen peräkylän elämään.

Vilma jatkaa selostamistaan ja katson sitä nyökytellen välillä. Istumme aulassa oleville sohville ja juttelemme hetken muiden kanssa.

Liian pian ihmiset alkavat valua luokkiin. Nousen itsekkin ylös ja lähden laahustamaan luokkaan.

"Rosa? Haloo, onko ketään kotona?" Kuulen ja huomaan Matildan ilmestyneen viereeni. "Sun pitää auttaa", se sanoo ja nyökkää kohti edellämme kävelevää Jaakkoa (Koskinen)

"Joo totta kai", sanon ja väläytän hänelle hymyn. "Kai sä kuulit meistä?" Matilda kysyy ja vastaan myöntävästi.

"Oon ihan hiton innoissani, mutta en oikeesti tiiä onko Jaakko kiinnostunu musta. Tuntuu, että se halus vaan panna. Mä haluun kuitenkin enemmän..." Matildan höpötys ei tunnu saavan loppua. Ajatukseni alkavat harhailemaan, taas. Oon Matildan kanssa ollut kavereita jo ihan ala-asteelta asti, mutta nykyään hengaillaan harvemmin koulun ulkopuolella. Olin myös tosi pitkään kateellinen sen ihanista vaaleista hiuksista.

"...no mitä mieltä sä oot Rosa? Mitä mun pitäis tehä Jaakon suhteen?" Mietin hetken mistä olimmekaan puhuneet.

"Ööh. Musta parhain vaihtoehto vois olla, että annat tälle tilanteelle vähän aikaa. Katot ottaako Jaakko suhun yhteyttä ja jos ei ota niin mee kysyyn siltä suoraan mitä se haluaa tältä teidän jutulta", sanon ja yritän hymyillä mahdollisimman ymmärtäväistä hymyä.

Matilda mumisee jotain ja halaa mua nopeasti. Sen jälkeen se häipyy jonnekin.

Istun omalle paikalleni luokassa ikkunan viereen. Ulkona paistaa aurinko. On syyskuun puoliväli ja lehdet ovat alkaneet kellastumaan ja ilma viilentymään.

Käyn siis lukion kakkosta kaupunkimme erittäin pienessä lukiossa.

Vilma istuu viereeni ja alkaa letittämään ruskeita hiuksiaan ja höpöttämään viikonlopustaan.

"Tommi sano, että se pitää ens viikonloppuna bileet, pitäiskö mennä?" Vilma kuiskaa tunnin jo alettua. Tommi on siis yksi kakkosista ja se on Jaakon paras kaveri.

"Ihan miten vaan", mutisen ja piirtelen vihkoni reunaan.

----------

Sanon Vilmalle heipat ja puen takin päälleni. Astun ulkoilmaan ja lähden hieman horjuen kävelemään kohti kotia. Matkaa olisi vain noin kaksi kilometriä. Laukkuni meinaa pudota koko ajan olaltani ja kirosanoja valuu suustani jatkuvalla syötöllä.

Olimme todellakin menneet Tommin bileisiin Vilman kanssa ja meillä oli ihan hiton hauskaa. Nyt mun kuitenkin pitäisi selvitä kotiin asti. Vilma oli yrittänyt taivutella mut yöpymään Tommilla, mutta olin luvannut laittaa viestin kun pääsen kotiin. Niinpä Vilma oli päästänyt mut lähtemään.

Pian huomaan kääntyneeni väärälle kadulle. Naurettavaa. Päätän oikaista omalle kadulleni pienen metsäkaistaleen läpi.

Tämä ei ollut hyvä päätös, sillä päästyäni metsässä eteenpäin ehkä kaksi metriä, jalkani luiskahtaa märällä kivellä. Mätkähdän mutaiseen maahan ja nilkkani taittuu ikävästi. Hetken vain istun maassa kiroilemassa. Sitten päätän nousta ylös ja huomaan kämmenissäni olevat naarmut ja sen, että oikea nilkkani ei anna minun kävellä sillä.

Sitten kuulen naurua ja käännähdän tietä kohti. Näen Jaakon seisomassa tiellä katulampun valossa nauramassa minulle.

Tää on jo noloa.

"Häivy vittuun Koskinen!" Huudan pusikosta. "Ei vittu Rosa", Jaakko sanoo naurunsa lomasta.

"Joo haista paska", sanon ja yritän kavuta pienen mäen ylös takaisin tielle. Jalkani kuitenkin estää yritykseni ja mätkähdän takaisin maahan. Jaakko vain jatkaa nauruaan.

"Tarviitko sä kenties apua vai muutenko vaan pyörit siellä?" Jaakko kysyy ja lähtee kävelemään kohti mua käsi ojossa.

"En tietenkään, mullahan menee niin vitun hyvin", sanon ja tartun ojennettuun käteen. Jaakko auttaa minut ylös ja vetää takaisin tielle. "Kiitti", mutisen ja tutkailen käsiäni. Verta tihkuu naarmuista, mutta ei mitään vakavaa.

"Hei mun äiti on lääkäri se voi kattoo sun jalkaa", Jaakko sanoo ja huojuu hieman. Taidamme molemmat olla ihan kunnon kännissä. "Ai keskellä yötä?" Sanon ja kikatan.

"Aamulla urpo", Jaakko sanoo ja osoittaa taloa ehkä kahdensadan metrin päässä. "Mä asun tossa", Jaakko sanoo. Katson miestä kummissani. Se haroo sen vähän sekasin olevia tummia hiuksia.

"Tuu meille yöks nii et tapa ittees matkalla kotiin", Jaakko sanoo ja katsoo mua kuin tyhmää.

"No en todellakaan tuu, en mä kuole", sanon ja otan askeleen suuntaan josta olin tullut aikaisemmin. Joudun kuitenkin melkein hyppimään yhdellä jalalla. Jalkani ja känni yhdistettynä ei ole hyvä. Meinaankin kaatua kolmannen kerran.

Jaakko kuitenkin nappaa musta kiinni ja auttaa tasapainoon. Hätistelen miehen kädet kauemmas.

"Hitot tästä, mennään teille", kiroan. Jaakko nauraa ja lähdemme kävelemään ja mun inhokseni se joutuu tukemaan mua koko matkan.

Jaakko avaa oven ja hiippailemme taloon sisälle. Jätämme ulkovaatteet eteiseen ja jatkamme matkaa vessaan. Kikatamme vähän väliä ja hyssyttelemme vuoron perään toisiamme.

Jaakko auttaa mua huuhtomaan käsieni naarmut vedellä ja sen jälkeen vielä putsaa ne. Lähdemme vessasta ja lopulta päädymme Jaakon huoneeseen.

"Saanko puhtaan paidan?" Kysyn ja riisun jo paitaani. Jaakko kääntyy vaatekaapilleen ja heittää mulle ison valkoisen collegepaidan. Riisuudun alusvaatteilleni Jaakon kääntyessä ympäri.

Puen päälleni vain Jaakon antaman paidan ja kaivaudun peittojen väliin. Hetken päästä Jaakko tunkee myös sänkyyn ja laitettuani Vilmalle viestiä nukahdan.

Moikka! Kiitos, kun luit! Oon kirjottanu nää ekat luvut aika kauan sitten ja kirjotustyylii ehkä vähän muuttuu myöhemmin, mutta älä anna sen haitata!