Valo pimeydessä

6. älä luule että tää tulee toistuu

Laurin nk.

Valo paisto mun silmään ikävästi ja päähän jyskytti, se sattu ihan helvetisti.
En jaksanut edes avata mun silmiä, kunnes joku liikahti mun viereltä ja säikädin niin että tipahdin maahan. Se joku vaan nauro kuulostipa ihanalta, jotenkin oudon tuttu toi nauru.
Mun silmät rävähti auki ja näin Joonaksen tapittamassa mua. Siinä vaiheessa mä repäsin sen peiton sängystä yrittäen epätoivosesti peitellä itteeni.
"Ei tos oo enää mitää mitä en ois nähny" se naurahti, että kun osasi olla rasittava.
"Mitä sä teit mulle, raiskasit?" sylkäisin sanat hänelle halveksuen. "Siis et oo tosissas minä sää muo pidät, mä toin sut mun kotiin turvaan niiltä kännisiltä ihmisiltä jotka ois voinu raiskata sut ja sit jätkä syyttää muo tälläsest, et oo tosissas. Ja sitä paitsi aika pitkälti se olit sinä joka mun kimpussa oli."
Tässä kohtaa minua niin nolotti, olinko oikeasti tarjonnut itseäni hänelle, tästä huomaa hyvän harkinta kykyni, varsinkin humalassa. "Kiitos" halusin vaikuttaa edes vähän paremalta ihmiseltä. "Ei mitään, mutta älä luule et tää tulee toistuu, en ota koskaan mun kotiin ihmisiä nukkumaan"
ja näin Joonas oli taas oma kusipää itsensä, hän nousi sängystä ja käveli pois huoneesta.
Hänellä oli niin täydellisesti hieman ruskettunut iho ja todella treenattu vartalo. Alkoi melkein itkettää kun mietin itseäni miltä näytin.
Vedin maasta puvunhousuni jalkaan tunkien paitaani housujen sisään. Nappasin puhelimeni ja lampsin huoneesta pois.
Joonas teki selvästi aamupalaa ei olisi hänestä uskonut. Avasin vielä kerran suuni ja sanoin "kiitos minä tästä lähdenkin"
"Mä teen just aamupalaa voisit syödä"
"Jos sulla on ylimäärästä niin no voin mää kai vähän" oikeastaan tein tämän vain siksi että halusin olla Joonaksen lähellä vaikka en sitä itselleni myöntänytkää.
Istuin pöytään samalla sukien hiuksia kun Joonas toi lämpimiä leipiä eteeni.
Söin yhden ja kiitin joonasta. Lähdin kävelemään eteiseen päin, mutta minun oli pakko kääntyä ja juoksin takaisin joonaksen luo joka katsoi hämmentyneesti minua. Iskin huuleni hänen huulilleen, josta pääsi yllättynyt huokaus.

---------------------------------------
Tässä tämä uusi luku minkä lupasin eiliseksi, mutta eilen oli niin paljon kaikkea että en kerennyt, anteeksi💗 mutta tässä tää nyt on mitäs pidätte?

~N