Forever?

Ichabod Crane

"Tsap tsap ylös ja pesulle. Sen jälkeen puet päälle. Vieraat saapuvat varmasti pian" äitini sanoi ja asteli ulos huoneestani. Saamari vie kauanko olin nukkunut. Hitaasti nousin ja astelin kylpyhuoneeseen, jossa oli yhden istuttava amme ja siinä kuumaa hieman höyryävää vettä. Riisuin yöpaitani tuolille ja astuin lämpimään veteen. Nappasin käteeni saippuan ja aloin hinkkaamaan sillä nahkaani. Kaadoin vettä hiuksiini ja hinkkasin niihin hieman saippuuaa sekä huuhtelin. Nousin ammeesta ja kuivasin itseni nopeasti kankaaseen, joka sinne oli jätetty. Kaiken tämän jälkeen kävelin huoneeseeni ja matkalla kuuntelin, kuinka palvelusväki juoksi ympäri alakertaa valmistellessaan illallista. Suljin huoneeni oven, jonka jälkeen heitin kankaan nurkkaan astellen vaate kasalle, jonka äitini oli laittanut valmiiksi. Muutaman kerroksen jälkeen oli täysissä pukeissa ja katsoin itseäni jalkapeilistä. En pitänyt tästä. En sitten yhtään. Ovi avautui ja pari valvelijaa sekä äitini kävelivät sisään.

"Oih Ichabod. Olet niin komea nuori mies" äitini ihasteli ja saattoi minut tuolille. Palvelija antoi tuolle kaman jolla äitini alkoi vetää hiuksiani parempaan kuntoon.

"Odotamme sinulta sivistynyttä käytöstä" äitini sanoi vakavalla äänellä ja pysäytti pääni liikkeen.

"Katrina tulee olemaan vaimosi ja emme halua minkään laista kireyttä perheiden välille ennen häitä" nainen jatkoi ja nykäisi varmaan tupon hiuksia päästäni.

"Hyvä on äiti" sanoin alistuvasti ja tajusin olevani syvällä ojassa.

"Kiitos kultaseni" nainen sanoi ja antoi suukon päälaelleni. Kaikki astelivat ulos huoneestani minä mukaan lukien. Siinä missä muut suuntasivat jatkamaan valmisteluja minä suuntasin tallille. Tarvitsin jonkinlaista buustia, jotta selviäisin illasta. Kävelin suoraan laitumien laitaan ja päästin ilmoille terävän vihellyksen. Hetkeen ei kuulunut mitään, mutta pian näkökenttään ilaantyi ylväästi ravaava valkea tamma. Angel ravaili kauniisti pellon poikki aidalle, jonka alimmalla laudalla seisoin. Tamma työnsi turpansa syliini ja silitin sen silkkistä karvaa.

"Jos selviän tästä illasta hengissä teemme oikein pitkän reissun. Viikon tai kaksi. Pohjoiseen. Käyädään vaikka New Yorkissa" puhelin pehmeästi hevoselle.

"Toivottavasti et aio taas paeta" kuulin isäni äänen takaani ja käännyin vilkaisemaan tuota. Tämä oli myös pistänyt parhaita päälleen ja näytti arvovaltaiselta.

"En tällä kertaa isä. Mutta päätin lähteä matkalle kunhan selviän tästä illasta" sanoin rauhallisella äänellä.

"Matkalle? Minne?" isäni kysyi astellen kulmat rutussa viereeni.

"Jonnekkin. Viikoksi tai pariksi" vastasin tuon kysymyksiin.

"Miksi ihmeessä?" isäni kysyi ihmeissään. Hänen mielestään kaikki tuollainen oli ajan tuhlausta ja turhuutta.

"Koska haluan. Haluan kokea seikkailua ja matkustamista enne... Ennekuin menen naimisiin Katrinan kanssa" sanoin ääneni hiipuen loppua kohden. Silitin Angelin selkää samalla, kun tamma söi ruohoa aidan toisella puolella. Käännyimme kaikki katsomaan tallien suuntaan, kun tieltä kuului ääniä. Ensimmäiset vieraat olivat siis saapumassa.

"Tulehan. Mennään ottamaan illan ensimmäiset vieraat vastaan" isäni sanoi hieman hymyillen. Laskeuduin aidalta ja suoristin takkiani. Sydämmeni pohjasta toivoin ettei ensimmäisenä saapuisi tuleva orjuuttajani. Kävelin isäni perästä etupihalle jonne juuri saapui tummasta puusta tehty vaunu ja sitä veti neljä kahvin ruskeaa hevosta mustat harjat ravin tahdissa hyppien. En tunnistanut näitä vaunuja, joten oletin näiden olevan Dreyn seurue. Vaunut kääntyivät tiellä ja ne pysähtyivät melkein eteemme. Ensimmäisen vaunusta nousi pyöreähkö mies.

"Edward. Mukava nähdä teitä" isäni sanoi mielissään ja kätteli miestä.

"Mukava tavata teidätkin Joseph" mies vastasi noiden kätellessä. Seuraavaksi vaunusta nousi punaiseen pukuun sonuttautunut vaaleahiuksinen nainen.

"Teveruloa Tatiana. Lienet voinut hyvin" isäni jatkoi samalla kun Edward tervehti äitiäni. Ja viimeiseksi vaunusta nousi nuori keltaiseen pukeutunut neito, jonka oletin olevan Elichabeth. Danielin tuleva vaimo. Juuri, kun heidän vainunsa ehtivät pois näin jo seuraavien lähestyvän. Ne olivat Noblen vaunut.

"Mukava tavata" siirsin katseeni eteeni ja huomasin Elichabethin seisovan hieman hymyillen edessäni.

"Erittäin mukava tavata teidätki neiti" sanoin kohteliaasti ja suutelin tuon kämmenselkää. Se kun sattui kuulumaan hyviin tapoihin. Noblejen vaunut pysähtyivät ja Katrina sekä hänen vanhempansa astuivat ulos. Vedin kasvoilleni väkinäisen kohteliaan hymyn, kun Katrina käveli suoraan luokseni.

"Ihastuttavaa nähdä jälleen Ichabod" Katrina suolsi iljettävän imelästi ja nosti taas kättään. Tartuin tuohon hellästi ja annoin pienen suudelman naisen kämmen selälle.

"Mukava nähdä teitäkin" vastasin tekohymy kasvojani koristaen.

"Vain mukava" nainen vastasi hieman epäuskoen. Nyökkäsin tuolle. Vaunut väistyivät ja huomasin seuraavien vaunujen saapuvan. Niitä veti niin ikään neljä hevosta. Nämä olivat väriltään tumman harmaita ja jokaisessa oli hieman tuhkan harmaita läiskiä. Malhotrien vainu. Daniel saapuisi. Hyvällä tuurilla saisin edes hieman kahdenkeskeistä aikaa nuoren Danielin kanssa ja saisin jatkaa väliemme selvittelyä.
Vaunut pysähtyivät kohdallemme ja huomasin Katrinan hieman suutahtaneen ilmeen, kun käännyin vastaan ottamaan viimeisetkin vieraat. Ensimmäisenä ovesta ulos astui Malcom perheen pää ja tämän perässä tuli vaimo Lydia. Vanhempani tervehtivät noita hymyillen ja sitten ovesta astui Daniel. Hiukset taakse kammattuna ja tyylikkäissä vaatteissa. Katsoin tuota päästä varpaisiin ja en voinut estää pientä kihelmöintiä kehossani.

"Mukava nähdä Malcom" sanoin hymyillen kätellessäni miestä.

"Toivottavasti olet voinut hyvin Lydia" sanoin kohteliaasti kumartuessani suutelemaan naisen kättä.

"Daniel olet palannut" sanoin kätellessäni nuorta miestä. Tuo tervehti takaisin ja mikäli tämä ei toisi aijempaa kohtaamistamme esille en toisi minäkään. Katselin tuon kasvoja, kunnes mies veti kätensä itselleen. Ja koska kaikki vieraamme olivat saapuneet ohjasimme heidät sisälle seurustelu huoneeseen.

"Mahtavaa, että kaikki pääsivät paikalle. Haluaisin ensimmäisenä ilmoittaa kaikkille, että poikani Ichabod ja Katrina Noble vihitiään muutaman kuukauden päästä, kun neiti Katrina tulee ikään" isäni sanoi reippaalla äänellä ja Katrina tuli kiehnäämään kylkeeni. Irvistin pääni sisällä, mutta ulkoisesti näytin hymyilevän. Huoneessa kuului iloista taputusta.

"Ja herra Malhotralla on myös ilmoitettavaa" isäni jatkoi ja kääntyi Danielin vanhempien puoleen.

"Kyllä. Kun neiti Drey tulee ikään on hänet määrä naittaa pojalleni Danielille, joka hiljattain palasi meriltä" mies kuulutti ja asetti napakasti kätensä poikansa olalle. Daniel hymyili hieman ja jälleen huoneessa kaikui taputukset. Itsekkin osallistuin tähän.

"Illallinen on katettu" talonhoitajamme tuli kohteliaasti ilmoittamaan ja kaikki alkoivat siirtyä kohti ruokatilaa. Kävelin hieman Danielin takana ja en edes koittanut estää katsettani laskeutumasta tuon vyön alle. Danielin takapuoli näytti hyvältä kyseisissä housuissa. Oli harmi irrottaa katse siitä, kun käännyin toiselle puolelle pöytää ja istuin tuota vasta päätä. Mutta nyt voisin katsella toisen kasvoja ja silmiä. Koittaen saada niistä jotain irti. Vaikka mikä olisi en antaisi nuorukaisen lähteä tältä tontilta ilman, että juttelisin tuon kanssa kahden.