Laurin nk.
Mä olin pulassa, mä löin sitä. L Ö I N, siis LÖIN.
Miten mä tein niin, se tappaa mut. Mitä mun pienissä typerissä aivoissa liikkui kun mä niin tein.
Se keksii varmasti mailman kauheimman kidutus tavan, jonka jälkeen mä kuolen hitaasti ja kivuliaasti.
Tai sitten se nolaa mut niin pahasti että se olisi pahempi kuin kuolema. Mun elämä oli tässä, hyvästi maailma, mun päivät oli luetut.
Se oli paha, pahempi kun kukaan mun tuntema, se ei päästäisi muo tästä helpolla.
Ehkä mun pitäs nyt paeta ja muuttaa mun serkuille lappiin ja syrjäytyä sinne ikuisiksi ajoiksi.
Joonas varmaan ettis mut käsiinsä ja sit mun kohtalo olis vielä pahempi.
Mun herätys kello pirahti päälle, nyt olis siis maanantai.
Ehkä mun pitäisi mennä vaan kouluun ja kohdata todellisuus. Hyppäsin sängystä alas ja vetäisin vaatteet päälle, kävellen huoneesta ulos.
Tämä päivä tulis olemaan helvettiä.
Kouluun päästyäni, olin koko ajan todella varpaillani kurkin koko ajan näkyykö Joonasta tai sen kätyreitä. Kiirehdin lokerolle, että ehtisin tunnille ajoissa.
Pengoin sieltä tarvitsemiani tavaroita, kunnes joku kosketti muo olkapäähän.
Käännähdin nopeasti koska oletin sen olevan Santeri, mutta kauhukseni tajusin, että se ei ollut.
Veri pakeni kasvoistani ja tuntui että pyörryn.
Joonaksen tummanruskeat silmät tuijottivat minua tiiviisti, hänen suunsa kääntyi ylimieliseen virneeseen. Hän astui askeleen eteenpäin.
Minua pelotti, tärisin kauttaaltaan ja siitä reaktiona poskelleni vierähti kyynel.
Joonas nosti kättään ja minä vetäisin käteni naamani suojaksi.
Kuulin vaan suloisen naurun ja uskaltauduin katsomaan Joonasta joka tuijotti minua nyt huvittuneena.
"Luuleks sä että mää löisin sua?". Pelkoni katosi ja vastasin " Joo, tai siis en mä tiiä, kun mää löin sua ja". Hän keskeytti lauseeni ja vastasi "en mä lyö tyttöjä."
---------------------------------------------------------
Helou! Tässä pitkästä aikaa taas uusi luku. Siitä on taas aikaa kun viimeksi lisäilin. En lisää lukuja jos minulla ei ole kirjoittamiseen fiilistä ja sitä ei ole nyt hetkeen ollut. Haluaisin tietää kumman näkökulmasta kirjoitettuna tykkäätte enemmän? Seuraavan lukuun sitten❤
~N
YOU ARE READING
Valo pimeydessä
Romance"Sä et taida ymmärtää miks mä teen näin?" "En, enkä varmaan tule ymmärtämäänkään" "Mutta silti sä rakastat mua?" Onko tuttu tunne että et tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, et erota pahaa hyvästä, vai onko niillä jotain eroa? Ei mitään pahaa ellei...
